Halloween

Juhlimme jälleen Halloweenia Lintuvaarassa ystävien kesken. Olimme jo juhlineet samalla porukalla Oktoberfestejä edellisenä viikonloppuna, tien toisella puolella. Siitä tapahtumasta vain ei ole yhtään kuvia. Inhokkikamerani Olympus päätti nyt neljän vuoden jälkeen sanoa sopimuksensa irti. Sinänsä ihan hyvä. Olen aina vihannut sitä kameraa. Mutta olisiko kamera ystävällisesti voinut hajota sen jälkeen, kun kuvat olisi ladattu turvallisesti koneelle? No ei. Nyt kuvia voi katsella kamerasta - ajoittain - mutta niitä ei saa ladattua tietokoneelle. No, ehkä saan nyt hankittua jonkun fiksun kameran.

(Meillä on sivumennen mainitakseni hajonnut nyt viimeisen kuukauden aikana yksi telkkari, yksi tietokone, kaksi digiboksia ja nyt siis kamera...)

Päätin taas panostaa Halloween-lookiin vähän enemmän ja meikkasin ja kreppasin hiuksiani hartaasti. Lopputulos ei ollut ihan huono!

We celebrated Halloween with friends in Lintuvaara again. We had already had an Oktoberfest party with the same friends the weekend before, just on the other side of the road. I just don't have any photos of that event. My hated Olympus camera decided now, after four years, to call it quits. Just as well. I've always hated that camera. But could not the camera have bee so kind as to break after I had safely downloaded the pictures to my computer? Well, of course not. Now I can view the photos from the camera - at times - but I can't download them to the computer. Well, perhaps I can now finally buy some sort of decent camera. 

(Just by the way, our TV, one computer, 2 digi boxes and now the camera broke in the space of about one month...)

I decided to make an effort again for Halloween and spent quite some time doing my make-up and hair. The final result was not bad!

Kaiken vaivannäön jälkeen iskin sitten mopokypärän päähän ja kiskoin kelluntahaalarin päälleni ja ajoin puolen tunnin matkan skootterilla Lintuvaaraan, jonne menopeli jää talviunille seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Sen reissun jälkeen näytin sitten tältä:

After all the trouble I then put my scooter helmet on and pulled on my flotation overalls and drove the half hour trip to Lintuvaara with the scooter. It was time to leave the scooter to rest up for the winter in the garage at Lintuvaara. And after makuing this trip I then looked like this:

Photo Salla Viitaniemi

Tästä on glamour kaukana! Vetäydyin yläkertaan hetkeksi ja vaihdoin juhlavaatteet päälle ja pöyhin hiuksiani parhaani mukaan. Eihän kampaus kuitenkaan enää missään vaiheessa ollut yhtä hyvä ja pörheä, kuin vastakrepattuna, mutta lisäilin ahkerasti lakkaa hiuksiin pää alaspäin pitkin iltaa, joten ainakin tärkkiä hiuksissa oli ( ja varmaan monia kanssajuhlijoita tukehtumassa L'Oréalin Elnett hiuslakkaan siinä vieressä...)!

Halloween- juhla on myös joka vuosi Oliverin monsterijuhla eli synttärijuhla. Nyt oli kakussa jo yhdeksän kynttilää! Yhdeksän? Niin, mihin se aika menee...

Tänä vuonna emme vieneet Legoja tai muita koottavia. Ollilla on ne kaikki, tai ainakin melkein. Olli sai meiltä jäätelökoneen. Ehkä hieman epätavallinen lahja yhdeksänvuotiaalle pojalle, mutta olipahan erilainen. Olli ainakin vaikutti siltä, että piti lahjasta. Nyt saa mummy sitten auttaa Ollia jädentekopuuhissa :).

Not very glamorous! I withdrew upstairs for a moment and changed into party gear and did my best to fluff up my hair. Of course the hair-do never regained the poofiness it had when I first styled it, but I diligently kept adding hair spray with my head hanging down during the evening, so at lest there was plenty of starch in my hair ( an probably many nearby fellow Halloween guests suffocating from L'Oréal Elnett...)

The Halloween party is also Olivers Monster Party every year. That is to say, it is his birthday. Now the cake had nine candles. Nine? Yes, where does the time go...

This year we did not give Olli Legos or other building sets. Olli has them all, or at least almost. We gave Olli an ice cream maker. perhaps a slightly unusual gift to give a nine year old boy, but at least it was different. And Olli seemed to like the gift. Now mummy can help Olli with making ice cream...

Tästä kuvasta saattaa tarkkanäköinen illan emäntä nähdä, että jotain jäi antamatta juhlissa... Mitäköhän? Taidan säästää sen lahjan ensi vuoteen. Jos muistaisin silloin antaa sen.

A perceptive hostess may see from the picture, that we forgot to give her something... I wonder what? I think I'll save the gift for next year. If I remember to give it then.

Kummitusmuffinitkin onnistuivat aika hyvin tänä vuonna. Joskus kolme vuotta sitten tein näitä ensimmäisen kerran Halloween juhliin, eikä menestys ollut ihan valtava. Varsinainen muffini oli todella tiivis ja painava, ei kostea tai mehevä lainkaan, ja marenkinen hiippa oli aivan lässähtänyt. Nyt onnistuin tosiaankin paremmin: muffini oli aika kevyt ka kostea ja marenkihiipat sojottivat - ainakin suurimmaksi osaksi - pirteästi pystyssä. Menekkikin oli ihan hyvä. Monta ei lautaselle jäänyt illan päätteeksi.

The ghostly cup-cakes turned out pretty well this year. Three years ago I made these cup-cakes for the first time, and they were not a big hit. The actual cup cakes were really dense and heavy, not moist or succulent at all, and the meringue caps were totally flat. Now I did better: the cup-cake was light and moist and the meringue caps were standing to attention perkily - at least for the most part. There weren't many left on the plate at the end of the evening.

Illan alussa tarjoiltiin perinteinen myrkkymalja.

We were served poison goblets on arrival.

Muitakin perinteitä noudatettiin tarkasti: söimme ihanaa, chilistä kurpitsakeittoa, taikinakuoreen kääräistyjä prinssinnakkeja ja lopuksi herkullista kesäkurpitsakakkua.

Other traditions were also observed during the evening: we ate wonderful pumpkin soup with chili, small sausages wrapped in pastry and delicious courgette cake.

Illassa oli jotenkin nostalginen tunnelma, johtuen isäntäperheen kauniista kodista.

The evening had a nostalgic atmosphere about it, brought about by our friend's beautiful home.

Illan paras asu oli varmaankin Alma- koiralla. Yhtäkkiä leijona hyökkäsi sisään taloon ja riehui villinä ympäriinsä!! En oikeasti ihan heti tajunnut mikä otus oikein säntäilee edes takaisin! Toki tajusin, että kyseessä tuskin on leijona, mutta en ollut ihan varma mikä muu otus voisi olla. Aika vakuuttava valepuku. Kuvat huonoja. Alma ei oikein suostunut pysymään paikoillaan kovin pitkää aikaa (tai lainkaan...). Lopuksi hän kyllä ravisteli leijonaharjan irti. Kai se kuitenkin oli aika kuuma ja inhottavan tuntuinen kapistus.

I think the best costume of the evening was worn by Alma, our friend's Golden Retriever. Suddenly a lion charged into the house!! At firs I didn't understand what manner of beast was running around inside! Of course I realized it wasn't a lion, but I wasn't certain what other creature it could be. A pretty convincing disguise. The pictures are bad. Alma refused to sit still very long (or at all...). In the end Alma shook off the lion's mane. It was probably very hot and annoying.

Illan aikana muutkin saivat lisänaamiointia. Sampasta tuli  Captain Jack Sparrow (NOT!) ja useampikin, minä mukaan lukien, saivat hienot hämähäkinseitit piirretyiksi kasvoihin.

During the evening others also received more camouflage. Samppa became Captain Jack Sparrow (NOT!) and several others, myself included, received an fine cobweb face painting.

Näin taas yksi Halloween tuli juhlittua. Hyvässä seurassa, hyvän ruoan ja juoman siivittämänä. Maustettuna säkenöivällä keskustelulla... tai ainakin keskustelulla! Koska aika menee nyt sitten ilmeisesti pikakelauksella eteenpäin, tulee jo seuraava Halloween ihan pian!

So another Halloween had been celebrated. In good company, with good food and drink. Spiced with sparkling conversation...or at least conversation! Because time flies so quickly, we'll be celebrating another Halloween very soon!