Blinikestit/Blini Feast

Tammikuu, syntymäpäiväni, blinejä ja pakkasta! Eilen oli jälleen aika kutsua ystävät nauttimaan ihanista ja ah, niin rasvaisista letuista syntymäpäiväni kunniaksi. Vähän ehkä hassua tällä iällä kovasti juhlia synttäreitä mutta näistä juhlista on tullut perinne ja olen kuitenkin sen verran pimu ( ja varmasti hieman itsekeskeinen), että nautin kyllä huomion keskipisteenä olemisesta ainakin yhden päivän ajan ja nautin kyllä aivan helkutisti lahjojen saamisesta! Eli tätä perinnettä ei ihan heti muuteta.

Tänä vuonna perinteeistä toimintaa hieman kyllä laajennettiin. Jo silloin kun kuuntelin Tapio Wirkkalan puiston avajaispuheita parvekkeeltamme, tein päätöksen. Puiston taiteilija amerikkalainen Robert Wilson lausui julki toiveen siitä, että puisto olisi alueen asukkaiden olohuone - onhan puisto jaettu erillaisiin "huoneisiin". Päätin siis, että koska puistoa oli rakennettu yli vuoden ja olimme saaneet nauttia porauksesta, hakkaamisesta ja jatkuvast mökästä noin yleensäkin koko sen ajan aika lailla aamusta iltaan, ottaisin nyt hyödyn irti puistosta, kun se oli vihdoin valmis! Alkupalat blinikesteillä tarjoiltiin siis Tapion wirkkalan puiston takkahuonessa.

Pakkasta oli aamulla 23 astetta. Vaikka oli ihana, aurinkoinen päivä, oli lämpötila kuitenkin ehkä hieman liian rapsakka piknikille! Seurasin lämpömittaria koko aamupäivän kuin haukka ja alkoihan se elohopea pikkuhiljaa kohota (...tai no, kuvainnollisesti - meillä on digitaalinen mittari). Kahden maissa oli "vain" -15 astetta ja neljään mennessä huideltiin jo kymmenessä miinusasteessa. Aivan oivallinen talvinen ulkoilusää!

Pojat tekivät aluksi vähän lumitöitä. Sinänsä vähän omituista, että puisto, jonka juju on maan alta tuleva valo, peittyy lumeen moneksi kuukaudeksi. Kertaakaan ei kukaan ole tehnyt mitään lumitöitä puistossa talven aikana. Mutta turvauduimme jälleen lapsityövoimaan: Otso ja Oliver tekivät kovin mielellään lapiohommia ja melkein tuli kina, kun lapioita oli vain yksi. Mukaan takkahuoneeseen kannoimme pari temoksellista glögiä, holitonta ja holillista, sekä lämpimiä tapaslihapullia padassa, joita keihästimme tapastikuilla suoraan suuhun.

Termokset eivät olleet ehkä maailman esteettisimmät takanreunalla mutta pata sentään oli Sarpanevan ja huopainen alusta Verso Designin. Ulkoilueleganssimmekin perustui lähinnä lämpimänä pysymiseen eikä niin estetiikkaan. Itselläni oli jalassa metsurinsaappaita muistuttavat Riekerin jalkineet, äidin krimiturkki 80-luvulta ja ystävämyynnistä eurolla ostettu korvaläpällinen karvahattu. Hanskat sentään olivat Missoni for Lindexin tuotantoa mutta varalla oli valtavat, isäni perua olevat nahkatumput karvavuorilla. Kaiken tämän alla oli kuitenkin Tiger of Swedenin mekko ja anoppini syntymäpäivälahjaksi lähettämät verkkosukkiset, joten kaikkea toivoa ei ole heitetty!

Saimme lainata tulen takkaan Art and design Helsinki Oy:n toimistosta. Näimme eräänä päivänä joulukuussa seurueen puistossa ja heillä oli tuli takassa. Naapurimme tunsi joitain tyyppejä siitä seurueesta ja hän oli koiran kanssa ohi kävellessään kysynyt, mistä tuli oli peräisin. Tarkkaa paikkaa ei kai silloin mainittu mutta ymmärsimme kuitenkin, että tuli olisi lainattavissa. Yritin tehdä vähän tutkimuksia asian puitteissa netissä, ja lopulta Artovan sivuilta minut ohjattiin oikeaan paikkaan. "Tuli" on ulkotulitakka, joka toimii esim Sinolilla. Periaatteessa olisimme voineet vaikka paahtaa vaahtokarkkeja tulella, mutta ainakin pikkupojille riitti hienosti lumityöt alkuillan aktiviteettina.

Kestimme pakkasta ehkä puoli tuntia, ehkä kauemminkin. Glögiä kyllä kului kiitettävästi, varmasti enemmän kuin varsinaisissa glögareissa per nenä. Se kyllä lämmitti ihanasti, varsinkin tietenkin holillinen. Lopulta kaikki olivat kuitenkin aika jäässä ja keräsimme kimpsut ja kampsut ja tulen ja menimme sisätiloihin.

Käsin piirretty pötäliin/Hand-drawn tablecloth

Pakkasesta punaposkisina istuimme sitten blinipöytään. Olin aamulla paistanut blinit ihanalla Opan pannulla, jolla tulee kivoja, pieniä blinejä. Valurautapannu on toki ainoa oikea pannu, jossa blinejä tulisi paistaa mutta se on aika kovaa hommaa. Sain tämän satsin blinejä paistettua puolessatoista tunnissa, kun valurautapannujen kanssa olen hikoillut useampia tunteja. Olen myös keksinyt kätevän tavan annostella taikinaa pannulle: taikina kaadettaa nokalliseen litramittakannuun ja kaadetaan siitä pannulle. Huomattavasti helpompaa ja erittäin paljon siistimpää, kuin taikinan annostelu kauhalla, jolloin taikinaa aina valuu joka paikkaan muuallekin, kuin pannuun.

Lisukkeina oli perinteisesti Sampan graavaamaa lohta, kirjolohen mätiä, savuporolisuketta  ja sipulia ja smetanaa. Uutena lisukkeena tein munakoisokaviaaria. Tämä lisäys sen vuoksi, että yksi ystävättäristäni on raskaana ja sekä mäti että graavit ovat nyt kieltolistalla, samoin kuin kylmäsavustetut tuotteet. Olin kyllä ihan iloinen tästä uudesta lisukekokeilusta, koska se onnistui hienosti. Tätä voi tehdä ensi vuonna uudestaan. Bloggailen reseptejä sitten enemmän ensi viikon aikana.

Aterian päätti hunalainen Nid d'Abeille- kakku.

Ilta oli mitä mukavin. aterian jälkeen pääsin tohkeissani avaamaan lahjoja ja sainkin ihania, pimumaisia juttuja! Kaikkein vaikuttavin lahja oli kuitenkin ystäväni tuoma lähes kolmen kilon Aura juustokiekko! Se oli aivan uskomaton lahja. En meinannut millään uskoa, että suuressa paketissa oli Auraa, kun ystäväni minulle sitä ojensi. Taisin kirjaimellisesti tuijottaa häntä kuin lehmä uutta veräjää. Huomenna taitaa menu sisältää jotain ruokaa, jossa on sinihomejuustoa...

January, my birthday, blini and frost! Yesterday was again the time of the year to gather together some friends and eat wonderful and oh so rich blini to celebrate my birthday. A bit funny maybe to celebrate ones birthday at this age but this party has become a tradition and as I am still a bit girly (and probably a bit self-centered) I do enjoy being the center of attention at least for a day, and I do enjoy getting presents quite a lot! So this tradition is not going to be altered any time soon.

This year the traditional activities were added on to a bit. Already when I was listening to the Tapio Wirkkala Park opening ceremony speeches from our balcony, I made a decision. The park's designer, the American Robert Wilson, declared that the park should become a living room for the local residents - and actually the park is divided into different "rooms". I decided that as they had been building the park for over a year and we have enjoyed drilling, banging and non-stop noise in general all that time, I would now take full advantage of the park now that it was finally finished!  The starters for the bini feast were thus served in the fire place room of the park.

The temperature was minus 23 degrees in the morning. Even though it was a lovely sunny day, the temperature was a bit too harsh for an outdoor picnic! I watched the temperature like a hawk all morning and finally the quicksilver began to rise (...or well, figuratively - we have a digital thermometer). At around two it was "only" -15 degrees and by four it was already about minus ten. Ideal winter outdoor weather! 

The boys did a little snow shoveling first. A bit weird as such, that a park that is all about light that comes from below, is covered in snow for many months. Not once has anyone shoveled any snow from the park during this winter. But again we resorted to child labor: Otso and Oliver gladly shoveled snow and there was almost a quarrel because there was only one shovel. With us to the park we carried a couple of thermoses filled with glögi, with and without alcohol, and warm tapas meatballs which we speared with tapas stick straight into our mouths.

The thermoses weren't the most aesthetic things in the world sitting on the mantle piece but at least the cauldron was Sarpaneva and the felt table runner was from Verso Design. Our outdoor elegance was more based on keeping warm than on aesthetic points. I had Rieker footwear that resembles lumberjack boots, my mother's fur coat from the 80's and a fur hat I got at a sale for about a euro. At least the glover were Missoni for Lindex but I did have my father’s old leather mittens with a fur lining to be sure. Under all this I was wearing a tiger of Sweden dress and fishnet stockings my mother-in-law sent me as a birthday present, is all is not lost!

We got to borrow the fire for the fireplace from the Art and design Helsinki Oy office. One day in December we saw a group of people in the park and they had a fire in the fireplace. Our neighbor knew some of the people from the group and when she passed them while walking the dog she asked where the fire was from. They didn't know the precise place but we understood that you could borrow the fire. I tried to do some investigating online and finally I was directed to the right place through Artova's homepage. The "fire" is a bio burner that works on Sinol. basically we could have roasted marshmallows in the fire, but the little boys seemed more than satisfied to just shovel snow.

We endured the cold weather for maybe half an hour, perhaps a bit longer even. We drank quite a lot of glögi, probably more than at the glögi party per person. It really warmed you up nicely, especially of course the version with alcohol. But in the end everyone was pretty cold so we gathered up all the stuff and the fire and went inside.

All rosy cheeked from the cold we sat down to the blini table. I had fried the  blini with my lovely Opa pan which makes nice small blini. A cast iron pan is of course the only right pan for blini but it's a lot of hard work. I made this batch of blini in an hour and a half, when with a cast iron pan I've sweated over a hot stove a lot longer. I've also thought up a handy ne way to pour the dough into the pan: the dough is poured into a liter jug with a snout and from there the dough is poured into the pan. A lot easier and very much neater than ladleing the dough into the pan, when the dough will just ooze everywhere else besides the pan.

The blini accompaniments were traditionally Sampa's gravlax , salmon row, cold smoked reindeer and chopped onion and sour cream. A new accompaniment was eggplant caviar. I added this because one of my friends is pregnant and fish row, gravlax and cold smoked product are on the no-no-list. I was very happy with this new experiment, because it turned out really well. I can make this again next year. I'll post the recipes more during next week.

The meal was finished with a honey flavored Nid d'Abeille cake.

It was a pleasant evening. After the meal I got to open the presents and I got lots of wonderful, girly things! But the most impressive gift of all was the three kilo Aura blue cheese chunk that my friend brought! It was an amazing gift. I had trouble believing that the big box contained blue cheese, when my friend was passing me the gift. I probably just stared at her looking haft- witted. I suspect the menu tomorrow will have something with blue cheese in it...