Vappupäivä/May Day

Vappupäivä ei todellakaan ollut mitenkään aurinkoinen tai erityisen lämmin. Vaikka aaton juhlinta oli ollut maltillista vitkuttelin laiskana sängyssä vielä tunnin sen jälkeen, kuin olisi pitänyt olla jo valmistelemassa Ullanlinnamäelle lähtöä ja lopulta tuli tietenkin kiire ja otimme taksin. Miten jotkut ehtivät paikalle pystyttämään hienoja telttoja ja pitkiä pöytiä valkoisine pöytäliinoineen - sitä en käsitä. Teki tiukkaa tavata kaverit yhdeltä Kaivohuoneen edessä.

May Day was certainly not especially sunny and certainly not very warm. Even though we had taken it easy the day before, I still lay in bed lazily even an hour after I should have already been making preparations for Ullanlinnanmäki and finally we were so late we had to take a cab. How some people manage to get there on time and put up nice tents and long tables with white table cloths - I'll never know. It was already a rush to try to meet our friends in front of Kaivohuone at one.

Vaelsimme tungoksessa hyväntuulisten ihmisten seassa kohti Ullanlinnamäen huippua, jossa tutut viettivät vappua juuri sellaisen pitkän herkkupöydän ääressä. Pukukoodina oli miehillä frakki ja aiemmin olisimme voineet nauttia säkkipilliesityksestä, jos vain olisimme saapuneet paikalle aikaisemmin. Nyt oli juhlijoissa jo havaittavissa aavistuksenomaista väsymystä. Me taas olimme vasta aloittelemassa ja poksautimme skumppapullot auki aika navakassa tuulessa.

Tarkoitus oli laskeutua takaisin alas mäkeä ja etsiä sopiva picnic- paikka mutta jo tunnin seisoskelun jälkeen olimme jo sen verran kylmissämme, että päätimme suunnata suoraan pit-stop-pysähdykselle työhuoneelleni. Olimme matkan varrella löytäneet mukaamme vielä yhden ystävä ja kun meitä siis oli seitsemän, oli tunnelma ihan tiivis kolmentoista neliön työhuoneessani!

We wondered amidst the cheerful crowd towards the top of Ullanlinanmäki, where some people we know were having just such a picnic with a long table full of goodies. The dress code was tails for men and we could have also enjoyed a bag pipe performance, had we come earlier. Now the party was already a bit on the tired side. We on the other hand were just getting started and we popped open some sparkling wine with a brisk gale blowing.

The plan was to descend back down the hill and find a suitable picnic spot but already after standing at the top for an hour, we were already pretty cold and decided to just head straight for the pit stop at my studio. We had run into one more friend among the crowd at Ullanlinnanmäki and as there were now seven of us it was a bit cramped at my 13m2 studio!

Söimme pic nic-eväät siis työhuoneella tarjoiltuna Ikeasta ammoin ostetulta huteralta laatikostolta. Filttejä emme sentään levittäneet lattialle. Tuolejakin oli vain neljä ja oikeastaan vei vähemmän tilaa, kun kaikki seisoivat.

So we ate the picnic lunch off of an old, rickety Ikea chest of drawers. We didn't go as far as to spread the picnic blankets on the floor. There were only four chairs and actually it took up less space if everyone was standing. 

Picnic-menu oli seuraava: kana-tortilla wrapejä (aina takuuvarma menestys), pieni pesto, basilika ja mantelitäytteinen brie kiekko (TIEDÄN, että meillä oli saksanpähkinöitä kaapissa, en vain millään löytänyt niitä...mantelirouhe toimi kyllä ihan hyvin), cheddaria, valko-sinihomejuustoa, keksejä, salamia ja kuivattuja aprikooseja. Siinä vaiheessa joukolla alkoi olla jo nälkä ja illalliseen oli vielä aikaa.

Porukan koko taas hieman muuttui työhuoneen jälkeen ja neljä juhlijaa suuntasi metrolla kohti Arabianrantaa.

The picnic menu consisted of chicken and tortilla wraps (always a sure fire hit), a small round of brie filled wit pesto, basil and almond (I KNOW we have walnuts in the cupboard somewhere, I just couldn't find them no matter how I looked...but crushed almonds worked well too), cheddar white and blue cheese, biscuits, salami and dried apricots. At that point people were already pretty hungry and it would be a while until dinner.

The size of our group altered a bit again after we left the studio and four of us headed towards Arabianranta by metro.

Alun perin ruokailijoita ajateltiin maksimissaan olevan 11 mutta kuten vappuna usein käy, suunnitelmat muuttuvat koko ajan ja lopullinen ruokailijoiden määrä olikin neljä! Tämä taisi olla myös ensimmäinen kerta, kun katoin pöydän vieraiden jo ollessa meillä mutta se ei pahemmin tuntunut ketään haittaavan.

Originally we were to perhaps have a maximum of eleven diners, but as is often the case during Vappu, plans change all the time and the final number of diners was four! I think this was also the first time I lay the table when the guests were already here but it didn't seem yo bother anyone at all.

Illalliseksi söimme vapun perinteisen vorschmackin, lohkoperunoiden säilykepunajuurten, maustekurkkujen ja smetanan kera. Ehkä oli ihan hyvä juttu, että meitä ei ollut yhtätoista ruokailijaa, koska onnistuimme neljään pekkaan tyhjentämään yhden vuoallisen vorschmackia aika nopeasti (olin tehnyt kaksi vuoallista... eihän se toinen olisi muille seitsemälle riittänyt).

For dinner we had the traditional Vappu vorschmack with roast potatoes, pickled beetroots, pickles and sour cream. It was perhaps a good thing that there were not eleven diners, because we four managed to polish off a whole pan of vorschmack pretty fast ( I had made two pans..the other pan would have never been enough for seven people).

Ja lisää tippaleipiä! Kaksi päivää putkeen näitä jaksaa syödä ja sitten voikin taas pitää vuoden paussia!

Tämäkin ilta sujui aika rauhallisissa merkeissä. Yksi vieraskin piipahti koirakaverin kanssa meillä runsaan ja riemukkaan vappulounaan päätteeksi. Siiri otti koirakaverin kanssa Tapio Wirkkalan puistossa juoksukisat ilman remmiä (se oli vähän vahinko) ja oli mielenkiintoinen projekti saada hauvat sisään!!

And more funnel cake! Two days in a row eating this delicacy is enough and i can easily wait another year to have it again!

This evening was fairly easy as well. At some point one guest dropped by with a doggie friend after an abundant and joyous Vappu brunch. Siiri raced around Tapio Wirkkala park with the other dog like mad without a leash (that happened by accident) and it was an interesting project trying to get the woofies to come back inside!!

Lopuksi, kun vappupäivän riemuja oli jatkunut lähes 12 tuntia, olivat sekä koirat että ihmiset jo hieman raukeita ja juhlat alkoivat olla tämän vuoden osalta juhlittu. Hienosti meni kaikki. Ei tullut rakeita, kaikilla tuntui olevan hauskaa ja työhuonekin oli melko hyvässä kuosissa, kun saavuin sinne jälleen maanantaiaamulla.

Finally, after almost twelve hours of May Day fun, all dogs and human alike were beginning to show signs of fatigue and Vappu was pretty much over for this year. Everything went well. There was no hail storm, everyone seemed to be having fun and even the studio was in pretty good shape, when i arrived back there on Monday morning.