Hampurilaisillallinen
Ennen mökille lähtöä olin perehtynyt kaikkiin reseptehin ja uusiin ja vanhoihin ruokalajeihin, joita täällä halusin kokeilla. Minulla on pino vanhoja Ruoka Gloria- lehtiä, joissa on paljon kesäisiä reseptejä, jotka soveltuvat valmistettaviksi mökkioloissa. Tai no soveltuvat, jos mökissä olisi uuni ja olisin ottanut mukaan tehosekoittimen...
Ensimmäisen varsinaisen mökkipäivän iltaruoka oli hampurilaiset. Haaveilin mehevistä hampurilaispihveistä, jotka valmistettaisiin grillissä ja se haave pitkälti toteutuikin Hampurilaiset onnistuivat kyllä ihan hyvin- lopun viimein. Kastike olikin sitten vähän hankalampi juttu.
Tavoitteena oli tehdä hampurilaisille romescokastike, joka Ruoka Glorian mukaan on Katalonian keittiön klassikkoja. Barcelonassa asuva ystävättäreni voikin kertoa, mikä hänen kokemuksensa kastikkeesta on. Minulle tämä oli uusi tuttavuus.
Tämän kastikkeen tekoon olisi tarvittu niitä kahta asiaa, joita tällä mökillä ei siis ole, eli uunia ja tehosekoitinta. Mutta en asiasta pahemmin piitannut, koska jostain käsittämättömästä syystä uskon aina, että pärjään kuitenkin, vaikka edellytykset eivät olisi kovin suotuisat.
Kirjaan ensin ylös Ruoka Glorian reseptin ja kerron sitten, miten sitä sovelsin.
Romescokastike
(Ruoka Gloria numero 53 4/2008)
4 (luumu) tomaattia
2 punaista paprikaa
1 punainen chili
3 valkosipulinkynttä
80g paahdettuja, kuorittuja manteleita
1 tl suolaa
1-1 1/2 rkl punaviinietikkaa
1 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
mustapippuria myllystä
Valmista romescokastike jo mielellään edellisenä päivänä, jotta maku ehtii syventyä.
Pane uunin grillivastus lämpiämään 250 asteeseen. Puolita tomaatit, paparikat ja chili. Poista paprikoista ja chilistä siemenet. Nosta tomaatit, paprikat ja chilit sekä valkosipulinkynnet uunipellille. Paahda kasviksia uunin ylätasossa, kunnes ne saavat reilusti väriä. Ota tomaatit, chili ja valkosipulinkynnet tarvittaessa aikaisemmin uunista ja jatka paprikoiden paahtamista, kunnes niiden kuoret alkavat mustua.
Siirrä paprikat ja chilit teräskulhoon ja nosta lautanen päälle kanneksi, n. 15 minuutiksi. Paprikan ja chilin kuoret irtoavat silloin helposti. Tomaatteja ei tarvitse kuoria.
Siirrä kaikki romescokastikkeen ainekset tehosekoittimeen ja pyöräytä tasaiseksi. Anna kastikkeen jäähtyä ja siirrä se maustumaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai yön yli.
Okei, tämä vaikuttaa helpolta, Niin voi ajatella, jos on oikeat tarvikkeet keittiössä. Mutta vaikka ei ollut, olin hyvin luottavainen. Kuinka vaikeaa voi saada kuoret irti paprikasta jollain muulla keinolla, kuin uunissa paahtamalla? Olihan minulla paistinpannu ja hella. Voisin maisiosti paahtaa kasviksia pannulla. Lopputulos olisi varmaan aika sama.
Joo.
Kasvisten paahtaminen pannulla sujui sinänsä hyvin. Kuvasta näkyy, että lopputulos oli ainakin kaunis. Tomaatit toki pehmenivät ja kun ne olivat saaneet tarpeeksi väriä, saattoi ne ja valkosipulit jo ottaa pois pannulta. Paprikat olivatkin sitten toinen tarina. Eiväthän pulleta paprikat millään paahdu tasaisesti pannulla, vaan kellivät selällään yhdessä asennossa, jolloin vain yksi kohta kuoresta paahtui. Vaikka olisin hikoilluttanut paprikoita kuinka kulhossa kannen alla, eivät kuoret tietenkään irronneet milläään.
Selvä. Plan b kehiin. Pilkoin paprikat hyvin hienoksi kuorineen. Tehosekoittimen virkaa sai toimittaa siivilä, jonka läpi puristelisin paahdetut kasvikset lusikalla. Tomaatit menivätkin siivilä läpi hienosti, samoin valkosipulit. Mutta sitten olikin paprikasilpun vuoro ja voin sanoa, että työstä kävi! Jossain vaiheessa ajattelin, että siivilä kohta hajoaa, kun painelin kovia paprikoita metalliverkon läpi. Lopulta luovutin ja kaadoin paprikat jälleen pannuun ja haudutin ne pehmeiksi oliiviöljyssä. Tämä auttoi vähän, vaikka ei työ vieläkään helppoa ollut. Kun olin vihdoin saanut kaikki kasvikset puristeltua siivilän läpi kulhoon, lisäsin suolaa, 2 rkl punaviinietikkaa ja 1/2 tl sambal oelek chilitahnaa sekä mustapippuria. Manteleita ei ollut. Oliiviöljyn jätin pois suosiolla, koska kastike oli tässä vaiheessa niin juoksevaa, että se muistutti kyllä paljon enenmmän keittoa kuin kastiketta. En ymmärrä, miten alkuperäisenkään reseptin mukaan tehty kastike voisi olla kovin sakeaa, koska tomaateissa on tosi paljon nestettä ja sitten pitäsi vielä lisätä 1 dl oliiviöljyä! Onko sitten niin, että 80 manteleita sakeuttaisi kastikkeen? En kyllä usko. Oma ratkaisuni oli lopuksi keittää kastike kasaan ja se toimikin. Lopuksi laitoin kastikkeen kannelliseen rasiaan ja pistin sen pakastimeen pikajäähdytykseen.
Eli tämän kastikkeen kanssa ei menty ollenkaan niin, kuin ohjeissa sanottiin. Lopputulos ei kuitenkaan ollut hullumpi. Ehkä olisin kaivannut kastikkeeseen kuitenkin enemmän syvyyttä. Pitää varmaan jossain vaiheessa kokeilla tehdä resepti aivan ohjeen mukaan ja katsoa millaista se on verrattuna omaan versiooni.
Tein hampurilaispihvejä sika-nauta jauhelihasta, jossa oli mausteena vain suolaa, pippuria ja Turkista (vuosia sitten) ostettua sumak- mausteseosta ( ei pienintäkään aavistustakaan, mitä siinä saattaa olla...). Hampurilaispihvimuotoiluni sai Sampan heti narisemaan, että ne olisi pitänyt kostein käsin muovata paljon tiiviimmiksi. Jaa-a. Täällä ei nyt ole sitä juoksevaa vettäkään, joten veden kanssa lotraaminen ei ole samalla tasolla kuin kotona. Narina yltyi jo sille tasolle, että ilmoitin Sampalle hänen tästä lähtien olevan perheemme virallinen jauhelihamuotoilija. Jos ei kelpaa, saa tehdä itse. Vähän kuin huushollimme imuroimisen kanssa, saa se joka omasta mielestään osaa asian paremmin myös hoitaa sen ( Sampasta tuli virallinen imuroijamme, kun hän kerran tokaisi "Ai oletko imuroinut? Ei kyllä huomaisi!).
Okei, jauhelihapihvien valmistaminen pallogrillissä on haasteellista.koska pihvit jäävät aika herkästi kiinni ritilään. Eikä meillä ole metallilastaa, vain puinen. Sekin puinen lasta meinasi lentää metsään, kun grillaajamies sai jonkin sortin raivarin pihvinkääntöhommissa (aivan uskomattoman huvittava näky) ja itse jo tarjouduin paistamaan pihvit pannulla. Mutta lopuksi kaikki menikin ihan hyvin. Muotoilussa olisi kyllä voinut ottaa huomioon sen, että pihvit kutistuvat grillatessa huomattavasti, joten valmiit pihvit olivat pyöreitä palloja, jotka olivat huomattavasti pienempiä kuin hampurilaissämpylät. Ensi kerralla suurempia ja litteimpiä pihvejä.
Iltaruokamme ei ollut lainkaan hassumpi. Hamprilaisten väliin laitettiin romescokastiketta, cheddaria, sipulia ja salaattia. Lisuukkeena oli molemmille oma pieni kulho salaattia ja keitettyä maissia. Hampurilainen oli todella herkullinen ja mehevä ja grillaaminen antoi sille tietenkin sen ihanan maun, jota pannulla paistamisella ei vain saa aikaan. Eli emmeköhän grillaile vielä uudestaankin hampurilaisia, kunhan muotoilu saadaan kohdille. Eikä se metallilastakaan olisi hullumpi idea.
Kesällä syömme aika paljon maissia ja silloin ovat nämä maissipidikkeet mainiot apuvälineet. Tämä setti on ostettu Yhdysvalloista, kun siellä asuimme - nämä ostettu varmaan josku vuonna 1974. Äitini osti näitä settejä kaksi pakettia, joista toista käytimme kotona ja joista toinen oli vuosikaudet keittiön kaapissa. Kun otimme sen käyttöön joitain vuosia sitten, oli pakkauksessa yhä muovit! Koko pakkaus ja muotoilu on niin seitsemänkymmentä lukua kuin vain voi olla ja myös hyvin amerikkalaista. Materiaali on tietenkin muovi. Pidän pidikkeista itse kyllä kovasti koska pienet vartaat ovat todella kätevät maisiisnsyönnissä ja pienet lautasetkin toimivat, kun haluaa maustaa maisseja sulatetulla voilla. Koko maissinsyöntioperaatio sujuu paljon vaivattomammin ja vähemmällä sotkulla.
Ensimmäisen varsinaisen mökkipäivän iltaruoka oli hampurilaiset. Haaveilin mehevistä hampurilaispihveistä, jotka valmistettaisiin grillissä ja se haave pitkälti toteutuikin Hampurilaiset onnistuivat kyllä ihan hyvin- lopun viimein. Kastike olikin sitten vähän hankalampi juttu.
Tavoitteena oli tehdä hampurilaisille romescokastike, joka Ruoka Glorian mukaan on Katalonian keittiön klassikkoja. Barcelonassa asuva ystävättäreni voikin kertoa, mikä hänen kokemuksensa kastikkeesta on. Minulle tämä oli uusi tuttavuus.
Tämän kastikkeen tekoon olisi tarvittu niitä kahta asiaa, joita tällä mökillä ei siis ole, eli uunia ja tehosekoitinta. Mutta en asiasta pahemmin piitannut, koska jostain käsittämättömästä syystä uskon aina, että pärjään kuitenkin, vaikka edellytykset eivät olisi kovin suotuisat.
Kirjaan ensin ylös Ruoka Glorian reseptin ja kerron sitten, miten sitä sovelsin.
Romescokastike
(Ruoka Gloria numero 53 4/2008)
4 (luumu) tomaattia
2 punaista paprikaa
1 punainen chili
3 valkosipulinkynttä
80g paahdettuja, kuorittuja manteleita
1 tl suolaa
1-1 1/2 rkl punaviinietikkaa
1 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
mustapippuria myllystä
Valmista romescokastike jo mielellään edellisenä päivänä, jotta maku ehtii syventyä.
Pane uunin grillivastus lämpiämään 250 asteeseen. Puolita tomaatit, paparikat ja chili. Poista paprikoista ja chilistä siemenet. Nosta tomaatit, paprikat ja chilit sekä valkosipulinkynnet uunipellille. Paahda kasviksia uunin ylätasossa, kunnes ne saavat reilusti väriä. Ota tomaatit, chili ja valkosipulinkynnet tarvittaessa aikaisemmin uunista ja jatka paprikoiden paahtamista, kunnes niiden kuoret alkavat mustua.
Siirrä paprikat ja chilit teräskulhoon ja nosta lautanen päälle kanneksi, n. 15 minuutiksi. Paprikan ja chilin kuoret irtoavat silloin helposti. Tomaatteja ei tarvitse kuoria.
Siirrä kaikki romescokastikkeen ainekset tehosekoittimeen ja pyöräytä tasaiseksi. Anna kastikkeen jäähtyä ja siirrä se maustumaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai yön yli.
Okei, tämä vaikuttaa helpolta, Niin voi ajatella, jos on oikeat tarvikkeet keittiössä. Mutta vaikka ei ollut, olin hyvin luottavainen. Kuinka vaikeaa voi saada kuoret irti paprikasta jollain muulla keinolla, kuin uunissa paahtamalla? Olihan minulla paistinpannu ja hella. Voisin maisiosti paahtaa kasviksia pannulla. Lopputulos olisi varmaan aika sama.
Joo.
 |
| Kauniita paahdettuja kasviksia. |
Kasvisten paahtaminen pannulla sujui sinänsä hyvin. Kuvasta näkyy, että lopputulos oli ainakin kaunis. Tomaatit toki pehmenivät ja kun ne olivat saaneet tarpeeksi väriä, saattoi ne ja valkosipulit jo ottaa pois pannulta. Paprikat olivatkin sitten toinen tarina. Eiväthän pulleta paprikat millään paahdu tasaisesti pannulla, vaan kellivät selällään yhdessä asennossa, jolloin vain yksi kohta kuoresta paahtui. Vaikka olisin hikoilluttanut paprikoita kuinka kulhossa kannen alla, eivät kuoret tietenkään irronneet milläään.
Selvä. Plan b kehiin. Pilkoin paprikat hyvin hienoksi kuorineen. Tehosekoittimen virkaa sai toimittaa siivilä, jonka läpi puristelisin paahdetut kasvikset lusikalla. Tomaatit menivätkin siivilä läpi hienosti, samoin valkosipulit. Mutta sitten olikin paprikasilpun vuoro ja voin sanoa, että työstä kävi! Jossain vaiheessa ajattelin, että siivilä kohta hajoaa, kun painelin kovia paprikoita metalliverkon läpi. Lopulta luovutin ja kaadoin paprikat jälleen pannuun ja haudutin ne pehmeiksi oliiviöljyssä. Tämä auttoi vähän, vaikka ei työ vieläkään helppoa ollut. Kun olin vihdoin saanut kaikki kasvikset puristeltua siivilän läpi kulhoon, lisäsin suolaa, 2 rkl punaviinietikkaa ja 1/2 tl sambal oelek chilitahnaa sekä mustapippuria. Manteleita ei ollut. Oliiviöljyn jätin pois suosiolla, koska kastike oli tässä vaiheessa niin juoksevaa, että se muistutti kyllä paljon enenmmän keittoa kuin kastiketta. En ymmärrä, miten alkuperäisenkään reseptin mukaan tehty kastike voisi olla kovin sakeaa, koska tomaateissa on tosi paljon nestettä ja sitten pitäsi vielä lisätä 1 dl oliiviöljyä! Onko sitten niin, että 80 manteleita sakeuttaisi kastikkeen? En kyllä usko. Oma ratkaisuni oli lopuksi keittää kastike kasaan ja se toimikin. Lopuksi laitoin kastikkeen kannelliseen rasiaan ja pistin sen pakastimeen pikajäähdytykseen.
Eli tämän kastikkeen kanssa ei menty ollenkaan niin, kuin ohjeissa sanottiin. Lopputulos ei kuitenkaan ollut hullumpi. Ehkä olisin kaivannut kastikkeeseen kuitenkin enemmän syvyyttä. Pitää varmaan jossain vaiheessa kokeilla tehdä resepti aivan ohjeen mukaan ja katsoa millaista se on verrattuna omaan versiooni.
Tein hampurilaispihvejä sika-nauta jauhelihasta, jossa oli mausteena vain suolaa, pippuria ja Turkista (vuosia sitten) ostettua sumak- mausteseosta ( ei pienintäkään aavistustakaan, mitä siinä saattaa olla...). Hampurilaispihvimuotoiluni sai Sampan heti narisemaan, että ne olisi pitänyt kostein käsin muovata paljon tiiviimmiksi. Jaa-a. Täällä ei nyt ole sitä juoksevaa vettäkään, joten veden kanssa lotraaminen ei ole samalla tasolla kuin kotona. Narina yltyi jo sille tasolle, että ilmoitin Sampalle hänen tästä lähtien olevan perheemme virallinen jauhelihamuotoilija. Jos ei kelpaa, saa tehdä itse. Vähän kuin huushollimme imuroimisen kanssa, saa se joka omasta mielestään osaa asian paremmin myös hoitaa sen ( Sampasta tuli virallinen imuroijamme, kun hän kerran tokaisi "Ai oletko imuroinut? Ei kyllä huomaisi!).
Okei, jauhelihapihvien valmistaminen pallogrillissä on haasteellista.koska pihvit jäävät aika herkästi kiinni ritilään. Eikä meillä ole metallilastaa, vain puinen. Sekin puinen lasta meinasi lentää metsään, kun grillaajamies sai jonkin sortin raivarin pihvinkääntöhommissa (aivan uskomattoman huvittava näky) ja itse jo tarjouduin paistamaan pihvit pannulla. Mutta lopuksi kaikki menikin ihan hyvin. Muotoilussa olisi kyllä voinut ottaa huomioon sen, että pihvit kutistuvat grillatessa huomattavasti, joten valmiit pihvit olivat pyöreitä palloja, jotka olivat huomattavasti pienempiä kuin hampurilaissämpylät. Ensi kerralla suurempia ja litteimpiä pihvejä.
 |
| Hampurilaisateria. |
 |
| Maissipidikkeet. |
Kesällä syömme aika paljon maissia ja silloin ovat nämä maissipidikkeet mainiot apuvälineet. Tämä setti on ostettu Yhdysvalloista, kun siellä asuimme - nämä ostettu varmaan josku vuonna 1974. Äitini osti näitä settejä kaksi pakettia, joista toista käytimme kotona ja joista toinen oli vuosikaudet keittiön kaapissa. Kun otimme sen käyttöön joitain vuosia sitten, oli pakkauksessa yhä muovit! Koko pakkaus ja muotoilu on niin seitsemänkymmentä lukua kuin vain voi olla ja myös hyvin amerikkalaista. Materiaali on tietenkin muovi. Pidän pidikkeista itse kyllä kovasti koska pienet vartaat ovat todella kätevät maisiisnsyönnissä ja pienet lautasetkin toimivat, kun haluaa maustaa maisseja sulatetulla voilla. Koko maissinsyöntioperaatio sujuu paljon vaivattomammin ja vähemmällä sotkulla.
Kommentit
Lähetä kommentti