!"#¤%& KAKKU/!"#¤%& CAKE

Tästä piti tulla upea pääsiäiskakku. Ja vähän Sampan syntymäpäiväkakkukin, kun en varsinaisena merkkipäivänä mitään kakkua ehtinyt valmistaa.

No ei tullut!

Tämän kakun valmistaminen oli yhtä tuskaa alusta loppuun ja homma meni vain hullummaksi koko ajan.

Kakkuhan on sama Mamman suklaakakku, jonka tein tummasta suklaasta jokunen aika sitten. Silloin Samppa sanoi, että kakkua voisi kokeilla tehdä myös valkosuklaaversiona, joten päätin nyt sitten tehdä niin. Aloitin kakun teon hyvissä ajoin pitkäperjantaina ja aluksi homma tuntui jopa sujuvan. Pohjalevyt olivat aika helpot valmistaa, samoin täytekreemi. Ongelmat alkoivat kuorrutuksen kanssa.

Mutta ensin resepti.

Valkosuklaakakku

pohjat:

180 g voita

1 dl sokeria

50 g sulatettua leivontavalkosuklaata

vajaa 5 dl vehnäjauhoja

Sulata suklaa vesihauteessa. Lisää sokeri ja voi ja sekoita tasaiseksi. Lisää vehnäjauhot ja sekoita jälleen tasaiseksi. Anna taikinan levätä hetken.

Leikkaa leivinpaperista 4 identtistä pyöreää paperia (lautasen avulla). Jaa taikina neljään osaan ja levitä taikina pyöreille leivinpaperipaloille. Paista taikinalevyjä 200 asteessa n. 10 min.  Anna jäähtyä papereiden päällä.

täyte:

2 rkl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

2,5 dl kermamaitoa

3 munankeltuaista

60 g leivontavalkosuklaata

Sekoita kaikkia ainekset ja lämmitä vesihauteessa koko ajan sekoittaen kunnes seos sakenee.  Anna jäähtyä ja levitä kerroksittain pohjalevyjen väliin.

Kuorrutus:

2 dl sokeria

1/2 dl vettä

1 rkl voita

60 g leivontavalkosuklaata

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja kiehauta seos. Anna kiehua koko ajan sekoittaen kunnes tilkka kuorrutusta jähmettyy kylmään veteen tiputettuna. Kaada kuuma kuorrutus kakun päälle.

Ainoa asia jonka tein erilailla, oli täyte. Tein sen nyt vesihauteessa. Vesihauteessa valmistaminen vie hieman enemmän aikaa mutta tässä metodissa täyteen juoksettumisen riski on pienempi. Eikä se aika nyt niin haitannut. Sekoitin täytettä koko ajan ja luin samalla ballerina Lynn Seymoren elämänkertaa (siinä vasta muuten tanssija, joka ei sovi perinteiseen ballerinamuottiin - nainen minun makuuni...). Täytteestä tuli juuri sopivan sakeaa ja tasaisen kiiltävää, ja sitä oli helppo jäähtyneenä levittää keksilevyjen väliin.

Keksilevyt murtuivat taas, mutta en ollut silloinkaan vielä huolissani. Samppahan sanoi, että niin aina kävi, kun hänen äitinsä kakkua aikoinaan valmisti. Aloin vasta huolestua, kun pällimäinen levy halkesi kahtia. No, nou hätä ajattelin, saan sen peitettyä kuorrutuksella ja koristeilla.

Sitten alkoivat varsinaiset ongelmat.

En kai sitten keittänyt kuorrutetta tarpeeksi kauan ja se jäi liian juoksevaksi. Ohjeessa sanotaan että kuorrute on valmista, kun tippa sitä jähmettyy kylmään veteen tiputettuna. No okei, niin kävikin. Mutta olisi mahtavaa tietää, mikä on oikea kovuusaste: pehmeäkuula-aste, kovakuula-aste...? What! Kai se on niin, että sen tietää käsituntumalla, kun on valmistanut kakkua usein. Tämä oli vasta kolmas yritykseni.

Kaadoin kuitenkin kuorrutuksen kuumana kakun päälle, kuten ohjeessa sanotaan ja kauhoin sitten alustavadille valuvaa kiillettä kakun päälle uudestaan ja uudestaan, toivoen hartaasti että se pikkuhiljaa jähmettyisi. Ei se pahemmin jähmettynyt, kauhoin sitä kuinka paljon tahansa. Kiille oli niin juoksevaa, että se ei mitenkään peittänyt pällimäisen keksilevyn halkeamaa, lähinnä korosti sitä. Olimme vielä lähdössä hetken päästä ystävien luokse päivälliselle, joten kakun teko piti vain lopettaa, oli tilanne mikä hyvänsä, vaikka tosin vielä kauhoin kuorrutusta takki päällä ja toinen jalka jo ulkona ovesta.

Autossa matkalla ystävien luo annoin sitten kuulua, mitä mieltä olin koko Säilän suvun perinnekakusta! Samppa totesi, että hän kyllä osaisi tehdä kakun kädenkäänteessä, ilman ongelmia! Kyydissä ollut serkkuni miehineen ulvoivat naurusta sanailuamme kuunnellessa. Mutta oikeasti, miksi ihmeessä valitsee näin hemmetin hankalan kakun perinnekakuksi?? Samppa kehotti minua pysymään geelikakuissa (hänen sanansa liivatekakuille) ja hän taitaa olla oikeassa. Pitää pian tehdä joku juustokakku, että voi taas kokea onnistumisen tunteen.

Eipä ole todellakaan ole kaunein kakku, jonka olen ikinä tehnyt. Kuorrute sentään kyllä jähmettyi pikkuhiljaa jääkaapissa. Mutta sitten vielä maku. Yleensä kakut kuitenkin maistuvat hyvältä mutta nyt makukaan ei oikein ollut kohdillaan. Edellinen tumma suklaa versio oli kuitenkin erittäin hyvää. Valkosuklaa oli vähän liian makeaa, jopa Sampalle. Kakku oli myös tosi kovaa. Viimeksi suklaa ja kreemi jotenkin imeytyivät keksipohjiin kosteuttaen ne. Nyt kakku oli niin kovaa, että sitä oli jopa hieman vaikeaa leikata (leikata piti ihan terävällä veitsellä ja lujaa sai painaa).

Nyt saa Säilän perinnekakku olla rauhassa vähän aikaa. Toisaalta, kyllä minä vielä tämän homman selätän! Pitää vain pitää hieman paussia.

This was supposed to be a beautiful Easter cake. And Samppa's birthday cake a bit too, as I didn't have time to make a cake on the actual day. 

Well, it wasn't!

Making this cake was pure torture from beginning to end and the job just got crazier as it went on.

The cake is the same Mamma's chocolate cake that I made from dark chocolate a while back. Samppa said then that I could try to make the cake from white chocolate, so I decided to do it now. I started making the cake in good time on Good Friday and at first it seemed like everything was going fine. The base discs were pretty easy to make as was the filling. The problems started with the frosting.

But first the recipe.

White Chocolate Cake

base:

180 g butter

1 dl sugar

50 g melted white baking chocolate

about  5 dl flour

Melt the chocolate in a double boiler. Add the sugar and butter and mix well. Add the flour and mix well again. Set the dough aside for a moment. 

Cut 4 round identical pieces from baking paper (using a plate). Divide the dough into four parts and spread the dough on the paper rounds. Bake the dough rounds at 200 degrees for about 10 minute.

filling:

2 tbsp flour

1 dl sugar

2,5 dl cream milk

3 egg yolks

60 g white baking chocolate

Mix all the ingredients in a double boiler stirring all the time until the mixture thickens. Let cool and spread on the base rounds in layers. 

frosting:

2 dl sugar

1/2 dl water

1 tbsp butter

60 g white baking chocolate

Measure all the ingredients in a saucepan and bring to the boil. Let boil stirring all the time until a drop of the frosting sets when dropped into cold water. Pour the hot frosting over the cake.

The only thing I did differently was the filling. I made it in a double boiler this time. Making it in a double boiler takes a bit more time but with this method the risk of the filling curdling is smaller. And the time didn't matter so much. I stirred the mixture all the time and read ballerina Lynn Seymour’s autobiography at the same time (there by the way is one dancer who refused to fit into the typical ballerina mould - a woman to my liking...) The filling turned out just right, nice and thick and even and glossy and it was easy to spread between the base discs.

The base discs cracked again, but even then I wasn't worried yet. Samppa did say, that they always cracked when his mother made this cake. I only began to worry when the top disc cracked in two. Well, not to worry, I thought. I would be able to cover the crack with the icing. 

Then the real trouble started.

I guess I didn't cook the icing long enough and it was left runny. The recipe says that the icing is ready, when a bit of it dropped into cold water sets or actually becomes hard. Ok, it happened but how hard should the icing be? I suppose you just have to have a feel for it which you can only get if you make the cake often. This was only my third try.

I poured the hot icing on the cake anyway, as it said in the recipe and I then ladled the icing that had spread on to the plate back on top of the cake again and again, hoping desperately that it would start to set at some point. It didn't much set though, no matter how much I ladled it. The icing was so runny  it didn't cover the crack on top of the cake at all. If anything, the icing just made it all the more obvious. We were leaving for dinner with friends in a moment, so I just had to stop with the cake whatever the situation, even though I did continue ladling the icing still with my coat already on and the other foot nearly out the door. 

In the car on the way to our friends' place, I let it clearly be known what I thought about the traditional Säilä cake! Samppa said he’d probably be able to make the cake perfectly with no problems! My cousin and her husband who rode in the car with us were howling with laughter listening to us. But seriously, why choose such a difficult cake as your traditional family cake?? Samppa said I should stick to gel cakes (his word for caked made with gelatin) and I think he might be right. I have to make on soon so I can again experience the feeling of success.

This certainly was not the prettiest cake I've ever made. The icing did eventually set in the fridge. But then the taste. Usually the cakes at least taste good but now even the taste wasn't right. The previous dark chocolate version was very good. White chocolate is a bit too sweet, even for Samppa. And the cake was really hard. The last time the chocolate and the filling were somehow absorbed into the base discs making them moist. Now the cake was so hard it was even a bit difficult to cut (it had to be cut with a sharp kitchen knife and you had to press really hard).

Now I'm going to leave the Säilä traditional family cake in peace for a while. On the other hand, I fully intend to be the winner here some day. I just need a little brake.