Ruusukakku
Halusin tehdä äitienpäiväksi jonkun todella ihanan ja erikoisen kakun. Olin itämaisiin elintarvikkeisiin erikoistuneessa Arart- liikkeessä (Vanha Talvitie 13-15) jo pari kertaa silmäillyt granaattiomenasiirappipulloa ja miettinyt, että siitä voisi tulla mahtava glasyyri kakulle. Suuntasin siis ko. liikkeeseen perjantaina ja nappasin hyllystä pullollisen tätä eksoottista siirappia. Samalla tutkailin muutenkin kaupan hyllyjen antia vähän tarkemmin ja huomasin erillaisia kukkaisvesiä, joista ruusuvesi vaikutti ihanalta. Päässäni alkoi kehittyä idea ihanasta ruusulta tuoksuvasta kakusta, jossa olisi kaunis kiiltävä granaattiomenaglasyyri ja ehkä pari harkitun huolimattomasti siroteltua tuoretta granaattiomenan siementä pinnalla koristeena. Kuin suoraan tuhannen ja yhden yön tarinoista!
Eipä mennyt ihan niin kuin suunnittelin:
Tein kakun perjantai iltapäivänä, ennen kun menin askartelemaan ystäväni viisivuotiaan Sagan kanssa illaksi. Kaikki sujui hienosti. Tein pohjan ja täytteen ja hyydyttämisen nopeuttamiseksi pistin kakun aina välillä pakastimeen. Lopuksi tein glasyyrin ja jätin kakun jääkaappiin hyytymään.
Jo glasyyria valmistaessani tuli pari yllätystä vastaan. Granaattiomenasiirappi ei ollutkaan väriltään rubiininpunaista vaan ruskeaa. En tiedä olinko suggestoinut itseni ajattelemaan, että pullon sisältö oli hyvin tummanpunaista ja siis näin sen sellaisena kaupassa, vai mistä oli kyse. Kun kuitenkin kaadoin siirappia kulhoon, oli se hyvin ankean ruskeaa. Lisäämällä pari teelusikallista elintarvikeväria sain kuitenkin aikaiseksi aika täyteläisen punaisen sävyn, joten väriongelma ratkesi sillä. Siirapin maku oli myös paljon kirpeämpää, kuin olin osannut odottaa, joten lisäsin siirappiin keittämällä 1 dl sokeria, jolloin kirpeys hieman talttui.
Jotenkin kun asiat alkavat mennä päin mäntyä jo alkuvaiheessa, ei lopputuloskaan usein ole ihan parhaasta päästä. Mutta en piitannut varoitusmerkeistä. Sekoitin makeutettuun siirappiin liivatteet hyvin varovaisesti ja kaadoin glasyyrin kakun päälle. se oli aivan tasainen ja ilmakuplaton. Laitoin kakun jääkaappiin hyytymään tyytyväisin mielin ja lähdin askartelemaan Sagan kanssa.
Askartelimme silkkipaperikukkia:
Jossain vaiheessa, kun Saga oli jo mennyt unten maille ja juttelimme ystäväni kanssa vielä kaiken maailman asioita, kysyin yhtäkkiä ääneen "Hyytyyköhän muuten granaattiomena?". Emme kummatkaan tienneet. Tiesimme, että kiivi, papaija ja ananas eivät hyydy. Mutta miten on granaattiomenen laita? Minulle tuli hieman paha ennakkoaavistus tässä vaiheessa, mutta päätin olla ajattelematta asiaa ja vain nauttia mukavasta illasta ystävä luona.
Kun vihdoin pääsin kotiin, suuntasin heti jääkaapille ja kokeilin glasyyriä. Painoin kiillettä kevyesti sormenpäällä, jolloin oikein hyytynyt glasyyri korkeintaan hieman joustaa mutta pysyy hienosti muodossaan. Nyt kun nostin sormeni kakun pinnalta, oli siihen tarttunut pitkä rihma tahmaista mönjää, joka ei todellakaan ollut hyytynyt. Otin vuoan jääkaapista hölskytin sitä hieman, jolloin siirappi velloi kakun pinnalla valtoimenaan. Seos oli korkeintaan hyytynyt siirappiasteesta hilloasteelle ja se oli ihan mielettömän tahmaista. Tahmaisuudesta huolimatta mönjää oli valunut vuoan reunoja pitkin kakun pohjalle asti, vähän samaan tyyliin kuin glögikakussa aikoinaan. Keksipohja oli siis aivan kosteaa. Jotain oli tehtävä, joten irrotin rengasvuoan kakun ympäriltä, jolloin koko seos valui pinnalta reunoja pitkin vadille. Tuijotin sotkua lohduttomana.
Kuten glögikakun kohdalla aikoinaa, teki mieli heittää koko kakku roskiin saman tien! Jopa glögikakun tilanne ei ollut näin paha. Silloin glasyyri oli sentään hyytynyt jossain vaiheessa ja sain kakun naamioitua pipareilla. Nyt en nähnyt oikein mitään naamiointiratkaisua. Vaikka tahma oli valunut kakun pinnalta, ei se lähtenyt kuitenkaan kokonaan pois edes veitsellä raapimalla ja valuminen oli tahmannut kakun reunatkin. Mutta kyseessä oli sentään äitienpäiväkakku ja kakun täytteessä ei näyttänyt olevan mitään vikaa, joten joku ratkaisu piti vain löytää. Päätin nukkua yön yli ja miettiä asiaa aamulla uudestaan.
Seuraavana päivänä ajatus oli kirkas ja tiesin, mitä pitää yehdä. Kävin kaupassa hakemassa quiche- tarvikkeet ja samalla nappasin mukaan joitain tarvikkeita kakkua varten. Glasyyria varten ostin Marlin sokeroimatonta vadelma-siruuna mehutiivistettä ja muuhun koristeluun paketin Fazerin leivontavalkosuklaata. Mehussa oli jälleen makeutusainetta, mutta se oli sukraloosia eikä aspartaamia, joten annoin asian olla. Näköjään on vain mahdotonta löytää mehuja nykyään, joissa olisi ihan rehellisesti sokeria! Niitä pitää tehdä itse tai ostaa jostain maalaistorilta. Tässä ratkaisi kuitenkin makuyhdistelmä. Ajattelin vadelman käyvän ruusun maun kanssa ja sitruuna toisi makuun varmaan raikkautta.
Tein siis glasyyrin uudestaan. Laiton leivipaperia rengavuoan ja kakun väliin estääkseni valumisen. Homma toimikin mutta alan ymmärtää sen asetattin käytön vuoassa. Nyt leivinpaperi rypistyi hieman kun kaadoin glasyyrin vuokaan ja silloin glasyyristä tulee myös ryppyreunaista. Asetaattilevy pysyisi suorana. Ryppyisyys ei nyt kuitenkaan haitannut, koska pursotin kakulle valkosuklaareunuksen, joka peitti sekä tahmaisen kakun reunan että ryppyisen glasyyrin. Alan itse asiassa olla aika haka tässä suklaareunuksen tekemisessä!
Lopuksi koristelin kakun taannoin tekemilläni suklaarakeilla ja -sydämillä sekä vaahtokarkkiruusuilla, jotka Ingrid on itse tehnyt ja joita sain häneltä syntymäpäivänäni lahjaksi. Ruusut olivat olleet rasiassa tammikuusta asti mutta ne vaikuttivat vielä aivan hyviltä, joten siitä vaan ruusuja kakun pinnalle. Ne eivät olisi pysyneet kakun pinnalla pystyssä ilman apuvälinettä, joten leikkasin cocktail- tikkuja puoliksi ja seivätin ruusut niihin ja asettelin ruusut tikun nokassa kakkuun. Hyvin toimi. Kesti jopa kuljetuksen ilman ongelmia.
Unelmani hienostuneesta granaattiomena-ruusukakusta ei siis toteutunut mutta päätin mennä ihan toiseen suuntaa, eli mahdollisimman klisheiseen, söpliini-pinkki-ruusu- äitienpäiväkakkuun ja siinä ainakin onnistuin! Kakun maku kuitenkin oli aivan ihana. Siinä maistui ruusu juuri sopivasti ja vadelma-sitruunaglasyyrikin toimi juuri niin raikkaasti, kuin toivoin. Vaahtokarkkiruusut maistuivat hyviltä, samoin tietenkin valkosuklaa. Ja mitä parasta, äitini oli aivan ihastunut sekä kakun ulkonäköön että makuun. Kakkua ihasteli jo naapurin rouva kadulla, kun kannoin sen kakkukuvussa autosta. Voiko muuta oikeastaan toivoa? Jälleen kerran osoitus siitä, että pahimpanakin epätoivon hetkenä löytyy yleensä kuitenkin ratkaisu ja asiat kääntyvät parhain päin. Ainakin keittiössä on usein näin, ehkä elämässä muutenkin.
Siinäpä vasta klishee!
Kirjaan kakun reseptin tänne kommelluksista huolimatta. Maku oli kuitenkin hyvä ja sen verran eksoottinen, että suosittelen kokeilemaan sitä.
Ruusukakku
pohja:
200g vadelmatäytekesejä (Kantolan Balleriina)
50g voita
Murskaa keksit hienoksi muruksi. Sulata voi mikrossa ja sekoita voisula keksimuruun hyvin. Vuoraa irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohja leivinpaperilla ja painele keksimuru-voiseos vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin ja valmista täyte.
täyte:
1 dl sokeria
300 g maustamatonta tuorejuustoa (vaikka Philadelphiaa)
3 dl kuohukermaa
4 kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna
2 tl vaniljasokeria
100g leivontaan tarkoitettua valkosuklaata
2 rkl ruusuvettä
7 liivatelehteä
Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa munankeltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää tuorejuusto ja vaniljasokeri sekä ruusuvesi ja sekoita tasaiseksi massaksi. Sulata suklaa paketin ohjeen mukaan ja lisää tuorejuustomassaan hyvin sekoittaen. Kuumenna tilkka ruusuvettä kiehuvaksi, purista lionneet liivatteet liiasta vedestä ja sulata liivatelehdet kiehuvaan ruusuveteen. Lisää liivateseos tuorejuustomassaan ja sekoita hyvin. Vaahdota kerma. Vaahdota munanvalkuaiset jäykähköksi vaahdoksi. Lisää vaahdot tuorejuustomassaan vuorotelleen, ensin kerma, sitten valkuaiset. Lisää vaahdot varovaisesti lastalla "taitellen", jotta kuohkeus säilyy. Kaada täyte irtopohjavuokaan keksipohjan päälle, kopauta vuokaa pari kertaa työalustaa vasten, jotta täyte tasoittuu. Pintaa voi myös tasoittaa kevuesti lastalla. Laita vuoka taas jääkaappiin, nyt noin pariksi tunniksi. Täytteen pitää olla tarpeeksi kiinteää, että glasyyrin voi kaataa sen päälle.
glasyyri:
3dl vadelma-sitruuna mehutiivitettä (Marli)
3 liivatelehteä
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. 5 min. Kuumenna tilkka mehua kiehuvaksi. Purista liika vesi lionneista liivatelehdistä ja sulata liivatelehdet kiehuvaan mehuun. Kaada liivateseos kylmään mehuun ja sekoita hyvin. Ei kannata kuitenkaan sekoittaa kovin rajusti, koska silloin glasyyriin tulee ikäviä ilmakuplia, joita on hankala saada pois kun se on kaadettu kakun pinnalle. Kaada glasyyri ohuena nauhana kiinteän kakkutäyteen päälle ja laita vuoka jälleen kerran jääkaappiin, jossa se saa hyytyä yön yli.
Seuraavana päivänä irrota kakku vuoasta. Kannattaa vetää terävän veitsen kärki kakun ja reunan ympäri kerran ennen reunan avaamista. Tässä kannattaa ottaa rauhallisesti ja olla hyvin varovainen nostaessa reunaa kakun ympäriltä. Siirrä kakku tarjoiluvadille leivinpapereineen. Paperin saa pois kun laittaa lastan kakkupohjan ja parerin väliin. Kohottamalla varovaisesti kakkua saa leivinpaperin siististi vedettyä kakun alta. Koristele kakku.
Eipä mennyt ihan niin kuin suunnittelin:
 |
| Ruusukakku |
Tein kakun perjantai iltapäivänä, ennen kun menin askartelemaan ystäväni viisivuotiaan Sagan kanssa illaksi. Kaikki sujui hienosti. Tein pohjan ja täytteen ja hyydyttämisen nopeuttamiseksi pistin kakun aina välillä pakastimeen. Lopuksi tein glasyyrin ja jätin kakun jääkaappiin hyytymään.
Jo glasyyria valmistaessani tuli pari yllätystä vastaan. Granaattiomenasiirappi ei ollutkaan väriltään rubiininpunaista vaan ruskeaa. En tiedä olinko suggestoinut itseni ajattelemaan, että pullon sisältö oli hyvin tummanpunaista ja siis näin sen sellaisena kaupassa, vai mistä oli kyse. Kun kuitenkin kaadoin siirappia kulhoon, oli se hyvin ankean ruskeaa. Lisäämällä pari teelusikallista elintarvikeväria sain kuitenkin aikaiseksi aika täyteläisen punaisen sävyn, joten väriongelma ratkesi sillä. Siirapin maku oli myös paljon kirpeämpää, kuin olin osannut odottaa, joten lisäsin siirappiin keittämällä 1 dl sokeria, jolloin kirpeys hieman talttui.
Jotenkin kun asiat alkavat mennä päin mäntyä jo alkuvaiheessa, ei lopputuloskaan usein ole ihan parhaasta päästä. Mutta en piitannut varoitusmerkeistä. Sekoitin makeutettuun siirappiin liivatteet hyvin varovaisesti ja kaadoin glasyyrin kakun päälle. se oli aivan tasainen ja ilmakuplaton. Laitoin kakun jääkaappiin hyytymään tyytyväisin mielin ja lähdin askartelemaan Sagan kanssa.
Askartelimme silkkipaperikukkia:
 |
| Silkkipaperikukkia. |
Jossain vaiheessa, kun Saga oli jo mennyt unten maille ja juttelimme ystäväni kanssa vielä kaiken maailman asioita, kysyin yhtäkkiä ääneen "Hyytyyköhän muuten granaattiomena?". Emme kummatkaan tienneet. Tiesimme, että kiivi, papaija ja ananas eivät hyydy. Mutta miten on granaattiomenen laita? Minulle tuli hieman paha ennakkoaavistus tässä vaiheessa, mutta päätin olla ajattelematta asiaa ja vain nauttia mukavasta illasta ystävä luona.
Kun vihdoin pääsin kotiin, suuntasin heti jääkaapille ja kokeilin glasyyriä. Painoin kiillettä kevyesti sormenpäällä, jolloin oikein hyytynyt glasyyri korkeintaan hieman joustaa mutta pysyy hienosti muodossaan. Nyt kun nostin sormeni kakun pinnalta, oli siihen tarttunut pitkä rihma tahmaista mönjää, joka ei todellakaan ollut hyytynyt. Otin vuoan jääkaapista hölskytin sitä hieman, jolloin siirappi velloi kakun pinnalla valtoimenaan. Seos oli korkeintaan hyytynyt siirappiasteesta hilloasteelle ja se oli ihan mielettömän tahmaista. Tahmaisuudesta huolimatta mönjää oli valunut vuoan reunoja pitkin kakun pohjalle asti, vähän samaan tyyliin kuin glögikakussa aikoinaan. Keksipohja oli siis aivan kosteaa. Jotain oli tehtävä, joten irrotin rengasvuoan kakun ympäriltä, jolloin koko seos valui pinnalta reunoja pitkin vadille. Tuijotin sotkua lohduttomana.
Kuten glögikakun kohdalla aikoinaa, teki mieli heittää koko kakku roskiin saman tien! Jopa glögikakun tilanne ei ollut näin paha. Silloin glasyyri oli sentään hyytynyt jossain vaiheessa ja sain kakun naamioitua pipareilla. Nyt en nähnyt oikein mitään naamiointiratkaisua. Vaikka tahma oli valunut kakun pinnalta, ei se lähtenyt kuitenkaan kokonaan pois edes veitsellä raapimalla ja valuminen oli tahmannut kakun reunatkin. Mutta kyseessä oli sentään äitienpäiväkakku ja kakun täytteessä ei näyttänyt olevan mitään vikaa, joten joku ratkaisu piti vain löytää. Päätin nukkua yön yli ja miettiä asiaa aamulla uudestaan.
Seuraavana päivänä ajatus oli kirkas ja tiesin, mitä pitää yehdä. Kävin kaupassa hakemassa quiche- tarvikkeet ja samalla nappasin mukaan joitain tarvikkeita kakkua varten. Glasyyria varten ostin Marlin sokeroimatonta vadelma-siruuna mehutiivistettä ja muuhun koristeluun paketin Fazerin leivontavalkosuklaata. Mehussa oli jälleen makeutusainetta, mutta se oli sukraloosia eikä aspartaamia, joten annoin asian olla. Näköjään on vain mahdotonta löytää mehuja nykyään, joissa olisi ihan rehellisesti sokeria! Niitä pitää tehdä itse tai ostaa jostain maalaistorilta. Tässä ratkaisi kuitenkin makuyhdistelmä. Ajattelin vadelman käyvän ruusun maun kanssa ja sitruuna toisi makuun varmaan raikkautta.
Tein siis glasyyrin uudestaan. Laiton leivipaperia rengavuoan ja kakun väliin estääkseni valumisen. Homma toimikin mutta alan ymmärtää sen asetattin käytön vuoassa. Nyt leivinpaperi rypistyi hieman kun kaadoin glasyyrin vuokaan ja silloin glasyyristä tulee myös ryppyreunaista. Asetaattilevy pysyisi suorana. Ryppyisyys ei nyt kuitenkaan haitannut, koska pursotin kakulle valkosuklaareunuksen, joka peitti sekä tahmaisen kakun reunan että ryppyisen glasyyrin. Alan itse asiassa olla aika haka tässä suklaareunuksen tekemisessä!
Lopuksi koristelin kakun taannoin tekemilläni suklaarakeilla ja -sydämillä sekä vaahtokarkkiruusuilla, jotka Ingrid on itse tehnyt ja joita sain häneltä syntymäpäivänäni lahjaksi. Ruusut olivat olleet rasiassa tammikuusta asti mutta ne vaikuttivat vielä aivan hyviltä, joten siitä vaan ruusuja kakun pinnalle. Ne eivät olisi pysyneet kakun pinnalla pystyssä ilman apuvälinettä, joten leikkasin cocktail- tikkuja puoliksi ja seivätin ruusut niihin ja asettelin ruusut tikun nokassa kakkuun. Hyvin toimi. Kesti jopa kuljetuksen ilman ongelmia.
Unelmani hienostuneesta granaattiomena-ruusukakusta ei siis toteutunut mutta päätin mennä ihan toiseen suuntaa, eli mahdollisimman klisheiseen, söpliini-pinkki-ruusu- äitienpäiväkakkuun ja siinä ainakin onnistuin! Kakun maku kuitenkin oli aivan ihana. Siinä maistui ruusu juuri sopivasti ja vadelma-sitruunaglasyyrikin toimi juuri niin raikkaasti, kuin toivoin. Vaahtokarkkiruusut maistuivat hyviltä, samoin tietenkin valkosuklaa. Ja mitä parasta, äitini oli aivan ihastunut sekä kakun ulkonäköön että makuun. Kakkua ihasteli jo naapurin rouva kadulla, kun kannoin sen kakkukuvussa autosta. Voiko muuta oikeastaan toivoa? Jälleen kerran osoitus siitä, että pahimpanakin epätoivon hetkenä löytyy yleensä kuitenkin ratkaisu ja asiat kääntyvät parhain päin. Ainakin keittiössä on usein näin, ehkä elämässä muutenkin.
Siinäpä vasta klishee!
 |
| Granaattiomenasiirappia ja ruusuvettä. |
Kirjaan kakun reseptin tänne kommelluksista huolimatta. Maku oli kuitenkin hyvä ja sen verran eksoottinen, että suosittelen kokeilemaan sitä.
Ruusukakku
pohja:
200g vadelmatäytekesejä (Kantolan Balleriina)
50g voita
Murskaa keksit hienoksi muruksi. Sulata voi mikrossa ja sekoita voisula keksimuruun hyvin. Vuoraa irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohja leivinpaperilla ja painele keksimuru-voiseos vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin ja valmista täyte.
täyte:
1 dl sokeria
300 g maustamatonta tuorejuustoa (vaikka Philadelphiaa)
3 dl kuohukermaa
4 kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna
2 tl vaniljasokeria
100g leivontaan tarkoitettua valkosuklaata
2 rkl ruusuvettä
7 liivatelehteä
Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa munankeltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää tuorejuusto ja vaniljasokeri sekä ruusuvesi ja sekoita tasaiseksi massaksi. Sulata suklaa paketin ohjeen mukaan ja lisää tuorejuustomassaan hyvin sekoittaen. Kuumenna tilkka ruusuvettä kiehuvaksi, purista lionneet liivatteet liiasta vedestä ja sulata liivatelehdet kiehuvaan ruusuveteen. Lisää liivateseos tuorejuustomassaan ja sekoita hyvin. Vaahdota kerma. Vaahdota munanvalkuaiset jäykähköksi vaahdoksi. Lisää vaahdot tuorejuustomassaan vuorotelleen, ensin kerma, sitten valkuaiset. Lisää vaahdot varovaisesti lastalla "taitellen", jotta kuohkeus säilyy. Kaada täyte irtopohjavuokaan keksipohjan päälle, kopauta vuokaa pari kertaa työalustaa vasten, jotta täyte tasoittuu. Pintaa voi myös tasoittaa kevuesti lastalla. Laita vuoka taas jääkaappiin, nyt noin pariksi tunniksi. Täytteen pitää olla tarpeeksi kiinteää, että glasyyrin voi kaataa sen päälle.
glasyyri:
3dl vadelma-sitruuna mehutiivitettä (Marli)
3 liivatelehteä
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. 5 min. Kuumenna tilkka mehua kiehuvaksi. Purista liika vesi lionneista liivatelehdistä ja sulata liivatelehdet kiehuvaan mehuun. Kaada liivateseos kylmään mehuun ja sekoita hyvin. Ei kannata kuitenkaan sekoittaa kovin rajusti, koska silloin glasyyriin tulee ikäviä ilmakuplia, joita on hankala saada pois kun se on kaadettu kakun pinnalle. Kaada glasyyri ohuena nauhana kiinteän kakkutäyteen päälle ja laita vuoka jälleen kerran jääkaappiin, jossa se saa hyytyä yön yli.
Seuraavana päivänä irrota kakku vuoasta. Kannattaa vetää terävän veitsen kärki kakun ja reunan ympäri kerran ennen reunan avaamista. Tässä kannattaa ottaa rauhallisesti ja olla hyvin varovainen nostaessa reunaa kakun ympäriltä. Siirrä kakku tarjoiluvadille leivinpapereineen. Paperin saa pois kun laittaa lastan kakkupohjan ja parerin väliin. Kohottamalla varovaisesti kakkua saa leivinpaperin siististi vedettyä kakun alta. Koristele kakku.
Kommentit
Lähetä kommentti