Situuna-limekakku
Stockmannin kakkukilpailusta inspiroituneena, tein Sampan syntymäpäiväjuhliin sitruuna-limekakun. Tämä on Sampan lempimaku tuorejuustokakussa ja tein sen hänelle viime vuonnakin, tosin perinteisesti niin, että glasyyri oli kakun päällä.
Nyt halusin kokeilla, miten sama kakku onnistuu Stockmann-kakun tyylillä, eli niin, että kakun sisällä on "täyte" raitana. Se onnistui hienosti! Ei mitään kauheaa katastrofia, valumista tai romahtamista. Tai no, ehkä yksi pieni juttu, josta kerron tarinan loppupuollela...
Okei, ehkä tämä kakku todellakin sopisi paremmin poikalapsen ritiäisiin, kuin 53- vuotiaan miehen synttäreille. Pitäisiköhän tätä lastenkutsuteemaa vähän miettiä uudestaan? Ehkä ensi vuonna äijämättöä ja joku makkarakakku? Katsotaan. Mutta kuten sanoin jo aiemmin, toteutan näissä juhlissa lähinnä omaa askartelu- ja koristeluhimoani - joka näin kirjoitettuna vaikuttaa aika itsekkäältä!
Tällä kertaa käytin kakun massassa ihan omaa, perinteistä reseptiäni, eli sitä versiota, jossa on raakaa kananmunaa. Täytyy sanoa, että kakusta tuli kyllä maukkaampi ja mehevämpi. Ja korkeampi! Korkeus olikin asia, joka aiheutti hieman ongelmia suklaareunan kanssa. Mutta siitä aiheesta myöhemmin.
Kakun resepti on tässä:
pohja:
200g sitruunatäytekeksejä (Hellema Lemon Fourré Biscuits)
50g voitaMurskaa keksit hienoksi muruksi. Sulata voi mikrossa ja sekoita voisula keksimuruun hyvin. Vuoraa irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohja leivinpaperilla ja painele keksimuru-voiseos vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin ja valmista täyte.
tuorejuustotäyte:
1 dl sokeria
300 g maustamatonta tuorejuustoa (vaikka Philadelphiaa)
3 dl kuohukermaa
4 kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna
2 tl vaniljasokeria
200g leivontaan tarkoitettua valkosuklaata (Fazerin valkoinen leivontasuklaa)
1 limen raastettu kuori ja mehu
7 liivatelehteä
Valmistin tuorejuustomassan kahdessa osassa. Näin sain juuri saman määrän täytettä kahtena osana. Jos olisin tehnyt yhden suuremman annoksen, en olisi millään saanut sitä jaettua tasaisesti kahdeksi raidaksi kakkuun ja tuorejuustoraidat olisivat olleet keskenään eri levysiä. Samoin liivatteen lisääminen kahdessa osassa on parempi, koska väliin tulee vielä sitruunaraitakin ja viimeinen tuorejuustoannos olisi jo hyytynyt kulhoon siinä vaiheessa, kun sen voisi lisätä. Kahdessa vaiheessa tekeminen vie ehkä enemmän aikaa mutta lopputulos on kauniimpi.
Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa munankeltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää tuorejuusto ja vaniljasokeri ja sekoita tasaiseksi massaksi. Sulata suklaa paketin ohjeen mukaan ja lisää tuorejuustomassaan hyvin sekoittaen. Lisää limemehu ja limen raastettu kuori. Kuumenna tilkka vettä kiehuvaksi, purista lionneet liivatteet liiasta vedestä ja sulata liivatelehdet kiehuvaan veteen. Lisää liivateseos tuorejuustomassaan ja sekoita hyvin. Vaahdota kerma. Vaahdota munanvalkuaiset jäykähköksi vaahdoksi. Lisää vaahdot tuorejuustomassaan vuorotelleen, ensin kerma, sitten valkuaiset. Lisää vaahdot varovaisesti lastalla "taitellen", jotta kuohkeus säilyy. Kaada täyte irtopohjavuokaan keksipohjan päälle, kopauta vuokaa pari kertaa työalustaa vasten, jotta täyte tasoittuu. Laita vuoka taas jääkaappiin hyytymään pariksi tunniksi. Tämän kakun kohdalla käytin taas pakastinta apuna. Muuten olisin värkännyt tätä koko yön!
sitruunaraita:
3 dl lemon curd- tahnaa
3 liivatelehteä
Valmistaa raita, kun ensimmäinen kerros tuorejuustomassaa on hyytynyt. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan n. 5 min. Purista liivatteista ylimääräinen vesi ja sulata liivatteet tilkassa kiehuvaa vettä. Kaada sulatetut liivatteet lemon curd- tahnan joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada seos hyytyneen juustomassan päälle ja laita kakku jälleen jääkaappiin hyytymään. Lopuksi sitruunaraidan päälle tulee vielä annos tuorejuustomassaa.
Seuraavana päivänä irrota kakku vuoasta. Kannattaa vetää terävän veitsen kärki kakun ja reunan ympäri kerran ennen reunan avaamista. Veitsen voi kastaa kuumaan veteen ja kuivata, irrottamisen helpottamiseksi. Tässä kannattaa ottaa rauhallisesti ja olla hyvin varovainen nostaessa reunaa kakun ympäriltä. Siirrä kakku tarjoiluvadille leivinpapereineen. Paperin saa pois kun laittaa lastan kakkupohjan ja parerin väliin. Kohottamalla varovaisesti kakkua saa leivinpaperin siististi vedettyä kakun alta. Koristele kakku. Tällä kertaa tein valkosuklaareunan ja koristelin kakun pinnan kultaisilla sokerihelmillä.
Suklaareunan tekeminen alkaa olla jo jokseenkin hanskassa, vaikka muotoilussa voisi olla vielä toivomisen varaa.
Kun pursottaa valkosuklaareunoja, kannattaa olla vakaa käsi. Minulla tämä taitaa olla vielä hieman hakusessa. Kannattaa ottaa rennosti ja antaa mennä, ei miettiä liikoja. Muuten käsi alkaa vapista ja koukeroista kyllä näkee sen. Samalla pitäisi kuitenkin olla sen verran tarkka, että reunasta tulle tasainen korkeussuunnassa. Liika viininjuontikin kannatta jättää vähemmälle edellisenä päivänä, jos on taipumusta käsien vapinaan dagen efter. Tärkeä asia on myös suklaan oikea koostumus, kun sitä pursottaa. Suklaan sulattamisen jälkeen kannattaa sen antaa hieman jäähtyä, joko sulatusastiassa tai pursottimessa, kunnes sukklaasta tulee hieman paksumpaa. Näin sitä on helpompi pursottaa, kun jos se olisi täysin juoksevaa. Liian kiinteätäkään se ei saa olla, koska silloin siihen jo muodostuu kokkareita ja koko pursotus menee pieleen.
Oikeaoppisesti suklaa tulisi pursottaa asetaattilevylle, josta se irtoaa paremmin, kuin leivinpaperista. Asetaattilevyjä saisi kyllä lempikaupastani Chez Marius'sta mutta en ole vain saanut niitä hankituksi. Leivinpaperi on kuitenkin toiminut yllättävän hyvin. Mittasin kakun korkeuden, joka oli tässä tapauksessa 5 cm, ja piirsin tämän levyiset viivat leivinpaperin nurjalle puolelle. Pursotin kaksi pitkää nauhaa näiden piirrettyjen viivojen mukaan. Suklaa sai jähmettyä kunnolla jääkaapissa, sitten otin sen hetkeksi huoneenlämpöön notkistumaan. Leikkasin nauhat leivinpaperista ja nopeasti kääräisin suklaan ja paperin puolikkaan kakun ympärille, jolloin suklaa tartuu kakun reunaan ja leivinpaperin saa irrotettua varovaisesti pois. Käytin apuna leveäkärkistä voiveistä, jolla kevyesti painoin suklaata samalla kuin irrotin paperia. Sitten päällystin toisen puolen kakusta samalla tavalla.
Suklaanauhojen pitäisi olla niin pitkiä, että ne ulottuvat koko kaukun ympärille - tietysti. Tässä sitten mokasin tällä kertaa. Kun tein Stockmann- kakkua, meni kaikki aivan nappiin. Nyt reunus jäi vajaaksi! Kakku piti asetella pöytään niin, että ettei kukaan pöydässä istuvista vieraista nähnyt vajaata osaa (vaikka toki kerroin asian heti - kenenkään mielestä se ei ollut ongelma). Mietin miten ihmeessä oli mahdollista, että Stokmann- kakaun kanssa reuna onnistui ja nyt ei. Sitten tajusin: Stockmann- kakku oli matalampi. Sama määrä suklaata riitti paljon matalampaan kakkuun, nyt määrä upposi korkeuteen. Fiksumpi ihminen olisi kenties tajunnut tämän, mutta minä en! Eli kakun kehän mittaaminen kannattaa ehdottomasti tehdä myös.
Vielä lopuksi todella huono kuva kakkupalasta sitruunaraitoineen. Nappasin kuvan vain nopeasti, kun kakku oli leikattu. Kamerani suostuu nykyään yhteistyöhön vain, jos on hyvä luonnonvalo ja se on tukevasti jalustalle ruuvattuna. Ei sillä voi "napata" mitään, varsinkaan hämärässä. Tai no voi, mutta lopputulos on sitten tämä:
 |
| Sampan syntymäpäiväkakku viime vuodelta. |
Nyt halusin kokeilla, miten sama kakku onnistuu Stockmann-kakun tyylillä, eli niin, että kakun sisällä on "täyte" raitana. Se onnistui hienosti! Ei mitään kauheaa katastrofia, valumista tai romahtamista. Tai no, ehkä yksi pieni juttu, josta kerron tarinan loppupuollela...
 |
| Ehkä hieman herkkä kakku aikuiselle miehelle. |
Okei, ehkä tämä kakku todellakin sopisi paremmin poikalapsen ritiäisiin, kuin 53- vuotiaan miehen synttäreille. Pitäisiköhän tätä lastenkutsuteemaa vähän miettiä uudestaan? Ehkä ensi vuonna äijämättöä ja joku makkarakakku? Katsotaan. Mutta kuten sanoin jo aiemmin, toteutan näissä juhlissa lähinnä omaa askartelu- ja koristeluhimoani - joka näin kirjoitettuna vaikuttaa aika itsekkäältä!
Tällä kertaa käytin kakun massassa ihan omaa, perinteistä reseptiäni, eli sitä versiota, jossa on raakaa kananmunaa. Täytyy sanoa, että kakusta tuli kyllä maukkaampi ja mehevämpi. Ja korkeampi! Korkeus olikin asia, joka aiheutti hieman ongelmia suklaareunan kanssa. Mutta siitä aiheesta myöhemmin.
Kakun resepti on tässä:
pohja:
200g sitruunatäytekeksejä (Hellema Lemon Fourré Biscuits)
50g voitaMurskaa keksit hienoksi muruksi. Sulata voi mikrossa ja sekoita voisula keksimuruun hyvin. Vuoraa irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohja leivinpaperilla ja painele keksimuru-voiseos vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin ja valmista täyte.
tuorejuustotäyte:
1 dl sokeria
300 g maustamatonta tuorejuustoa (vaikka Philadelphiaa)
3 dl kuohukermaa
4 kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna
2 tl vaniljasokeria
200g leivontaan tarkoitettua valkosuklaata (Fazerin valkoinen leivontasuklaa)
1 limen raastettu kuori ja mehu
7 liivatelehteä
Valmistin tuorejuustomassan kahdessa osassa. Näin sain juuri saman määrän täytettä kahtena osana. Jos olisin tehnyt yhden suuremman annoksen, en olisi millään saanut sitä jaettua tasaisesti kahdeksi raidaksi kakkuun ja tuorejuustoraidat olisivat olleet keskenään eri levysiä. Samoin liivatteen lisääminen kahdessa osassa on parempi, koska väliin tulee vielä sitruunaraitakin ja viimeinen tuorejuustoannos olisi jo hyytynyt kulhoon siinä vaiheessa, kun sen voisi lisätä. Kahdessa vaiheessa tekeminen vie ehkä enemmän aikaa mutta lopputulos on kauniimpi.
Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa munankeltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää tuorejuusto ja vaniljasokeri ja sekoita tasaiseksi massaksi. Sulata suklaa paketin ohjeen mukaan ja lisää tuorejuustomassaan hyvin sekoittaen. Lisää limemehu ja limen raastettu kuori. Kuumenna tilkka vettä kiehuvaksi, purista lionneet liivatteet liiasta vedestä ja sulata liivatelehdet kiehuvaan veteen. Lisää liivateseos tuorejuustomassaan ja sekoita hyvin. Vaahdota kerma. Vaahdota munanvalkuaiset jäykähköksi vaahdoksi. Lisää vaahdot tuorejuustomassaan vuorotelleen, ensin kerma, sitten valkuaiset. Lisää vaahdot varovaisesti lastalla "taitellen", jotta kuohkeus säilyy. Kaada täyte irtopohjavuokaan keksipohjan päälle, kopauta vuokaa pari kertaa työalustaa vasten, jotta täyte tasoittuu. Laita vuoka taas jääkaappiin hyytymään pariksi tunniksi. Tämän kakun kohdalla käytin taas pakastinta apuna. Muuten olisin värkännyt tätä koko yön!
sitruunaraita:
3 dl lemon curd- tahnaa
3 liivatelehteä
Valmistaa raita, kun ensimmäinen kerros tuorejuustomassaa on hyytynyt. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan n. 5 min. Purista liivatteista ylimääräinen vesi ja sulata liivatteet tilkassa kiehuvaa vettä. Kaada sulatetut liivatteet lemon curd- tahnan joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada seos hyytyneen juustomassan päälle ja laita kakku jälleen jääkaappiin hyytymään. Lopuksi sitruunaraidan päälle tulee vielä annos tuorejuustomassaa.
Seuraavana päivänä irrota kakku vuoasta. Kannattaa vetää terävän veitsen kärki kakun ja reunan ympäri kerran ennen reunan avaamista. Veitsen voi kastaa kuumaan veteen ja kuivata, irrottamisen helpottamiseksi. Tässä kannattaa ottaa rauhallisesti ja olla hyvin varovainen nostaessa reunaa kakun ympäriltä. Siirrä kakku tarjoiluvadille leivinpapereineen. Paperin saa pois kun laittaa lastan kakkupohjan ja parerin väliin. Kohottamalla varovaisesti kakkua saa leivinpaperin siististi vedettyä kakun alta. Koristele kakku. Tällä kertaa tein valkosuklaareunan ja koristelin kakun pinnan kultaisilla sokerihelmillä.
Suklaareunan tekeminen alkaa olla jo jokseenkin hanskassa, vaikka muotoilussa voisi olla vielä toivomisen varaa.
 |
| Leivinpaperin päälle pursotettuja valkosuklaareuna nauhoja. |
Kun pursottaa valkosuklaareunoja, kannattaa olla vakaa käsi. Minulla tämä taitaa olla vielä hieman hakusessa. Kannattaa ottaa rennosti ja antaa mennä, ei miettiä liikoja. Muuten käsi alkaa vapista ja koukeroista kyllä näkee sen. Samalla pitäisi kuitenkin olla sen verran tarkka, että reunasta tulle tasainen korkeussuunnassa. Liika viininjuontikin kannatta jättää vähemmälle edellisenä päivänä, jos on taipumusta käsien vapinaan dagen efter. Tärkeä asia on myös suklaan oikea koostumus, kun sitä pursottaa. Suklaan sulattamisen jälkeen kannattaa sen antaa hieman jäähtyä, joko sulatusastiassa tai pursottimessa, kunnes sukklaasta tulee hieman paksumpaa. Näin sitä on helpompi pursottaa, kun jos se olisi täysin juoksevaa. Liian kiinteätäkään se ei saa olla, koska silloin siihen jo muodostuu kokkareita ja koko pursotus menee pieleen.
Oikeaoppisesti suklaa tulisi pursottaa asetaattilevylle, josta se irtoaa paremmin, kuin leivinpaperista. Asetaattilevyjä saisi kyllä lempikaupastani Chez Marius'sta mutta en ole vain saanut niitä hankituksi. Leivinpaperi on kuitenkin toiminut yllättävän hyvin. Mittasin kakun korkeuden, joka oli tässä tapauksessa 5 cm, ja piirsin tämän levyiset viivat leivinpaperin nurjalle puolelle. Pursotin kaksi pitkää nauhaa näiden piirrettyjen viivojen mukaan. Suklaa sai jähmettyä kunnolla jääkaapissa, sitten otin sen hetkeksi huoneenlämpöön notkistumaan. Leikkasin nauhat leivinpaperista ja nopeasti kääräisin suklaan ja paperin puolikkaan kakun ympärille, jolloin suklaa tartuu kakun reunaan ja leivinpaperin saa irrotettua varovaisesti pois. Käytin apuna leveäkärkistä voiveistä, jolla kevyesti painoin suklaata samalla kuin irrotin paperia. Sitten päällystin toisen puolen kakusta samalla tavalla.
Suklaanauhojen pitäisi olla niin pitkiä, että ne ulottuvat koko kaukun ympärille - tietysti. Tässä sitten mokasin tällä kertaa. Kun tein Stockmann- kakkua, meni kaikki aivan nappiin. Nyt reunus jäi vajaaksi! Kakku piti asetella pöytään niin, että ettei kukaan pöydässä istuvista vieraista nähnyt vajaata osaa (vaikka toki kerroin asian heti - kenenkään mielestä se ei ollut ongelma). Mietin miten ihmeessä oli mahdollista, että Stokmann- kakaun kanssa reuna onnistui ja nyt ei. Sitten tajusin: Stockmann- kakku oli matalampi. Sama määrä suklaata riitti paljon matalampaan kakkuun, nyt määrä upposi korkeuteen. Fiksumpi ihminen olisi kenties tajunnut tämän, mutta minä en! Eli kakun kehän mittaaminen kannattaa ehdottomasti tehdä myös.
Vielä lopuksi todella huono kuva kakkupalasta sitruunaraitoineen. Nappasin kuvan vain nopeasti, kun kakku oli leikattu. Kamerani suostuu nykyään yhteistyöhön vain, jos on hyvä luonnonvalo ja se on tukevasti jalustalle ruuvattuna. Ei sillä voi "napata" mitään, varsinkaan hämärässä. Tai no voi, mutta lopputulos on sitten tämä:
 |
| A piece of cake. |
Kommentit
Lähetä kommentti