Tippaleivät

Tämä resepti olisi varmaan pitänyt laittaa jakeluun ennen vappua, eikä vasta nyt jälkeenpäin. Mutta nyt kaikki voivat sitten valmistautua hyvissä ajoin tekemään tippaleipiä ensi vuonna! Tai toisaalta, miksi tippaleipiä saisi syödä vain vappuna? Nämähän ovat herkullisia koska tahansa ja voisivat olla oivaa tarjoiltavaa missä tahansa kevään juhlissa. Lastenkutsutkin saisivat ihan uuden säväyksen, kun tusinan verran tarhaikäisiä rynnisi edestakaisin tippaleivät kourassa, murustaen niitä lattialle ja pöllyttäen tomusokeria vaatteilleen (tuli kokeiltua nyt vappuna - toimii juuri kuvailemallani tavalla).

Olen tehnyt itse tippaleipiä jo muistaakseni viiden vapun ajan. Perinteisesti vien ne vappujuhliin Lintuvaaraan, jossa itse tehtyjen tippaleipien vastaanotto on ollut mieletön. Kaikki ajattelevat, että tippaleipien tekeminen on mielettömän työlästä, mutta oikeasti niin ei ole. Ainoastaan pursotusvaihe vaatii hieman tarkkuutta mutta kun siinä pääsee vauhtiin, sujuu kaikki aina loppujen lopuksi kuin tanssi (tai ainakin melkein).

Resepti on napattu  Herkkujen pikkujättiläinen- keittokirjasta ((WSOY 1992), jonka muistaakseni saimme häälahjaksi. Kirjassa on varmasti satoja reseptejä mutta täytyy myöntää, että tämä tippaleipäresepti ja siman resepti ovat ainoita, joita olen kokeillut! Ehkä pitäisi tutkia kirjaa hieman tarkemmin. Toisaalta jos jostain keittokirjasta löytyy yksikin todella hyväksi havaittu resepti, se riittää kyllä.



Tippaleipätaikina valmiina paistettavaksi.

Resepti menee näin:

3 kananmunaa
1 rkl sokeria

2 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
1 sitruunan raastettu kuori
2 1/2 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

ruokaöljyä paistamiseen

pinnalle vaniljasokerilla maustettua tomusokeria

Sekoita munat ja sokeri. Pese sitruuna huolella ja raasta kuori ja lisää. Lisää mausteet, maito ja vehnäjauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Vatkaa taikina sileäksi. Kuumenna rasva padassa. Upota rasvaan säilyketölkki, josta on postettu kansi ja pohja. Pane osa taikinasta tukevaan paperitötteröön ja leikkaa kärkeen 2 mm reikä. Puserra tötteröstä taikinaa ohuena nauhana säilyketölkkiin ristiin rastiin. Tölkin reunat estävät taikinan leviämisen. Paista tippaleivät kullanruskeiksi molemmin puolin ja nosta reikäkauhalla talouspaperille valumaan. Seulo vaniljasokerilla maustettua tomusokeria jäähtyneiden tippaleipien päälle.

Vastapaistettuja tippaleipiä. Kamerani on nyt päättänyt alkaa ottaa sinisiä kuvia välillä!

Ohjeessa tippaleipien valmistus tosiaan kuulostaa hyvin vaivattomalta. On kuitenkin hyvä tietää pari niksiä, jotka itse olen kehitellyt. Tänä vuonna esimerkiksi ei leivinpaperitötteröiden tekemisestä tullut yhtään mitään. 2 mm reiän sijasta tötterö levisi niin, että siinä oli 2 cm reikä! Hermo meni totaalisesti, kunnes muistin, että pieni muovipussi käy myös hyvin pursotukseen. Tällä kertaa ainakin huomattavasti peremmin, kuin paperitötterö. Pieni muovipussi täytetään taikinalla, se solmitaan kiinni ja yhteen nurkkaan leikataan pieni reikä. Hyvin toimii, eikä ole ollenkaan niin sottaava kuin papritötterö, josta vääjäämättä alkaa jossain vaiheessa pursuta taikinaa ulos ihan vääristä paikoista.

Pursotuksessa ei kannata jäädä miettimään. Kannattaa olla nopea ja todella pursotella taikinaa ristiin rastiin vikkelästi. Jos yhteen kohtaan tulee liikaa taikinaa, tulee siihen ikävä, paksu kohta, joka ei ole ollenkaan tippaleipämäinen.

Tein kaksinkertaisen taikinan, koska juhlissa oli paikalla kahdeksan aikuista ja viisi lasta. Jos tekee isomman satsin, kannattaa öljy välillä vaihtaa. Jos samaa öljyä käyttää kovin kauan, sen määrä ensinnäkin vähenee ja uppopaistaminen vaikeutuu ja toiseksi alkaa öljy myös tummua, vaikka lämpötilaa yrittäisi säätää kuinka (ainakin sähköliedellä käy näin). Tippaleivistäkin alkaa tulla tummempia ja paahtuneen makuisia. Uusi pannullinen rasvaa kannattaa siis vaihtaa paistamisen puolivälissä. Itse paistamisen tein punaisessa Sarpanevan padassa, jossa on emalinen sisäpinta.



Tippaleivat saivat sokerivaipan. Kuvaajan käsi näyttää olevan jo hieman epäväkaa...



                                 

Lisään sokerin vasta aivan ennen tarjoilua, eli ystäviemme keittiössä. Otan sokerin ja teesiivilän mukaan. Jos siivilöisin sokeria tippaleipien päälle liian aikaisin, pelkäisin että sokeri pikku hiljaa imeytyisi rasvaisiin tippaleipiin (vaikka ne toki ovat valutettu talouspaperilla). Tomusokerin ja vaniljasokerin suhde on suunnilleen 4 rkl tomusokeria ja 1 rkl vaniljasokeria, mutta tämähän on makuasia. Sokerit sekoittuvat kätevästi lasipurkissa ravistamalla.Parasta näissä tippaleivissä on varmaankin sitruunan ja vaniljan makuyhdistelmä. Kaupasta ostetuissa tippaleivissä ei sitä ole.

Nopeasti tyhjeni tarjotin.

Ei taida tulla vappua enää ilman kotitekoisia tippaleipiä. Itse asiassa kun tätä kirjoitan, alkaa tehdä ihan kauheasti mieli tippaleipiä. Ehkä ilahdutan naapureista käristetyn rasvan hajulla taas pian uudestaan. Toisaalta, näimme vappu päivänä kauppatorilla espanjalaisia churro- munkkeja myyvän kojun, jonne jono oli niin pitkä, että emme saaneet maistaa näitä hieman erilaisia uppopaistetuja herkkupaloja. Huomasin kuitenkin, että keittokirja-arsenaalistani löytyy resepti churro- munkeille, joten ehkää kokeilenkin niitä seuraavaksi.