Quiche Niçoise

Perheessämme on perinteisesti vietetty äitienpäivää lauantaina varsinaisen sunnuntain juhlapäivän sijaan. Se ei kai ole kovin  yleistä, kun asiaa oikein miettii. Vähän kuin siirtäisi joulua omien mieltymystensä mukaisesti. Kaikille on aina tämä järjestely kuitenkin sopinut, koska saatamme istua äitini kanssa myöhäänkin hyvän ruoan ja viinilasillisen ääressä rupatellen ja on todella mukavaa, että seuraava päivä on vielä sunnuntai eikä maanantai aikaisine aamuherätyksineen ja työkiireineen. Tämä poikkeusjärjestely kyllä on usein aiheutta meissä itsessämme hämmennystä, kun olemme sitten sunnuntaina yrittäneet mennä ruokakauppaan, jotka ovatkin kaikki kiinni tai pyrkineet syömään ravintolaan, jotka tietenkin kaikki ovat täynnä äitienpäivälounastajia.

Parhaillaan äitin odottaa polvileikkaukseen pääsyä eikä liikkuminen kovin pitkälle ole nyt aivan helppoa, joten päätimme viedä äitienpäivän hänen luokseen. Parin viimeisen vuoden ajan olemme viettäneet äitienpäivää Arabianrannassa mutta nyt pakkasimme ruoat mukaan ja suuntasimme Töölöön Cygnaeuksenkadulle.

Ajatuksena oli tehdä ruokia, joita olisi helppo kuljettaa mukana ja vaivatonta tarjoilla paikan päällä. Mieleeni oli jäänyt ajatus quiche Niçoise- piirakasta, joka syntyi jatkoideana talvilomalla tehdylle quiche provençale- piirakalle. Nyt oli siis oiva tilaisuus toteuttaa ajatus. Piirakka on helppo laitta kelmulla peitettynä vuokineen kylmälaukkuun ja se on siis oivaa ruokaa mukaan otettavaksi.

Quiche Niçoise

Pohja
100g huoneenlämpöistä voita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
3/4 dl kylmää vettä
Täyte
3 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 tölkki tomaattimurskaa
240g tonnikalapaloja öljyssä (pakkaus, jossa on 3x80g pikkupurkkeja on kätevä)
100g keitettyjä vihreitä papuja paloiteltuna
3 kananmunaa
1 rkl Dijon- sinappia
n. 2 dl raastettua mozzarellaa
1 tl basilikaa
1´tl oreganoa
1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria (maun mukaan, mielellään aika runsaasti)

Pehmeä voi ja kuivat aineet sekoitetaan puuhaarukalla ryynimäiseksi. Vesi lisätään ja taikina sekoitetaan tasaiseksi. Taikina painellaan voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille ja pohjaa paistetaan 225 asteisessa uunissa 10 min.

Sipuli leikataan ohuiksi renkaiksi ja kuullotetaan oliiviöljyssä kunnes sipuli on pehmeää ja kullankeltaista. Valkosipuli lisätään ja paistamista jatketaan pari minuuttia. Tonnikala, pavut ja tomaattimurska ja yrttimausteet lisätään pannulle ja annetaan seoksen vielä hautua n. 10 min. Seos jäähdytetään ja  kananmunat, sinappi, mozzarella, suola ja pippuri lisätään. Kaikki ainekset sekoitetaan hyvin keskenään ja kaadetaan esipaistetun piirakkapohjan päälle. Piiraan pinnan voi koristella tomaattirenkailla, kovaksikeitetyillä kananmunarenkailla, anjoviksilla, pavuilla ja mustilla oliiveilla. Piirasta paistetaan sitten vielä 20 min 225 asteisessa uunissa.

Piirakka onnistui hyvin ja oli erittäin maukas. Nyt jopa onnistuin tekemään anjoviskoristelun (ks. quiche provençale) . Tarjoilin piirakan uusien perunoiden kera, joihin lisäsin ennen tarjoilua aimo lorauksen oliiviöljyä ja n. ruokalusikallisen kuivattua basilikaa. Samoin keitin vielä lisää vihreitä papuja, jotka niin ikään saivat oliiviöljykäsittelyn ja reilun ripauksen suolaa. Eli ateria vaati kuitenkin jonkin verran kokkaamista paikan päälläkin mutta perunat ja pavut valmistuivat suht vaivattomasti ja nopeasti. Pitäähän sitä nyt äitienpäiväateriaan uhrata vähän aikaa keittiöllekin!

C-gatanin perinteinen tarjoilukärrykattaus.

Ensin ajattelin lisätä perunatkin varsinaiseen piirakkaan mutta päädyin kuitenkin side dish- ratkaisuun. Syy tähän on se, että eräs henkilö tässä perheessä on päättänyt ryhtyä karpaajaksi - en todellakaan minä - ja peruna on siis pannassa. Huoh. Luotan siihen, että ko. karpaaja ei ole kovin pitkäjännitteinen missään tämän tyyppisissä ratkaisuissa ja että tämä on hetken huumaa. Karppaus on sitä paitsi soooooo last season, kuten yksi ystäväni huomautti. Tosin ystäväpiirissämme on esimerkkejä onnistuneestakin karppauksesta, jotka kannustavat tavoittelemaan samaa tulosta, eli katsotaan nyt, mihin suuntaa tämä homma kallistuu. Ainakin asia johtaa siihen, että kohta huushollissamme on kahdet ruoat. En jaksa syödä lihaa ihan koko ajan, vaikka siitä pidänkin sen eri muodoissa. Itse kaipailen pastaa, vaikka en sitä muuten mitenkään valtavia määriä ahmi ja aion sitä kyllä itselleni valmistaa pian. En ole myöskään mikään intohimoinen perunansyöjä, mutta kun tajuaa, ettei sitä tule olemaan tarjolla kovin helposti, alkaa sitäkin kaivata. Nyt piirakan kanssa äitini ja minä söimme perunaa kyllä hyvällä ruokahalulla. Nämä perunat olivat espanjalaisia uusia perunoita. Onko sitä sitten niin nurkkapatriootti ruoka-asioissa, että on vaan sitä miltä, että suomalaiset uudet perunat ovat parhaita, mutta niin asia mielestäni kuitenkin on. Espanjalaiset perunat eivät olleet niin maukkaista ja rakennekin oli hieman jauhoinen. Oliiviöljyn ja basilikan kera ne olivat kuitenkin oikein hyviä. Samoin pavut muuntuivat hienoksi ruoaksi öljyn ja suolan ansiosta. Hyviä vihreät pavut muutenkin ovat mutta pienellä lisätuunauksella ne olivat aivan valtavan herkullisia. Ehkä tässä on sekin aspekti, että todella rakasta oliiviöljyn makua, joten kaikki ruoka, jossa sitä on lisättynä, on mielestäni valtavan herkullista.

Alkupalat.

Alupala oli ainakin hyvin helppo. rehellisyyden nimissä olin unohtanut koko alkupalan, mutta kaapista löytyi sitten mustia oliivela ja fetaa ja niistä rakentui pienet tapakset. Ne olivat oikein hyviä ja hävisivät lautaselta alta aikayksikön, joten onnistunut hätäratkaisu kuitenkin.

Äitienpäiväkattaus.

Jälkiruokana tarjottiin ruusukakku, joka ansaitsee ihan oman tarinansa. Kaikille niille, jotka kaipaavat ruokamokaosiota, luvassa on varsinaista herkkua. Seuraavaan postaukseen siis.