Rapujuhlat Louisianan tapaan
Tänä vuonna osallistuin ensimmäisen kerran erään ystäväpariskunnan rapujuhliin, jotka pidetään joka vuosi heidän mökillään. Parina aiempana vuonna olen jäänyt Kaukalosaareen koiravahdiksi ja Samppa on edustanut perhettämme yksin. Suurin syy tähän on ollut se, että tämä heinäkuun viimeinen viikonloppu on ollut yleensä se ajankohta, jolloin palaamme Helsinkiin ja olen halunnut viettää sen vielä omalla mökillämme ja kerätä vielä hieman voimia ennen arjen alkua. Mutta nyt lomani jatkuu vielä pari päivää, ennen kuin palaan arkisen aherruksen pariin tulevana keskiviikkona. Lähdimme siis koko konkkaronkka rapujuhliin, Samppa, minä ja Viivi, varustettuna ikiikivanhalla Sopu-teltalla, jossa yöpyisimme.
Rapujuhlien teemana on (ilmeisesti toistuvasti) Amerikka, joka saa näkyä niin vieraiden pukeutumisessa kuin tarjottavassa ruoassa ja vieraiden tuomissa juomissa. Me esimerkiksi veimme Paul Mason valkoviiniä mutta vaatetuksemme ei ollut erityisesti "jenkkiläinen" (Sampalla oli tosin Levi's T-paita...). Ravut tarjotaan juhlissa Louisianalaiseen tapaan lämpiminä ja mausteisina maissin ja bataatin kera. En ole aiemmin syönyt näin valmistettuja rapuja ja mausteisuus sopi rapuihin erittäin hienosti. Koska on lapsesta lähtien opetettu syömää rapuja tietyllä tavalla - tillissä ja suolassa keitettyinä ja kylminä - oli aika jännää syödä lämpimiä rapuja. Mutta nämä ravut maistuivat erinomaisesti ja söin niitä tapani mukaan todella monta.
Varsinaiset juhlat pidettiin järven rannalla, jossa yli neljäkymmentä vierasta istui pitkien pöytien ääressä.
Corgitkin väsyvät rapujuhlissa. |
Illan kaunis päätös. |
Ja sitten siitä sateesta...
Sopu-teltta koepystytettynä. |
Koska rapujuhlissa oli paljon yöpyjiä eikä aivan tarpeeksi yösijoja, päätimme ottaa mukaan vanhan Sopu-telttamme. Teltta on ostettu kirpputorilta varmaan kaksikymmentä vuotta sitten, jolloin se oli varmasti jo kaksikymmentä vuotta vanha! Teltta on aina haissut vienosti - no - homeelta, emmekä ole kai koskaan edes pystyttäneet koko telttaa kunnolla. Nyt paremman puutteessa otimme teltan kuitenkin mukaan rapujuhliin. Yllä oleva kuva on oman mökkimmem pihalta, jonne teltan pystytimme Pekan avustuksella, nähdäksemme toimiiko se edes. Hienosti toimi ja oli kivan ja retron näköinen. Mitä nyt huomasimme pari reikää, ihan pintä, jotka korjasimme jeesusteipillä. Ei kun teltta kasaan ja pussiin.
Meitä kehoitettiin vetämään rapujuhlissa kunnon koomat siltä varalta, että ehkä sataisi ja telttä mahdollisesti vuotaisi hiukan. Kunnon kooma takaisi hyvät yöunet pienestä kosteudesta huolimatta. Yritin kyllä parhaani varsinkin loppuillasta ja rapujuhlat nyt usein ovatkin sopivan kosteita tapahtumia. Ei auttanut! Hyvin aikaisin aamulla heräsimme mitä hurjimpaan ukkosmyrskyyn ja kaatosateeseen. Ukkonen oli aivan päällämme ja siihen mekkalaan heräävät kuolleetkin, saatika kaksi nukkuvaa juhlijaa ja koira. Teltta tulvi! Corgi vapisi kauhusta. Tajusimme, että ihan kaikki tavaramme, patjat, makuupussit, vaatteet - kaikki - oli aika lailla läpimärkää. Yritimme muka vielä nukkua mutta kahdeksalta heitimme hanskat tiskiin ja kömmimme ulos teltasta ja pakkasimme kamamme kasaan. Kun emäntä ja isäntä sitten heräilivät, kiitimme illasta pikaisesti ja ajoimme johti Kaukalosaarta. Emme edes syöneet aamiaista - olimme vain niin märkiä ja väsyneitä.
Päästyämme Mobilian rantaa, raastoimme märän teltan takakontista ja luovutimme sen Kangasalan jätehuollon keräysastioiden huomaan. Sopu-telttailumme alkoi ja loppui tähän!
Mutta mukavaa muistoa hienoista juhlista ei yksi Sopu-telttaepisodi pysty pyyhkimään pois. Toivottavasti ensi vuonna uudestaan!
Kommentit
Lähetä kommentti