Pääsiäinen, OSA 2/Easter, PART 2

Voihan vielä kirjoittaa pääsiäisestä, voihan? Voi, aivan mainiosti. Viime viikko meni sellaisessa vilauksessa, että en ehtinyt millään kirjata blogiin kaikkia pääsiäisen tapahtumia. Mutta sunnuntai-ilta ystävän luona Pajamäessä on pakko kirjata. Oli niin mukavaa ja ruoka oli aivan ihanaa.

Emme ole kumpikaan koskaan käyneet Pajamäessä! Olemme syntyperäisiä helsinkiläisiä, emmekä ole ikinä käyneet koko paikassa. Uskomatonta! Pajamäki on oikeastaan kivenheiton päässä vanhasta työpaikastani Pitäjänmäellä joten hoodit olivat periaatteessa ihan tutut. Pajamäki vaikutti mukavalta ja hyvin rauhalliselta alueelta. Kiva paikka asua, kun käy viikot töissä Helsingissä muualta, kuten ystävättäreni tekee.

Ystävättärelläni on pieni yksiö Pajamäessä, joka on kuitenkin avarantuntuinen. Tila on kokonaan valkoinen, joka toki lisää tilantuntua. Kämppä oli ollut raksamiesten käytössä, kun ystävättäreni muutti sinne. Hänellä meni aika kauan putsata kämppä sellaiseksi, että seinät olivat jälleen valkoiset ja ikkunoista näki läpi! Mutta jos joku saa tällaisen muodonmuutoksen aikaiseksi siivoamalla raivokkaasti, on se rouva Pynnönen!

Tämä ei ole näkymä ikkunasta, vaan Vallila Interiorin kaunis sisustuskangas, joka oli laitettu seinälle.

Aloitimme aurinkoisen illan kuohuviinillä, kuten meillä usein on tässä porukassa tapana.

Aloitimme aterioinnin muhkealla fetasalaatilla ja aivan tajuttoman ihanalla lohimunakasrullalla. Tähän on ihan pakko saada resepti. Olen toki syönyt munakasrullaa aiemminkin ja ne ovat olleet aina mitä herkullisimpia, mutta nyt täytyy vain todeta, että tämä lohitäytteinen rulla oli aivan omaa luokkaansa.

Aterialla tarjottiin myös kana-persikka paistosta ja riisiä. Koska kaikki oli todella hyvää, tuli tietenkin syötyä aivan liikaa. Onneksi jälkiruokana oli rahkaa (eikä mitään valtavaa kermakakkua) ja saimme tuhottua ihan kiitettävä määrän viinipulloja ja pusseja, joka sekin helpotti oloa. Vielä reipas kävely Pitäjänmäen juna-asemalle ja reissu kotiin junalla ja ratikalla ja täysi olo oli tipotiessään, kun pääsimme kotiin (Juna on muutenkin hieno tapa liikkua kotiin juhlien jälkeen, eipä tarvitse argumentoida kuskin kanssa reittivalinnoista...).

Is it Ok still to write about Easter, is it? Of course it is. Last week just seemed to flash by and I didn't have any time to write about all the Easter events. But Sunday evening in Pajamäki at a friend's home has to be posted. We had such a nice time and the food was just wonderful.

Neither of us has ever been to Pajamäki! We're born and bred Helsinkians, and we've never been to the place. Unbelievable! Pajamäki is just a stone's throw from my old work place in Pitäjänmäki so the hoods were familiar. Pajamäki seemed like a nice and very quiet are. A nice place to live, if you come in to Helsinki to work during weekdays, as my friend does.

My friend ha s a small one-room apartment in Pajamäki, which nonetheless has a nice spacious feel to it. The space is all white which of course adds to the feeling of a larger space. The apartment had been inhabited by construction workers before my friend moved in. It took her quite a long time to clean the apartment, so that the walls were white again and you could see through the windows! But if someone can bring about such a metamorphosis by cleaning madly, that someone is Mrs. Pynnönen! 

We started the sunny evening with sparkling wine, as is usually our custom when we get together for a nice evening.

We started the meal with a wonderful feta salad and with an unbelievably wonderful salmon omelet roll. I have to get the recipe for this. Of course I have had omelet rolls before and they have always been quite delicious, but now I have to say, that this omelet roll with salmon filling was in a class all its own.

A chicken and peach casserole was also served and some rice. Because everything was so good, I of course ate way too much. Luckily there was quark for dessert (and not a huge cream cake or something) and we did manage to devour quite a number of wine bottles and bags which of course made us feel not so very full. A brisk walk to Pitäjänmäki train station and the trip home with the train and the tram and the feeling of being too full was quite gone when we got home (The train is actually a great means of transport when coming home from a  part, you don't need to argue with the driver about the correct route to take).