Tertun lauanlaileivät/Terttu's warm sandwiches

Olemme koko loman ajan puhuneet Sampan äidin valmistamista jauhelihaleivistä. En muista edes, mistä koko keskustelu alkoi - Facebookissa luultavasti. Näitä leipiä on Sampan ja hänen kahden sisarensa voimin muisteltu jo aiemminkin. Leipiä valmistettiin ilmeisesti usein lauantaisin saunan jälkeen, kun lapset olivat pieniä ja erityisen kaihon kohteena on ollut vaaleanpunainen kastike.

Kaikki sisarukset ovat yrittäneet muistella, kuinka leivät valmistettiin mutta he ovat toki olleet niin nuoria silloin, että vain ihana makumuisto on jäänyt, ei suinkaan tekotapa. Sampan äiti sitten kaiveli muistiaan ja antoi aika kattavan selostuksen siitä, miten leipiä tehtiin. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes kastikkeenvalmistus piti selvittää. Tomaattipyree vielä muistui mieleen mutta se, mihin tomaattipyree sekoitettiin jäi hämärän peittoon! Kukaan ei muistanut! Meidän piti siis kehitellä se osa itse. Eikä se nyt tietenkään ole vaikeaa keksiä, mihin tomaattipyreetä voisi sekoittaa. Ihan maun mukaanhan sen voi tehdä. Tärkeintä kuitenkin olisi saada juuri se oikea maku, enkä nyt sitten tiedä onnistuimmeko ihan.

Kaiken keskustelun jälkeen Samppa kuitenkin valmisti leipiä tänään. En tiedä maistuivatko ne juuri oikeilta - minulla ei ole samaa makumuistoa - mutta hyviä leivät kuitenkin olivat!

Jauhelihaleivät

pihvi:

600 g sika nauta jauhelihaa

1 sipulikeittopussi

2 kananmunaa

suolaa

valkopippuria

oreganoa

(Aroy valkosipuli chilikastiketta - jos haluaa)

1/2 dl maitoa

munamaito:

2 kananmunaa

loraus maitoa

paprikajauhetta

suolaa

pippuria

5 palaa paahtoleipää

voita paistamiseen

Sekoita pihviainekset massaksi ja laita n. puoleksi tunniksi jääkaappiin hieman jähmettymään. Kasta leipäpalat molemmin puolin munamaidossa. Ja jauheliha viiteen osaan ja päällystä leivät. Jauhelihasta ei siis tehdä erillisiä pihvejä vaan leivät todellakin päällystetään jauhelihalla niin, että se menee myös leivän reunojen yli. Leivät paistetaan voissa pannulla ensin leipäpuoli ylöspäin. Hetken päästä, kun leipä on saanut väriä, koko komeus käännetään lastalla ja jauhelihapuoli paistetaan. Kääntäminen todellakin onnistuu, koska leivät on päällystetty niin tiiviisti. Leipää paistetaan, kunnes jauheliha on lähes läpikypsää. Leivät siirretään uunipellille ja loput leivistä valmistetaan. Leivät laitetaan sitten vielä 200 asteiseen uuniin 15 minuutiksi.

Kastike valmistettiin vähän mututuntumalla. Meillä oli smetanaa jääkaapissa, joten sekoitimme tomaattipyreen siihen. Lopputulos oli hieman hapan, joten ketsuppia lisättiin hieman antamaan vähän makeutta. Mausteeksi suolaa ja valkopippuria. Elän vielä toivossa, että joku vähän virallisempi ohje vielä löytyisi kastikkeelle. Jossain sellainen kuulemma on. Mutta tämä kelpasi kyllä meille nyt. Omasta mielestäni jännittävin juttu oli leivän ja pihvin paistaminen samanaikaisesti! En olisi ikinä uskonut sen onnistuvan mutta Samppa teki sen todella näppärästi.

We've been talking about Samppa's mother's ground beef sandwiches all vacation. I can't even remember where the conversation started - probably from Facebook. Samppa and his two sisters have talked about these sandwiches before. They were evidently often made on Saturday evenings after the sauna when the kids were little, and the object of special longing was the pink sauce that topped the sandwiches.

All the siblings have tried to remember how the sandwiches were made but they were all so young back then, that they remember the taste but not the recipe. Then Samppa's mother wracked her brain and gave us a pretty comprehensive account of how the sandwiches were made. All went well until she came to the sauce. She remembered tomato paste, but what was mixed with the tomato paste was a total blank! Nobody remembered! We would have to figure that one out for ourselves. And of course it's not difficult to think what you can mix the tomato paste with. It's all according to taste. But now it was important to get exactly the right taste and now we didn't know if we could quite achieve that.

After all the discussion though, Samppa made the sandwiches today. I don't know if they tasted exactly right - I don't have that memory of the taste - but they were good nonetheless.

Ground Beef Sandwiches

patty:

600 g ground beef

1 bag onion soup

2 eggs

salt

white pepper

oregano

(Aroy garlic chili sauce - optional)

1/2 dl milk

egg milk:

2 eggs

a dollop of milk

paprika powder

salt

pepper

5 pieces of toast

butter for frying

Mix all the ingredients for the patties and put in the fridge to set for half an hour. Dip the pieces of bread into the egg milk on both sides. Divide the ground meat into five portions and cover the bread pieces. You don't make actual patties from the ground meat but the pieces of bread really are coated with the ground meat so, that it goes over the edges of the bread piece. The sandwiches are fried in butter in a pan, bread side first. After a while, after the bread has gotten a bit of color, the whole sandwich if flipped over with a spatula and the meat side is fried. Turning the whole sandwich actually works because the brad has been coated so tightly. The sandwich is fried until the meat is cooked through. The sandwiches are transferred on to a baking tray and the rest of the sandwiches are fried. Bake the sandwiches in the oven at 200 degrees for 15 minutes.

The sauce was made pretty much by touch. We had some sour cream in the fridge, so we mixed the tomato paste with that. The end result was a bit sour, so a bit of ketchup was added for sweetness. Salt and white pepper to taste. I'm still hopeful that some sort of official recipe will yet crop up from somewhere. I hear there is one somewhere. But this sauce served us very well now. I think the most exciting bit was when you fry the whole sandwich in the pan, bread and all! I would never have believed that it would work but Samppa did it very neatly. 

This dish has probably been staple fare in the 70's. My mother used to make something called an "Opera Sandwich" which was one of my favorites (although once we had had it one time too many, because I burst in to tears when I got home and realized what we were having for dinner - something I've resorted to also later in life successfully when thing have come to a critical point...)