Lipstikkakeitto

Maanantai näyttää olevan meillä usein keittopäivä ja niin tälläkin viikolla. Palstan monivuotiset kasvit alkavat nyt jo puskea mullan alta ja lipstikkamme oli jo kasvattanut sen verran tuoretta vartta, että lehtiä saattaa jo käyttää ruoanlaittoon. Tämä maanantai oli siis lipstikkakeittopäivä.

Lipstikan maku saattaa vaatia hieman totuttelua. Lipstikka on ollut palstallamme melkein alusta asti, eli kuusi vuotta. Pari ensimmäistä vuotta annoin sen olla rauhassa, koska en kertakaikkiaan keksinyt, mitä siitä olisin tehnyt. Makukaan ei aluksi iskenyt ollenkaan! Lipstikassa on hyvin omanlainen ja hyvin vahva maku ja sitä käytetään mausteena esim. lihaliemessä. Maussa löytyy sellerin, purjon, palsternakan ja persiljan aromeja, mutta lipstikan maku on silti aivan omanlainen. Nyt olen intoutunut makuun niin, että lipstikkaa pitää lisätä ruokiin reilulla mitalla.

Kun vihdoin pääsin lipstikan makuun, aloin etsiä mahdollisimman monipuolisia reseptejä, joissä käytetään lipstikkaa mutta ajattelin myös, että keitosta voisi olla helpoin aloittaa. Tutkin nettiä ja etsin mahdollisimman kiinnostavaa keittoreseptiä mutta lopulta resepti löytyi omasta keittokirjahyllystä. Olen aikoinani saanut Lontoossa asuvalta ystävättäreltäni joululahjaksi Hugh Fearnley-Whittingstallin The River Cottage Cookbook- keittokirjan. Kirja on mahtava 450 sivuinen opus. Jos perehtyy kirjaan laajasti, saa mahtavia vihjeitä niin kasvimaan hoitamiseen kuin lihakarjan kasvatukseen mutta nykyisessä elämäntilanteessani olen kuitenkin vasta hyödyntänyt kirjan varsinaisia reseptejä, joista lipstikkakeitto on yksi.



Opus ja ainekset.

Kokeilin reseptiä ensimmäisen kerran viime vuonna ja nyt hieman tuunasin reseptiä omien makumieltymyksieni mukaiseksi. Lisäsin hieman valkosipulia ja aika paljon lipstikkaa, vähensin herneiden määrää. Pieniä asioita, jotka tuntuivat oikeilta ja lopputuloksesta päätellen olivatkin niitä.

Lipstikkakeitto

nokare voita
loraus oliiviöljyä
2 sipulia pilkottuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
450g pakasteherneitä (Hugh Fearnley-Whittingstall epäilemättä on kasvattanut omat herneensä mutta meillä pohjolassa ne hankitaan tähän aikaa vuodesta pakastealtaasta)
1 kerä romaine salaattia pilkottuna
7 dl kanalientä
1 dl tuoretta lipstikkaa hienonnettuna
suolaa ja vastarouhittua mustapippuria maun mukaa

Sulata voi kuumassa padassa oliiviöljyn kera. Lisää sipuli ja valkosipuli ja kuullota pehmeiksi. Lisää herneet, salaatti ja kanaliemi ja anna kiehua keskilämmöllä n.5 min. Poista pata levyltä ja lisää hienonnettu lipstikka. Soseuta keitto sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Mausta, kauho keitto syviin lautasiin ja koristele tuoreilla lipstikanlehdillä.




Mahtavan väristä keittoa.


Alkuperäisessä reseptissä ei ollut valkosipulia lainkaan mutta sen lisääminen ei ainakaan tehnyt keitolle pahaa. Lipstikkaa oli reseptissä vain 5-6 lehteä, eli todella vähän. Viime vuonna käytin tätä määrää mutta silloin tämä on oikeastaan hernekeittoa. 1 dl lipstikanlehtiä riittää nyt ainakin toistaiseksi, katsotaan miten makumieltymykseni tästä kehittyy.

Lipstikkakeittoa ja vihreä salaatti.

Keiton kanssa syötiin vain yksinkertainen vihreä salaatti. Ostin valmiin Italian Mix- salaattisekoituksen, jossa oli kaksi pientä kerää romaine- salaattia, rucolaa ja lollo rossoa. Tästä pakkauksesta sai siis kätevästi romaine salaatin keittoon ja pienen vihreän salaatin. Salaatinkastikkeena oli oliviiöljyä, Filoksen balsamic creamiä ja ripaus suolaa - ei muuta.

Näin alkukaudesta lipstikan maku on vielä hento ja yrtin määrää keitossa voi jo keskikesällä vähän vähentää. Kesä-heinäkuussa koko palsta tuoksuu lipstikalle ja sen maku on todella voimakas. Lipstikka yrittää myös koko ajan ottaa ylivallan palstasta ja sitä täytyy vähän pitää silmällä. Ruukussa se pysyisi aisoissa mutta olen antanut sen kasvattaa vahvat mukulat maahan. Pitää vain kitkeä karkaavat versot ajoissa ja viime vuonna leikkasin koko puskan maan tasalle ennen heinäkuista lomaamme. Kun sitten palasimme kuukauden päästä mökiltä, oli lipstikka kasvattanut uudet hennommat ja miedonakuiset versot, eikä se enää ollut palstan miehenkorkuinen valtias, vaan antoi vähän tilaa muillekin kasveille.

Lipstikkaa voisi käyttää hyvin monipuolisesti. Lehtien lisäksi koko versoa voisi hyödyntää, samoin juurta, siemeniä ja kukkiakin. No, tässä on niin paljon muutakin puuhaa elämässä juuri nyt, että on ihme, että saamme edes palstaa jotenkin viljeltyä ja jopa hyödynnettyä yksinkertaista satoa. Hifistellään sitten, kun aikaa on enemmän -  koska ikinä se sitten mahtaa ollakaan.