Cake pops

Olen aikani kuluksi hieman yrittänyt lukea laajemmin kakku- ja muita ruoanlaittoblogeja, jotta en kulkisi liikaa laput silmillä oman blogini kanssa. Toki haluan tässä blogissa ensisijaisesti ertoa omista ruokaperinteistämme ja postata niitä reseptejä, joista itse pidän mutta on ehkä hyvä joskus hieman ammentaa vaikutteita muualtakin. Blogeja lukiessa pääsi aika nopeasti jyvälle siitä, mikä on cupcaken jälkeen suurin trendivillitys ja se on cake pops. Jotenkin minulla oli hämärä aavistus siitä, mitä ne olivat mutta tarvittiin vähän lisää tutkimustyötä, jotta sain tästä uudesta trendiherkusta kiinni.

Lyhyesti kuvailtuna ovat cake popsti - tai suomeksi kakku popsit - kakkumuruista ja tuorejuustosta ( tai kakkukuorrutteesta) tehtyjä palloja, joihin laitetaan tikkaritikku ja jotka kuorrutetaan suklaalla tai candy meltsillä ja koristellaan vaikka praliineilla. Kyseessä on siis nimensä mukaisesti eräänlainen kakkutikkari. Bakerellan blogista löytyy varmasti kattavin tietopaketti candy popseista. Löysin jostain - varmaan YouTubesta - jopa videon siitä, kuinka popseja tehdään! Joten ei auttanut muu kuin ryhtyä toimeen.

Ensimmäinen kysymys oli kuitenkin se, mistä saisi tikkaritikkuja ja candy meltsejä. Hetken jälleen netissä seikkailtuani löysin Ullanunelma- nettikaupan, josta löytyy oikeastaan ihan kaikenlaista tarviketta leivontaan. Jos sivuilla rupeaa surffailemaan, tulee ihan hulluksi ja alkaa haluta vaikka mitä leivontaan tarvittavia vempaimia tai koristeita, joten kannattaa vaan etsiä sitä, mitä tarvitsee ja tehdä tilaus - tässä tapauksessa siis tikkaritikkuja ja candy meltsejä.

Cake pops tarvikkeita.

Ullanunelman tarvikkeet saapuivat postissa nopeasti ja pääsin käsiksi varsinaiseen työhön. Selailin keittokirjojani ja etsiskelin sopivaa kakkupohjan reseptiä popseihin. Olin päättänyt, että kakku on suklaata ja kuorrute vaaleaa candy meltsiä. Koristeeksi ostin helmiäissinisiä sokerihippuja.

Pohjaksi valikoitui suklaabrownie-kakku, jonka resepti on Love Food Suklaa- kirjasta (Parragon Books Ltd. 2011).

200g voita, lisäksi voiteluun
100g tummaa suklaata (70% kaakaota) pieninä paloina
2 rkl kaakaojauhetta
3 dl sokeria
1,2 dl tummaa ruokosokeria
1 tl vaniljasokeria
4 munaa vatkattuna
1,5 dl vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Vuoraa irtopohjaisen vuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Pane voi ja suklaa vesihauteeseen ja sulata miedolla lämmöllä usein hämmentäen. Nosta vesihauteesta ja hämmennä tasaiseksi. Lisää sokerit, sekoita hyvin ja anna jäähtyä 10 min. Lisää jäähtyneeseen suklaaseokseen vähitellen kananmunat vatkaten kunnolla jokaisen lisäyksen jälkeen. Hämmennä joukkoon jauhot ja suola. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista 35 min. Anna jäähtyä kakkuvuoassa 5 min ja kumoa ritilälle jäähtymään kunnolla.

Tämä kakkupohja on täyttä tavaraa - onhan siinä 200g voita - ja se jää aika kosteaksi. En oikein tiennyt oliko se hyvä vai huono asia cake popseja ajatellen, mutta tällä kakkupohjalla oli mentävä, joten jatkoin hommaa eteenpäin. Kakku pitää seuraavaksi murentaa kulhoon mutta tämän kakkupohjan kanssa oli kyse lähinnä haarukalla muussaamisesta. Mietin jo, olisiko tuotejuuston lisääminen lainkaan tarpeellista, mutta päätin kuitenkin tehdä niin. 200g maustamatonta tuorejuustoa ja kakkumuru (muussi) yhdistetään ja sekoitetaan hyvin. Parhaiten tämä kävi silikonilastalla. Kun seos on tasaista - ja se oli yllättävän tasaista - laitetaan kulho ensin 15 min pakastimeen ja sitten vähintään puoleksi tunniksi jääkaappiin, jotta massa jähmettyy ja sitä on helppo muotoilla.

Massaa olikin yllättävän helppo muotoilla tasaisiksi palloiksi.

Kakku-tuorejuustomassapalloja.

Asettelin pallot vuokiin leivinpaperin päälle ja laitoin ne vielä puoleksi tunniksi jääkaappiin jähmettymään.
Sitten pitikin miettiä seuraava vaihe, eli jonkin näköinen telinen popseille. Kuorruttamisen jälkeen tikun nokassa olevat popsit pitää saada jotenkin pystysuoraan asentoon jähmettymään. Joissain blogeissa käytettiin tähän styroksipalaa ja Ullanunelma- nettikaupasta olisi jopa saanut cake pops- telineitä tätä varten. Minulla ei ollut saatavilla styroksia eikä telinettä. Silmäilin jopa kaihoisasti talomme edessä olevaa Tapio Wirkkalan- puiston työmaata, jossa oli levitetty Finnfoam-levyjä rakenteella olevan puiston perustuksille. Se näytti olevan jonkin sortin styroksia ja puntaroin, näkisikö kukaan styroksivarasta sunnuntai iltapäivällä, jos kävisin murtamassa pienen palan cake pops- käyttöön. No, luultavasti jokainen ravintola Olotilan terassin asiakas olisi nähnyt minut plus ne useat kymmenet ihmiset, joiden ikkunat ovat työmaalle päin. Luovuin ideasta.

Ei auttanut kuin ryhtyä kekseliääksi. Otin käyttöön pahvirasian, jossa pops- tarvikkeet olivat postitettu. Tein kanteen reikiä metallisella grillivartaalla, joka oli suunnilleen tikkaritikkujen kokoinen. Laatikon pohjalle piti vielä laittaa kirja, koska tikut olivat vain 10 cm pitkiä ja olisivat painuneet laatikon sisälle melkein kokonaan ilman lisäpohjaa (seuraavan kerran pitää ostaa pidempiä tikkuja). Homma toimi kuitenkin aika hyvin ja osoittaa, että kyllä hätä keinot keksii. Necessity is the mother of invention.

Tee-se-itse cake pops- teline.

Seuraava vaihe oli jännää. En ole aiemmin käyttänyt candy meltsejä, enkä oikein edes tiennyt, mitä ne olivat. Sulatetuista candy meltseistä tulle aika samanlaista, kuin sulatetusta suklaasta. Suklaata candy meltsit eivät kuitenkaan ole, vaan sokerista, aromista ja esim palmuöljystä (arg, taas poliittisesti epäkorrektia elintarviketta) tehtyä kuorrutetta. Ideana on se, että candy melts jähmettyy nopeammin kuin suklaa, eikä siis valu pitkin cake popsia vaan kuorruttaa sen aikä näppärästi. Kuorruttamisoperaatiosta ei ole kuvaa, koska siinä tarvittiin kaksi kättä ja kärsivällisyyttä, joten kaikki keskittymiseni meni siihen. Tekniikan sai kyllä aika kivasti haltuun melko pian. Näin se menee: tikkaritikun kärki kastetaan pakkauksen ohjeen mukaan sulatettuun candy meltsiin ja tikku painetaan kakku-tuorejuustopalloon, noin puoleenväliin pallon sisälle. Pallo kastetaan tikussa candy melstiin kokonaan. Upotuksen jälkeen ylimääräisen kuorrutteen saa pois naputtamalla tikkua kuorruteastian reunaa vasten kevyesti, samalla koko cake popsia pyörittäen (tämän näin siitä YouTube- videosta, en olisi sitä muuten tajunnut). candy Melts tosiaan jähmettyy aika nopeasti ja seuraavaksi voi riptella koristehippuja popsin pintaan. Sitten vaan tikku telineeseen ja seuraavaa popsia työstämään. Lopuksi koko komeus lykätään jälleen kerran jääkaappiin, jossa popsit saavat jähmetty vielä puoli tuntia.

Cake pops.

Tulos ei kai ollut ihan paha ensikertalaiselle. Yllä oleva kuva on kyllä aika proosallinen lyhyine tikkaritikkuineen ja pahvilaattikkotelineineen. Toisaalta voi ajatella, että tästä voi vain kehittyä parempaan suuntaan. Koristelussakin on toivomisen varaa. Varsinkin jos vertaa Bakerellan sivujen luomuksiin, on ero huima. Nämä nyt kuitenkin ovat tämän näköisiä ja ihan oman näköisiä ja sillä hyvä. Eivät ensimmäiset kakkunikaan nyt olleet mitään megahienoja luomuksia. Aina voi kehittyä.

Cake pops- puraisu.

Ehkä ongelmallisinta on se, että en ole maistanut muita cake popseja kuin omiani, joten en voi verrata niitä mihinkään. Oma arvioni on, että kakkupohja oli vähän liian kostea. Sisus saisi ehkä olla vähän kiinteämpi. Tivasin kyllä Sampalta tätä asiaa aika monta kertaa eilen ja joka kerta hän sanoi, että sisus oli ihan hyvä sellaisenaan. Hmm, ota siitä sitten selvää. Tässä kakkupohja oli myös tosiaan sen verran täyttä tavaraa, että kovin montaa popsia ei edes voi syödä kerrallaan. Tämä herkku on ehkä vähän sukua niille kinuskihampurilaisille, joita tein joskus Mattimanille synttärinäni ja jotka kirvoittivat Miiassa poikkeuksellisen kovan janon. Ei näitäkään ihan ilman sitä "Vettä!" syödä.