Synttärikutsut

"Latenkutsujen" koristelua

Juhlimme eilen Sampan synttäreitä jo varmaan kolmatta kertaa - vähintään. Juhlimme niitä heti, kun saavuin Pariisista ja vähän sinä viikonloppunakin. Varsinaisena synttäripäivänä, eli maanantaina, emme sitten sen kummemmin asiaa noteeranneet mutta nyt otimme vielä yhden juhlintasession sukulaisten kanssa. Meitä oli kiva, pieni porukka, yhteensä vain kuusi henkeä. Oli todella kiva olla koossa vähän pienemmällä porukalla vaihteeksi.

Kattaus mukaili hieman lastenkutsuja, kuten viime vuonnakin. En oikein muista, miksi viime vuonna oli tämä teema. Luultavasti siksi, että löysin kivoja paperilautasia Tiimarista ja olin juuri opetellut askartelemaan Sagan kanssa silkkipaperikukkia, joten siitä se idea sitten varmaan lähti.

Kattaus viime vuodelta

Eipä tässä kovasti ole Sampan mielipidettä kattauksesta kyselty. Ehkä hän haluaisi jotkut megaäijäily bileet tai jotain mutta jos näin on, ei voi mitään. Lastenkutsu teema pysyy. kunnes muuten päätetään (siis minä päätän)! Pääsen nimittäin tällä teemalla toteuttamaan kaikkia kivoja askarteluja ja niinpä tänä vuonna katosta roikkui silkkipaperisia "pom-pom" kukkia. Olin bongannut ohjeen näille netissä ja kävi ilmi, että ne ovat alkujaan Martha Stewartin askarteluohjeesta. Jotenkin hymyilytti. En ole pitänyt itseäni Martha Stewart- tyyppisenä. Joka tapauksessa, nähtyäni kuvan juuri turkooseista paperikukista, päätin tehdä sellaisia Sampan synttäreille. Kokeilin jopa tehdä yhden jokunen aika sitten työhuoneella ja se onnistui ihan hyvin. Mutta koska kyseessä on minun blogini, pitää tässä olla se "mutta"- osio ja se alkoi jo kukkien askartelusta. Työhuoneelle olin ostanut silkkipaperia, jossa oli varmaan kahdeksan kerrosta (kuten alkuperäisessä ohjeessakin sanotaan). Nyt löysin silkkipaperia uudesta Tiger- nimisestä askartelu- ja pikkutavaraliikkesta Kampissa ja koska olin niin intoutunut väristä, en sen kummemin lukenut paketista, mitä se oikein sisälsi. Se sisälsi viisi kerrosta silkkipaperia! Kukista ei siis tullut kovin runsaita mutta loppujen lopuksi olivat ne kuitenkin ihan hauskan näköisiä. Ripustin ne kattoon läpinäkyvällä kumilangalla ja kaapista löytämälläni laastariteipillä, joka epäilemättä repisi kaiken ihon irti, jos sitä käytettäisiin laastarina. Se nimittäin tarttui kattoon tosi hyvin, ja kukat ovat yhä paikoillaan.

Turkoosi kattaus

Päivä oli osittain ihanan aurinkoinen ja hetken oli aidosti kevään tuntua ilmassa, vaikka kovin lämmin ei tosin ollut. Yllä olevasta kuvasta tunnelma välittyy hyvin. Kattaus mukaili paperikukkien väritystä, eli oli miltei kokonaan turkoosi. Se- kuten ei  lilakaan, jota kattauksessa suosin - ei nyt kyllä ole yhtään pop sisusutusvärinä ja oli aika mahdotonta löytää mitään uusia kattaustarvikkeita. Kaikki kynttilät ovat joko pinkkejä tai limevihreitä. Miquessa oli ollut YKSI ainoa turkoosi kynttilä, joten se sai yhä jäädä yksikseen kauppaan. Kampin uusi Tiger- liike olikin tosiaan pelastukseni sekä silkkipaperin että kynttilöiden osalta. Muu turkoosi löytyi kotoa.

Tein lautasliinarenkaat itse tietokoneella. Tein kuosin ja tulostin sen tukevalle paperille, josta leikkasin sopivan levyisiä nauhoja ja nämä kiepautin renkaiksi ja kiinnitin teipillä. Kuvassa lautasliinapatukka on lappeellaan lautasella, joka olisi ehkä ollut loppupeleissä parempi. Ylempänä olevassa kattauskuvassa näkyy, että päätin kuitenkin laittaa patukat pystyyn lautasille. Rehellisesti sanoen ne olivat jotenkin vajaiden talouspaperirullien näköisiä! No, tulipahan kokeiltua, eikä tarvitse kokeilla uudestaan.

Täytettyjä paprikoita

Samppa teki pääruoaksi täytettyjä paprikoita, jonka kanssa tarjottiin hänen lempisalaattiaan (kyllä, paatuneimmallakin lihansyöjällä on kuin onkin lempisalaatti). Jälkiruokana oli kakku. Salaatista ja kakusta teen omat postaukset jahka ehdin. Paprikoista voi todeta, että kokki itse ei tällä kertaa ollut ihan tyytyväinen makuun ja voi olla, että riisin osuus verrattuna muihin täytteisiin oli hieman liian suuri ja vei pois jotain siitä taivaallisesta mausta, joka näissä täytetyissä paprikoissa oli viimeksi, kun Samppa niitä valmisti. Hän tekee kaiken ruoan fiilispohjalta, joten maku ei ole koskaan sama kahta kertaa peräkkäin. Täyttäviä nämä paprikat ainakin olivat. Ja toki kaikki vakuuttivat kilvan Sampalle , että paprikat olivat ihmeellisen hyviä! What are relatives for :).

Philippe Starckin Alessille suunnittelema sitruspuristin

Lahjaksi annoin Sampalle Philippe Starckin Alessille suunnitteleman sitruspuristimen. Olemme jo kauan sitä halunneet ja nyt Lafayette Maisonissa Pariisissa oli kyseinen esine jopa alennuksessa (heidän Hullut Päivät alkoivat juuri, kun olimme siellä). Saa taas nähdä, kuinka usein todella käytämme tätä vehjettä. Kokeilin puristaa sillä yhden sitruunan ja vaikka se onnistuikin ihan hyvin, oli se aika sottaista puuhaa ja vuosia vanha ja aikoinaan edullinen sähköinen sitruspuristimemme hoitaa homman vaivattomasti ja siististi. Mutta tämä esinehän on enemmän symboli, kuin tarvekalu.