Synttärijuhlat/Birthday Party

Eilen juhlimme ystävämme 50-vuotis syntymäpäivää 70- luvun tunnelmissa. Kyllä, tasta se alkaa. On näitä viisikymppisiä jo joidenkin kavereiden kanssa juhlittu, mutta nyt pyörähtävät juhlat käyntiin ihan lähipiirissä! Eikä se omakaan merkkipäivä niin kovin kaukana ole!

70-luvun teemaa mukaillen hankin tilaisuutta varten suuren, huopaisen lierihatun, vedin päälle äidin vihreän juhlapaidan, joka todellakin on 70-luvulta ja harjasin alaripsiinikin ripsiväriä (mollamaija-look). Tämä sai riittää, en aikonut kuitenkaan pukeutua naamiaisasuun! Päivänsankari oli ottanut saman, hienovaraisen lähestymisen aiheeseen ja ostanut itselleen leveälahkeiset farkut (jotka ovatkin kuuminta hottia juuri nyt).

Yesterday we celebrated our friend's 50th birthday with a 70's theme. Yes. it starts now. I have celebrated 50th birthdays with a couple of friends already, but now they are getting started in the inner circle! And my own 50th isn't that far away either!

In accordance with the 70's theme a bought a big, floppy felt hat, donned my mother's party blouse which really is from the 70's and brushed some mascara on my lower lashes as well (the Raggedy Ann-look). This would have to do, I wasn't going to wear fancy dress! The birthday girl ha taken the same, subtle approach to the theme and had bough a pair of flared jeans (which are very trendy just now too).

Juhlien ensimmäinen ohjelmanumero oli käynti Tamminiemessä. Museotahan esitellään  nyt  autenttisessa, presidentti Kekkosen aikaisessa 1970-luvun asussa, joten kohde sopi mainiosti teemaan. Ja 70-lukua museossa todellakin riitti, niin hyvässä kuin pahassa, sekoitettu huolettomasti (tai varmasti aikoinaan hyvin harkitusti) muiden aikakausien tyylien kanssa.

70-luvu ajalta löytyi tietenkin lasitaidetta Nuutajärveltä, Yrjö Kukkapuron tuoleja, Timo Sarpanevan esineitä ja paljon muuta.

The first thing on the programme was a visit to Tamminiemi. The museum has it's authentics 70's decor from the Kekkonen era now, so it fit our theme perfectly. And there sure were plenty of 70's things there, good and bad, mixed casually (or probably very deliberately) combined with pieces from various other eras.

There was of course glass from Nuutajärvi, chairs by Yrjö Kukkapuro and objects by Timo Sarpaneva from the 70's among other things. 

Sylvi kekkonen on aina vaikuttanut hieman ankealta ja ankaralta henkilöltä Hänen makuuhuoneensa olikin hyvin askeettinen. Mutta sitten kaiken keskellä: kultainen nahkatuoli ja -rahi!

Sylvi Kekkonen has always seemed a bit of a mirthless and severe person. And her bedroom was indeed very ascetic. But then in the middle of it all: a gold leather recliner and foot stool!

En ole koskaan oikein lämmennyt koteihin rakennettuista baareista. Mutta tämä Urkin baarin ottaisin kyllä kotiin! En tiedä, mikä tässä vetoaa. Aika askeettinen tämäkin baari on. Ehkä juuri se on se juttu. Voisin kuvitella pitäväni iltamat, joissa kaikki vieraat vuorotellen tekisivät baarissa drinkkejä. Huonostihan siinä tietenkin kävisi...

I've never much warmed to bars built in to homes. But I would gladly have this bar of urkki's in my home. I have no idea what the attraction is. This bar is pretty ascetic as well. Perhaps that's just it. I could picture myself having a soiree, where all the guests would take turns making drinks. The soiree would probably not end very well...

Ja sitten oli tietenkin ne kuuluisat silmälasit...

And then of course the famous glasses...

Kaiken 70-luvun tavaran keskellä oli sitten kimaltelevaa kristallia ja itämaista loistoa.

In the midst of all the 70's stuff there were dazzling crystals and oriental splendor.

Museokäynti oli mukava kokemus. Pääsimme kierrokselle asiallisen ja tietävän oppaan kanssa. Menemättä liikaa yksityiskohtiin, oli tämä niin paljon miellyttävämpi museokokemus, kuin se mikä Sampalla ja minulla oli talvilomalla Mannerheim- museossa.

Visiting the museum was a pleasant experience. We got to take a tour with a matter-of-fact and knowledgeable guide. Without going into details, this was a much more pleasant museum visit, than the one with Samppa to the Mannerheim museum during the winter holiday.

Museovierailun jälkeen ajoimme kolmen auton eskaaderissa Lintuvaaraan ja varsinaiset juhlat saattoivat alkaa.

After the museum we drove in a three-car squadron to Lintuvaara and the actual party could begin.

Lahjaksi veimme veuve Cliquota suojapuvussa. Oma henkilökohtainen lahja ystävättärelleni oli kaulakoru Cosista, joka jo kaupassa näytti niin ystävättäreni tyyliseltä, että se oli pakko hänelle ostaa.

Our gift to my friend was a bottle of Veuve Clicquot in a protective overcoat. My own gift to my friend was a necklace from Cos, that already in the shop looked so much like it would suit my friend, that I just had to buy it for her.

Naapureiden lahja oli hauska: rahapuu. Kasvin oksille oli kiinnitetty seteleistä tehtyjä kukkia. Olivatko ne vitosia, kymppejä vai satasia? Se ei illan aikana selvinnyt!

Ja sitten törmäsin taas tähän:

The neighbor's gift was a fun one: a money tree. Flowers mad from bills were attached to the branches of the plant. Were the five euro, ten euro or hundred euro bills? We never found out during the evening!

And the I ran into this again:

Mariella oli sama kuminauhalenksukirja, kuin Sagalla ja lähes sama alusta! Tämä siis todella on viimeisin villitys pikkutyttöjen keskuudessa. Mutta osasiko Marie tehdä lenksuista mitään alustalla? Hän vakuutti, että osasi ja päätimme testata saman Breton-raidallisen rannekorun tekemistä, kuin viime lauantaina Sagan kanssa. Ajatteli, että saattaisin nyt oppia jotain, jos olisin oikein tarkkana.

Marie had the same rubber band loop instruction book as Saga and almost exactly the same base! This really seem to be the latest number one hit thing with little girls. But could Marie make anything with the rubber bands on the base? She assured me she could and we decided to try to make the same Breton striped bracelet than last Saturday with Saga. I thought I might learn something, if I payed close attention.

En oppinut. Emme Marienkaan kanssa saatu rannekorua tehtyä! Pääsimme ehkä hieman pidemmälle, kuin Sagan kanssa. Rannekorusta ei varsinaisesti tullut mitään kasaa ja siniset kumilenksut pysyivät mukana. Siis siinä korun puolikkaassa, jonka saimme aikaiseksi. Marienkin kanssa heitimme leikin sikseen ja punoimme sitten niitä yksinkertaisempia rannerenkaita.

I didn't learn anything. We couldn't make the bracelet with Marie either! We perhaps got a bit further, than with Saga. the bracelet wasn't just one pile and the blue rubber bands stayed in place. At least on the half of bracelet we got done. Marie and I gave up too and just made the more simple bracelets. 

Tämä homma on ihan toivotonta! Ei kai auta, kuin ostaa itselleni alusta, kumilenksuja ja ohjekirja (Marie valisti minua, että niitä saa Suomalaisesta kirjakaupasta). Minulla on nyt kyllä kana kynittävänä tämän kuminauhalenkkihomman kanssa!

This is hopeless! I guess there nothing more to it than to buy buy myself a base, rubber bands and the instruction book (Marie told me they could all be bought at Suomalainen Kirjakauppa). I so have a score to settle with this rubber bandy loopy thingie!

70-luvun teema jatkui myös ruokailussa. Taannoisista kreppikesteistämme inspiroituneena, ystävättäreni halusi myös syntymäpäivillään syödä kreppejä. Totesin blogikirjoituksessani, että krepit on aika retro ruokavalinta ja niin se kyllä taitaa ollakin. Muistan, että äiti teki tonnikalakreppejä juuri 70-luvulla (ja kyllä myöhemminkin, mutta 70-luvulla niitä alettiin tehdä).

Krepit tehtiin juhliin nyyttäriperiatteella. Naapurit toivat letut, itse tein kolme täytettä ja päivänsankarin sisko toi jälkiruoan.

Kreppiletut oli ostettu valmiina ja se oli varmasti viisas veto. Ruokailijoita oli kuitenkin yksitoista ja täytteitä kolme erilaista. Lettuja olisi pitänyt paistaa aika määrä ja siihen olisi mennyt tolkuttomasti aikaa.

The food had a 70's theme too. Inspired by our recent crepes- dinner, my friend wanted to have crepes at her party as well. I said in my blog post that crepes is quite a retro dish and so it seems to be. I remember that my mother made tuna crepes in the 70's (and also later, but she first made them in the 70's). 

It was crepes potluck. The neighbors brought the pancakes, I made three different fillings and the birthday girl's sister brought dessert.

The pancakes were bought ready-made and that was probably a smart move. There were after all eleven of us and three different fillings. You would have had to make a huge batch of pancakes and it would have taken up a ridiculous amount of time.

Krepit olivat jälleen herkullisia. Ehdottomasti suurin suosikki oli tex mex jauhelihatäyte, jonka reseptin pyysin kreppi-illallisten emännältä. Muita täytteitä oli kasvis-halloumi ja tonnikala, joka tarjottiin kylmänä (reseptit myöhemmin). Lettuja tehtiin yhteistyönä. Marie oli hyvin taitava krepinmuotolija. Omat täytetyt lettuni menivät rikki, eivätkä olleet kovin kauniita, kun taas Marie rullaili kauniita ja ehjiä kreppejä.

The crepes were delicious again. The biggest favorite was without a doubt the tex mex mince meat filling. I asked the hostess of our crepes dinner party for the recipe. The other fillings were veggie with halloumi and tuna, which was served cold (recipes here later). The pancakes were made as teamwork. Marie was very skilled at making crepes. My filled pancakes broke and they were not pretty at all, whereas Marie rolled pretty and whole crepes.

Aterian lopuksi oli vielä yksi 70-luvun ruoka, eli uunijäätelö. Olen syönyt uunijäätelöä serkkuni valmistamana yksinkertaisena versiona, eli litran jäätelöpala kuorrutettiin marengilla ja lykättiin uuniin. Olisikohan siinä ollut keksipohja? Ehkä. Nyt uunijäätelössä oli keksipohja (Marie-kekseistä), jäätelöä, vadelmia, murskattuja pistaaseja ja marenkikuorrutus. Herkkua! Ja miten ihana nimi uunijäätelöllä onkaan englanniksi: Baked Alaska!

There was one more 70's dish to end the meal: Baked Alaska. I've had Baked Alaska made by my cousin the simple way; a liter block of ice cream covered with meringue. There may have been a cookie base? Perhaps. This Baked Alaska had a cookie base (Marie cookies), ice cream, raspberries, crushed pistachios and a meringue topping. Delicious! And what a wonderful name in English: Baked Alaska insted of the Finnish "oven ice cream"!

Kellon lähestyessä yhtätoista, alkoi porukka pikku hiljaa tehdä lähtöä. Olemme jo niin varttuneita nuoria, että emme biletä pikkutunneille asti - ainakaan joka kerta. Ja olihan meillä koirakin jälleen hoidossa ihanien naapureiden luona, jonne ei varmasti olisi suotavaa saapua hakemaan Siiriä neljältä aamulla ovenkarmit kaulassa!

As the clock neared 11, the guests started slowly to make a move. We are already so grown up, that we don't party into the wee hours of the morning - at least not all the time. And we did have our dog staying at the neighbors again and it would not have done to arrive there to collect Siiri at four in the morning blind drunk!