Stockmann- kakku

Helmikuun loppupuolella, talvilomaviikollani, osallistuin Stockmannin juhlakakku kilpailuun, joka pidettiin tavaratalon 150-vuotisjuhlan kunniaksi. En sitten ole asian tiimoilta sen kummemmin kuullut mitään, joten voin varmaan olettaa, että en voittanut kyseistä kisaa. Voin siis varmaan myös turvallisin mielin julkistaa kakun reseptin täällä blogissa, ilman että saan syytteen salaisen kakkureseptin jakamisesta. Ainakin toivon näin, koska täältä se resepti nyt löytyy.

Kuten tapaksiakin suunniteltaessa, piirrettiin ensin tästä kakusta kuva luonnoskirjaan.

Luonnokset kakusta.

Kakkukilpailussa oli aiheena juhlava täytekakku ja voittajan kakku pääsisi Stockmannin kakkuvalikoimiin. No, siinä mentiin heti skutsiin, koska omat tuorejuustokakkuni eivät todellakaan ole täytekakkuja. Mutta käytin mielikuvitustani ja joskaan tätä kakkua ei ehkä voi sanoa varsinaisesti täytekakuksi, on siinä kuitenkin jonkinlainen juju nimenomaan kakun sisällä = täyte. Idea kakun rakentamisesta tuli itse asiassa aiemmista epäonnistumisista. Joskus kakun glasyyri on valunut niin, että se on jollain ihmeen tavalla valunut keksipohjan ja täytteen väliin. Nyt mietin, jos saisin saman efektin aikaiseksi tarkoituksella ja tietenkin haluamaani kohtaan. Näin syntyi tuorejuustokakku, jossa on sisällä yllätyksenä sitruuna-mintturaita.

Kakun sisällä on yllätys: sitruuna-mintturaita.

Tämä on helppo bloggaus, koska saan reseptin kopioitua suoraan Stockmannille lähettämästäni tiedostosta. Se menee näin:

pohja:
200g Domino minttu- täytekeksejä
50g suolatonta voita
täyte:
4 kananmunaa, keltuaiset ja valkuaiset
eroteltuina
300g maustamatonta tuorejuustoa
200g valkosuklaata
4 dl kuohukermaa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
7 liivatelehteä
vihreä raita:
2 dl lemon curd- tahnaa
2 dl minttuhyytelöä
4 liivatelehteä

Halkaisijaltaan 24 cm irtopohjavuoan pohja vuorataan leivinpaperilla. Keksit murskataan esim.
tehosekoittimessa hienoksi ja sekaan kaadetaan sulatettu voi. Voi ja keksimuru sekoitetaan
hyvin ja painellaan vuoan pohjalle. Vuoka laitetaan jääkaappiin.
Liivatelehdet laitetaan kylmään veteen likoamaan. Munankeltuaiset ja sokeri (myös vaniljasokeri)
vatkataan vaahdoksi. I dl kermasta kiehautetaan kattilassa. Kerma ja muna-sokeriseos laitetaan
vesihauteeseen ja vatkataan keskilämmöllä, kunnes seos sakenee. Suklaa paloitellaan veitsellä
ja sulatetaan seokseen. Liotetuista liivatelehdistä puristetaan ylimääräinen vesi ja sulatetaan
kuumaan muna-kermaseokseen. Seokseen lisätään tuorejuusto nokareina ja seos vatkataan hyvin.
Seos jäähdytetään, ei kuitenkaan niin, että se alkaa hyytyä,  vaan vain sen verran että se pysyy yhä
juoksevana.  1,5 dl kermaa ja 2 munanvalkuaista vatkataan vaahdoksi ja lisää varovaisesti sekoittaen
puolikkaaseen tuorejuustomassan määrään. Seos kaadetaan vuokaan keksipohjan päälle ja laita vuoka
jälleen jääkaappiin. Tästä syntyy kakun ensimmäinen kerros.
Seuraavaksi tehdään kakun keskelle tuleva vihreä raita. Liivatelehdet laitetaan kylmään veteen
likoamaan. Minttuhyytelö sulatetaan kasarissa ja yhdistetään lemon curd- tahnaan. Liivatelehdistä
puristetaan ylimääräinen vesi ja ne sulatetaan tilkkaan kiehuvaa vettä. Sulanut liivate lisätään minttu-
lemon curd- seokseen ja sekoitetaan hyvin. Tässä vaiheessa voi seokseen lisätä pienen tilkan
vihreää elintarvikeväriä, jos tuntuu siltä, että pelkän minttuhyytelön vihreä väri ei riitä. Seos kaadetaan
vuokaan hyvin hyytyneen tuorejuusto- massan päälle. Hyytymisen nopeuttamiseksi vuoan voi laittaa
pakastimeen.
Seuraavaksi tehdään vielä toinen kerros tuorejuustomassaa aiemman ohjeen mukaan ja tämä
kaadetaan hyytyneen minttu- lemon curd- raidan päälle. Kakku koristellaan valkosuklaareunalla ja
pienillä, vihreillä marsipaanikuulilla. Koko komeuden ympärille solmitaan vihreä satiininauha.

Stockmann-kakku.

Okei, kakku on kyllä melko suuritöinen, jotta sitä voisi ottaa sarjatuotantoon Stockmannille. Mutta minähän tunnetusti jaksan väkertää, joten tämähän oli aivan mahtava haaste. Ja hyvin se onnistui, joskin kakusta tuli hieman lättänä (seikka, josta Sampap ystävällisesti huomautti). Valkosuklaareunakin onnistui kerrankin moitteettomasti (ohje siitä seuraavassa kakkupostauksessa) ja löysin juuri oikean väristä satiininauhaa ja jopa oikean väristä, vihreää mantelimassaa.

Värikkäitä mantelimassapötköjä.

Mantelimassalajitelman pakkaus oli aika style. Nämä löytyivät yllättäen Viikin Prismasta. Sittemmin muut värit, kuin se käyttämäni vihreä, kuivuivat säilytysrasiaan, jonne ne laitoin tulevaa käyttöä varten, koska rasian kansi oli jostain syystä jäänyt auki. Epäilen vahvasti erästä toista tässä taloudessa asuvaa henkilöä, joka on kenties puhtaasti uteliaisuuttaan kurkannut rasiaan, pettynyt kun sisältö olikin vain mantelimassaa ja jättänyt sitten kannen auki epähuomiossa. Mitään ei ole kyllä myönnetty :).

Kakun täytettä on tässä reseptissä keitetty vesihauteessa kiisseliksi. Ajattelin kerrankin kokeilä tätä menetelmää ja tässä tapauksessa mietin kakun kaupallisuutta. Jotkut voivat olla allergisia raa'alle kananamunalle. Vielä suurempi joukko ihmisiä saattaa pelätä raa'an kananmunan salmonellavaaraa. Tämä on täysin turha pelko, mikäli käyttää suomalaisia kananmunia, koska kotimaisista kananmunista ei ole löydetty salmonellaa enää pitkiin-siis todella pitkiin-aikoihin. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran suositusten mukaan kotimaisia kananmunia voi syödä raakana täysin turvallisesti. Mutta silti jotkut ovat hysteerisiä. Olen lukenut chatti-palstoilta kommentteja, joissa jotkut eivät missään nimessä ainakaan tarjoaisi raakaa kananmunaa sisältävää ruokaa pikkulapsille tai vanhuksille. No, meillä on sitten oikein aktiivisesti yritetty myrkyttää näitä ikäluokkia! Hyvin on maistunut tarjotut kakut ja kukaan ei ole sairastunut. Hysteerikot silti hallitsevat maailmaa, joten olen miettinyt vaihtoehtoa raa'alle kananmunalle. Tanskassa saa pastöroituja munia ja esim. Englannissa saa ostaa ruokakaupoista munanvalkuaisjauhetta, joka niin ikään on pastöroitua. Suomesta ei näitä tuotteista saa, joten ratkaisin asian keittämällä kananmunat, kerman ja sokerin vesihauteessa kiisseliksi. Mutta silti käytin raakaa munanvalkuaisvaahtoa, eli oikeastaan lopputulos oli plus miinus nolla, joten se siitä!

Tein itse myös lemon curd- tahnan mutta täytyy myöntää, että en nyt enää tiedä, mitä reseptiä käytin. Löysin jotain netistä ja konsultoin myös Nigella Lawsonia. Lopputulos on varmaankin monien ohjeiden sekoitus. Tämä asia pitää tarkistaa, ennen kuin voin kirjata mitään ohjetta tänne blogiin. Eli pitää siis tehdä uusi satsi curdia jossain vaiheessa. Sen voin sanoa, että ensin tuntui siltä, että koko tahnan teko menee upeasti päin mäntyä. Seos ei millään muuttunut sakeaksi ja vielä kun kaadoin tahnan lasipurkkiin, oli se tosi juoksevaa tosi pitkään. Mutta jääkaapissa seos sitten muuttui kun muuttuikin tahnaksi ja se toimi todella hyvin kakussa. Ja ilmeisesti esim. paahtoleivän päällä. Kauankohan se säilyy jääkaapissa? Valmista tahnaa tuli nimittäin aika paljon...

Vaikka en nyt siis varmaankaan ole voittanut Stockmannin kakkukilpailua, olen silti tyytyväinen. Tällainen harrastus on ihana. En todellakaan ota tätä vakavasti. Jos kyseessä olisi suunnittelukilpailu, synkistelisin täyttä päätä sitä, että en voittanut ja kyseenalaistaisin ammattitaitoani ja vaikka mitä. Nyt olen vain iloinen siitä, että kehittelin uudentyyppisen kakun ja opin tekemään joitain uusia ja vähän vaikeampia juttujakin. Miksei kaikkiin elämän alueisiin voisi suhtautua yhtä mutkattomasti ja hyvillä mielin? Tässä kakussa piilee siis vielä kakien lisäksi pieni elämänviisauskin.