Pimuviikonloppu
Blogini laahaa taas jäljessä. Viime viikko oli todella kiireinen ja ehdin vasta nyt kirjaamaan viikon takaisen pimuviikonlopun tapahtumia.
Pimuviikonlopuilla on pitkät perinteet. Porukkaan kuuluu lisäkseni kolme naista ja olemme kaikki olleet samaan aikaan töissä Happy Capissa Nakkilassa - ja olemme selvinneet siitä hengissä! Happy Cap olikin varmasti alussa se vahva yhdistävä tekijä mutta vuosien varrella meistä on tullut mitä parhaimmat ystävät ja pimujen kanssa on aina mahtavan hauskaa. Kokoonnumme vuorotellen jonkun kotipaikkakunnalla ja näin kierrämme Porin, Nakkilan Forssan ja Helsingin vuorotellen.
Nyt oli oma vuoroni emännöidä. Yksi jäsen jäi valitettavasti riennoista pois, koska hänen työpaikkansa (tavaratalo) ei ole kovin joustava lauantaivapaiden suhteen. Ilmeisesti häät, hautajaiset tai ristiäiset kelpaavat syyksi saada vapaata mutta ei ryyppääminen :(. What can you do. Päätimme nyt ensimmäisen kerran kuitenkin kokoontua vajaalukuisena, koska pikku hiljaa tuntuu siltä, että yhteistä aikaa joka sopisi ihan kaikille on mahdotonta löytää.
Daamit saapuivat perjantai-iltana puoli yhdeksän aikaan ja kävimme heti vaan ruoan ja juoman kimppuun. Samppa oli tehnyt taivaallisen hyvän juustorisoton meille, ennen kun lähti kaverin luokse illaksi (saimme omaa pimuaikaa). Tämän risoton resepti napattiin television kokkiohjelmasta, jonka Samppa onneksi tajusi tallentaa. Ohjelmassa ruotsalainen vanhempi herra kiertää Italiaa ja tutustuu eri alueiden ruokaerikoisuuksiin. Tämän risoton resepti pitää ehdottomasti kirjata tänne blogiin, mutta teen sen joskus toiste. Nyt riittää kun sanon, että kommentit risotosta olivat ylistäviä. Risoton kanssa tarjoilin vain vihreän salaatin, jossa oli kolmea eri salaattia, kirsikkatomaatteja ja oliiviöljyä kastikkeena. Jälkiruokana oli crème brûlée, ja kommentti siitä oli "paras crème brûlée, jota on koskaan syöty", eli voin kaiketi olla tyytyväinen omaan crème brûlée- reseptiini!
Alkupaloina tarjoilin plantain- lastuja ja prezeleitä. Ihan vain pientä naposteltavaa. Ruokabanaanilastupussi maksoi Viivoanissa euron eikä tuoreenkaan ruokabanaanin kilohinta päätä huimannut. Mukaan tarttui vielä Dipping Sauce for Chicken- pullo. Tämä kastike on todella hyvää, jonkin verran chilistä mutta ei liikaa ja sopii erinomaisesti juuri - yllätys, yllätys - kanan kanssa.
Pimuviikonloopuissa tarvitaan myös turnauskestävyyttä. Seuraava päivä alkoi skumppa-aamiaisella. Lähdimme puolenpäivän maissa shoppailemaan ja päivä jatkui aika lailla vuorotellen shoppaillen ja skumppaillen. Jossain välissä ehdimme Runeberginkadun Radison SASin aulabaariin Absolut Spicy- drinkille, josta on jo tullut nimikkodrinkkimme. Siinä on Absolut Perryä, jossa on marinoitu chilipalkoa, sokerilientä ja limemehua. Mahtava drinkki, joskin vastaavassa jota Outi valmistaa, on sata kertaa enemmän chilin potkua. Viimeisen skumppatankkauksen päätteeksi joimme vielä Helsinki Design drinkit (tai joku vastaava aika tennäinen nimi). Palasimme kotiin ja joimme lisää skumppaa samalla kun keitimme termoksellisen minttukaakaota, jonka nautimme iltakävelyllä Vanhankaupungin koskelle. Aika hyvä lääkitys pimuilla mutta virtaa riitti eikä kenenkään kunto hiipunut. Ihana chillailupäivä!
Kakkospäivän illallisella tarjottiin Viivoanista ostettuja kanavartaita, joita myydään pakasteena. Nämä ovat hyviä! Ja käteviä. Tarjosimme näitä viime vuonna glögareissa ja ne toimivat hienosti. Aiempina vuosina olen itse marinoinut lihoja ja hiki hatussa tikuttanut niitä ennen juhlia. Hirveä homma silloin, kun on jo valtavasti hommaa muutenkin. Miksei siis voi tehdä elämää helpommaksi ja ostaa valmiin tuotteen, jonka vain lykkää uuniin? Laatikossa on 50 varrasta ja hinta on 20€. Ei paha, vaikka täytyy sanoa, että Viivoan on suorittanut aikamoisen hinnankorotuksen sitten viime kerran, kun ostin tämän boxin. Silloin se maksoi 16€, eikä siitä ole kovin kauan aikaa. Täytyy kuitenkin sanoa, että mielestäni Viivoan on viime aikoina ottanut aimo harppauksen eteenpäin tuotteiden ja laadun ja vähän kaiken suhteen, joten kai se jossain näkyykin, eli hinnassa. Näitä vartaita kyllä saa myös Chef Wotkinsin tehtaanmyymälästä tukkutorilta (Vanha talvitie 8) ja siellä oli laatikon hinta vielä joulukuussa 17€. Täytyy tarkastaa nykyinen hintatilanne tässä joku päivä.
Eräs kaveri kuvasi tätä tuotetta "ehdaksi kauhuksi", viitaten epäilemättä siihen, että emme voi oikein tietää missä oloissa nämä kanat viettävät elonsa ennen tikkuun joutumista. Tuote on thaimaalainen. Mmm, emme voikaan tietää ja tiedostava kuluttaja jättäisi nämä varmasti väliin eettisitä syistä. Mutta itse ainakin syön mielelläni toistakin thaimaalaista kanavalmistetta eli Thai Cube valmisruokia, jotka ovat suorastaan valmisruokien aatelia. Näissä tuotteissa ei missään, ainakaan pakkauksen mukaan, ole lisäaineita ja kun makukin on niin kohdallaan unohdan maailmanparannuksen ja syön niitä hyvällä ruokahalulla. Kuten söi ystävänikin, joka aiemman kommentin lausui.
Vartaiden kanssa tarjottin paria eri salaattia, joista toinen oli Sampan lemppari ghanalainen salaatti. Siihen sen plantainin ostikin ja toimi hyvin. Ruokabanaani on paljon kiinteämpi kuin tavallinen banaani ja maku ei ole ehkä niin kovin makea. Nyt vaan siis uusia reseptejä kokeilemaan, jossa saan käyttää uutta raaka-ainetuttavuutta!
Ihanaa seuraa, hyvää ruokaa ja terpeeksi (muutta ei missään kohtaa liikaa) juomaa. Pimuviikonloput ovat aivan upeita aina. Viimeksi kokoonnuimme merikarvialla sieniretken merkeissä lokakuussa. Mikä mahtaakaan olla seuraava kokoontumispaikka?
Pimuviikonlopuilla on pitkät perinteet. Porukkaan kuuluu lisäkseni kolme naista ja olemme kaikki olleet samaan aikaan töissä Happy Capissa Nakkilassa - ja olemme selvinneet siitä hengissä! Happy Cap olikin varmasti alussa se vahva yhdistävä tekijä mutta vuosien varrella meistä on tullut mitä parhaimmat ystävät ja pimujen kanssa on aina mahtavan hauskaa. Kokoonnumme vuorotellen jonkun kotipaikkakunnalla ja näin kierrämme Porin, Nakkilan Forssan ja Helsingin vuorotellen.
Nyt oli oma vuoroni emännöidä. Yksi jäsen jäi valitettavasti riennoista pois, koska hänen työpaikkansa (tavaratalo) ei ole kovin joustava lauantaivapaiden suhteen. Ilmeisesti häät, hautajaiset tai ristiäiset kelpaavat syyksi saada vapaata mutta ei ryyppääminen :(. What can you do. Päätimme nyt ensimmäisen kerran kuitenkin kokoontua vajaalukuisena, koska pikku hiljaa tuntuu siltä, että yhteistä aikaa joka sopisi ihan kaikille on mahdotonta löytää.
Daamit saapuivat perjantai-iltana puoli yhdeksän aikaan ja kävimme heti vaan ruoan ja juoman kimppuun. Samppa oli tehnyt taivaallisen hyvän juustorisoton meille, ennen kun lähti kaverin luokse illaksi (saimme omaa pimuaikaa). Tämän risoton resepti napattiin television kokkiohjelmasta, jonka Samppa onneksi tajusi tallentaa. Ohjelmassa ruotsalainen vanhempi herra kiertää Italiaa ja tutustuu eri alueiden ruokaerikoisuuksiin. Tämän risoton resepti pitää ehdottomasti kirjata tänne blogiin, mutta teen sen joskus toiste. Nyt riittää kun sanon, että kommentit risotosta olivat ylistäviä. Risoton kanssa tarjoilin vain vihreän salaatin, jossa oli kolmea eri salaattia, kirsikkatomaatteja ja oliiviöljyä kastikkeena. Jälkiruokana oli crème brûlée, ja kommentti siitä oli "paras crème brûlée, jota on koskaan syöty", eli voin kaiketi olla tyytyväinen omaan crème brûlée- reseptiini!
 |
| Viivoanin saalista. |
Alkupaloina tarjoilin plantain- lastuja ja prezeleitä. Ihan vain pientä naposteltavaa. Ruokabanaanilastupussi maksoi Viivoanissa euron eikä tuoreenkaan ruokabanaanin kilohinta päätä huimannut. Mukaan tarttui vielä Dipping Sauce for Chicken- pullo. Tämä kastike on todella hyvää, jonkin verran chilistä mutta ei liikaa ja sopii erinomaisesti juuri - yllätys, yllätys - kanan kanssa.
Pimuviikonloopuissa tarvitaan myös turnauskestävyyttä. Seuraava päivä alkoi skumppa-aamiaisella. Lähdimme puolenpäivän maissa shoppailemaan ja päivä jatkui aika lailla vuorotellen shoppaillen ja skumppaillen. Jossain välissä ehdimme Runeberginkadun Radison SASin aulabaariin Absolut Spicy- drinkille, josta on jo tullut nimikkodrinkkimme. Siinä on Absolut Perryä, jossa on marinoitu chilipalkoa, sokerilientä ja limemehua. Mahtava drinkki, joskin vastaavassa jota Outi valmistaa, on sata kertaa enemmän chilin potkua. Viimeisen skumppatankkauksen päätteeksi joimme vielä Helsinki Design drinkit (tai joku vastaava aika tennäinen nimi). Palasimme kotiin ja joimme lisää skumppaa samalla kun keitimme termoksellisen minttukaakaota, jonka nautimme iltakävelyllä Vanhankaupungin koskelle. Aika hyvä lääkitys pimuilla mutta virtaa riitti eikä kenenkään kunto hiipunut. Ihana chillailupäivä!
 |
| Kanavartaita Viivoanista. |
Kakkospäivän illallisella tarjottiin Viivoanista ostettuja kanavartaita, joita myydään pakasteena. Nämä ovat hyviä! Ja käteviä. Tarjosimme näitä viime vuonna glögareissa ja ne toimivat hienosti. Aiempina vuosina olen itse marinoinut lihoja ja hiki hatussa tikuttanut niitä ennen juhlia. Hirveä homma silloin, kun on jo valtavasti hommaa muutenkin. Miksei siis voi tehdä elämää helpommaksi ja ostaa valmiin tuotteen, jonka vain lykkää uuniin? Laatikossa on 50 varrasta ja hinta on 20€. Ei paha, vaikka täytyy sanoa, että Viivoan on suorittanut aikamoisen hinnankorotuksen sitten viime kerran, kun ostin tämän boxin. Silloin se maksoi 16€, eikä siitä ole kovin kauan aikaa. Täytyy kuitenkin sanoa, että mielestäni Viivoan on viime aikoina ottanut aimo harppauksen eteenpäin tuotteiden ja laadun ja vähän kaiken suhteen, joten kai se jossain näkyykin, eli hinnassa. Näitä vartaita kyllä saa myös Chef Wotkinsin tehtaanmyymälästä tukkutorilta (Vanha talvitie 8) ja siellä oli laatikon hinta vielä joulukuussa 17€. Täytyy tarkastaa nykyinen hintatilanne tässä joku päivä.
Eräs kaveri kuvasi tätä tuotetta "ehdaksi kauhuksi", viitaten epäilemättä siihen, että emme voi oikein tietää missä oloissa nämä kanat viettävät elonsa ennen tikkuun joutumista. Tuote on thaimaalainen. Mmm, emme voikaan tietää ja tiedostava kuluttaja jättäisi nämä varmasti väliin eettisitä syistä. Mutta itse ainakin syön mielelläni toistakin thaimaalaista kanavalmistetta eli Thai Cube valmisruokia, jotka ovat suorastaan valmisruokien aatelia. Näissä tuotteissa ei missään, ainakaan pakkauksen mukaan, ole lisäaineita ja kun makukin on niin kohdallaan unohdan maailmanparannuksen ja syön niitä hyvällä ruokahalulla. Kuten söi ystävänikin, joka aiemman kommentin lausui.
Vartaiden kanssa tarjottin paria eri salaattia, joista toinen oli Sampan lemppari ghanalainen salaatti. Siihen sen plantainin ostikin ja toimi hyvin. Ruokabanaani on paljon kiinteämpi kuin tavallinen banaani ja maku ei ole ehkä niin kovin makea. Nyt vaan siis uusia reseptejä kokeilemaan, jossa saan käyttää uutta raaka-ainetuttavuutta!
Ihanaa seuraa, hyvää ruokaa ja terpeeksi (muutta ei missään kohtaa liikaa) juomaa. Pimuviikonloput ovat aivan upeita aina. Viimeksi kokoonnuimme merikarvialla sieniretken merkeissä lokakuussa. Mikä mahtaakaan olla seuraava kokoontumispaikka?
Kommentit
Lähetä kommentti