Kakuista/On Cakes

Seuraa varoituksen sana.

On kestänyt hetken, että viitsin edes perehtyä aiheeseen. Nimittäin epäonnistuneen glasyyrin tarinaan. Nyt olen kai kuitenkin nuollut haavojani kyllin kauan ja voin taas ajatella asiaa. Ja jakaa sen lukijoiden kanssa, nimenomaan varoittavana esimerkkinä.

Ystäväni sisko pyysi minua tekemään hänelle mustikka-tuorejuustokakun illanviettoon. Olen aina erityisen ilahtunut, jos joku kakkuni on ollut niin hyvää, että sitä halutaan syödä toisenkin kerran ja vielä jakaa ystävien kesken. Ryhdyin siis innokkaasti toimeen.

Kuten usein olen maininnut, ei kakun tekeminen ole aina niin yksinkertainen juttu. Koska en ole ammattilainen menee moni asia usein pieleen, enkä osaa ollenkaan arvioida mistä epäonnistumiset voivat johtua. Joskus täyte ei hyydy tarpeeksi nopeasti tai glasyyri valuu tai valkosuklaakoristeista tulee liian hauraita. Nämä kaikki  asiat on koettu, mutta ei kylläkään sitä, mikä tapahtui kyseiselle mustikkakakulle.

Pohja ja täyte onnistuivat hienosti. Koska takana oli täysi työpäivä, tein glasyyrin vasta melko myöhään illalla, kun täyte oli jo hyytynyt tarpeeksi. Usein on ihmetelty kakuissani juuri glasyyriä ja sitä, kuinka sen oikeasti teen. Toki niitä valumisongelmia on ollut, mutta olen aina ajatellut että rengasvuoka vain löystyy ajan mittaan ja että koko homma on aika lailla vain onnesta kiinni. Glasyyri on kuitenkin yleensä ollut aika onnistunut, tasainen ja kiiltävä.

Tein kaiken kuten aina ennenkin: sulatin liivatteet kuumaan mehuun, lisäsin seoksen kylmään mehuun, kaadoin mehun kakun päälle ja laitoin koko komeuden melko kylmään jääkaappiin hyytymään. Ja kuinka kävikään? Samppa avasi jossain vaiheessa jääkaapin ja kysyi "Kuuluuko tämän näyttää tältä?" (Aika ääliömäinen kysymys sinänsä, koska hän varsin hyvin tiesi että kakun ei todellakaan kuulunut näyttää siltä!!). Ryntäsin paikalle ja näin, että ihan koko glasyyri oli valunut jääkaappiin. Kakun reunat näyttivät olevan kokonaan irrallaan vuoan reunoista, päästäen näin kaiken juoksevan mehun pakenemaan vuoan irtopohjan kautta pois kakun päältä. Mitään ei ollut tehtävissä. Uuden glasyyrin kaataminen tämän kakun päälle ei enää olisi onnistunut.

Mietin vain hetken. Sitten vedin takin niskaan samalla kuin juoksin parkkipaikalle ja ajoin tuhatta ja sataa Siwaamme, joka oli auki vielä 3 minuuttia. Jo vartin päästä olin taas keittiössä tekemässä uutta kakkua tuoreilla tarvikkeilla. Pohja ja täyte onnistuivat jälleen hienosti. Nostin kakun pakastimeen hyytymään, koska aika alkoi suoraan sanoen loppua kesken. Kun täyte oli hyytynyt tein jälleen glasyyrin. Hyvin päättyvissä tarinoissa kaikki olisi tässä vaiheessa mennyt nappiin. Vaan tämä onkin todellista elämää, joka on todellakin tarua ihmeellisempää. Aluksi kaikki vaikutti menevän hyvin, kunnes siinä silmieni edessä, kakku ikään kuin hörppäsi mehun ja pulautti koko glasyyrin jälleen vuoan läpi, nyt pitkin tiskipöytää. Huusin ääneen "EIEIEIEIEIE!" mutta eihän se auttanut. Mikään ei auttanut, peli oli pelattu.

Ystäväni sisko ei saanut kakkuaan ja oma itsetuntoni oli saanut aimo kolahduksen.

Koko homma otti minua niin kovasti päähän, että en tehnyt kakkua pitkään aikaan, kunnes ystäväni pyysi minulta perinteisen juhannuskakun, jonka kuva näkyy postauksen alussa. Siihen mennessä olin jo hieman toipunut ja jopa ottanut selvää siitä, miten valuvan glasyyrin saisi kuriin. Apu löytyi Suomen suosituimmasta kakkublogista, eli Kinuskikissasta. Blogista löytyy erillinen ohje kiilteen tekemiselle ja siitä oli kyllä suuri apu. Kuten olin aavistellut, kannattaa glasyyriä jäähdyttää sen verran, että se hieman jähmettyy ennen kuin sen kaataa kakun päälle. Näin teinkin seuraavan kakun kohdalla.

Liivatteet liuotetaan kuumaan mehutilkkaan, kuten ennenkin ja lisätään kylmään mehuun. Siltikin mehu saattaa olla tässä vaiheessa liian lämmintä verrattuna hyytyneen kakun pintaan (oma teoriani) ja glasyyri sulattaa kakun reunoja irti vuoasta. Silloin tapahtuu "vesivahinko" (Kinuskikissan termi, joka on kyllä hyvin osuva). Laitoin mehu-liivateseoksen siis kylmään vesihauteeseen, johon lisäsin vielä pari kylmäkallea ja sekoitin glasyyria, kunnes se alkoi hieman hyytyä. Siihen meni yllättävän kauan, n. 20 min. Kinuskikissa kehottaa jäähdyttämään glasyyriä, kunnes se on lähes kiisselimäistä koostumukseltaan. Kokeilin ensimmäiseen kakkuun tätä tapaa mutta suoraan sanoen on glasyyri silloin jo lähes kokkaremaista ja lopputulos on hyytymisen jälkeen epätasainen ja vähän samea (siksi koristelin kakun niin runsaasti - peittääkseni glasyyrin lähes kokonaan...). Pienemmän kakun glasyyriä - kakun, jonka otimme mökille omaksi juhannusherkuksi - jäähdyttelin vain sen verran, että koostumus oli siirappimaista. Sekin toimi ja glasyyri oli sekä tasainen että kirkas eikä kuitenkaan valunut. Olisikohan tämä nyt sitten se oikea ratkaisu? Haluan tehdä kakkuni rauhassa tästä lähtien, ilman pelkoa mistään katastrofeista. Virheistä oppii - kyllä - mutta nyt kyllä riitää vähäksi aikaa!

Seuraavaksi kuvia onnistuneista kakuista. Ilo, ilo, ilo! Kaikki ovat mansikka-raparperikakkuja. Jos joku asia onnistuu, en sitä näköjään halua ihan heti muuttaa. Ja raparperi ja etenkin mansikat ovat nyt parhaimmillaan, joten niitä kannattaa käyttää!

Next a word of caution.

It has taken me a while to even be able to think about this at any length. The story of the ruined cake glaze that is.  Now however I have have evidently licked my wound enough and can think about the matter again.

My friend's sister asked me to make her a blueberry cheesecake for a party she was having. I am always especially happy if a cake has been so good, that people want to eat it again and even share it with their friends. I thus began eagerly to make a nice cake.

As I have often mentioned, making  acake is not always that simple. Because I am not a professional many things can go wrong, and I can't at all figure out why. Somtimes the filling doesn't set fast enough or the glaze is runny or the white chocolate decorations are too fragile. I have experienced all this, but not what happened this time. 

The base and the filling turned out perfectly. Because I has a long day at work behind me, I made theglaze quite late once the filling had set enough. Often people have wondered at how the glaze on my cakes is so even and shiny. Of course there have sometimes been problems with the glaze being too runny but I've always thought that has to do with the spring-form tin becoming  a bit loose with time and thatr the whole glaze thing has to do with luck. But in general the glace has turned out pretty well.

I did everything exactly as befor: I melted the gelatin leves in boilin juice, added the mixture to cold juice and poured that on top of the cake which I the put in a fairly cool fridge to set. And what happened then? At some point Samppa opened the door of the fridge and asked "Is this supposed to look like this?" (A fairly stupid question as such, because he knew very well the cake was not supposed to look as it did!!!!). I rushed to the fridge door and saw that all of the glaze had run all over the fridge. The edges of the cake seemed to have totally come away from the cake tin, thus letting the glaze run freely out from the bottom of the tin. There was nothing you could do. Pouring new glaze on to the cake would have been impossible. 

I only thought for a minute. Then I pulled my coat on as I ran to the parking lot and rove to our local Siwa, which was open for onlt 3 more minutes. In fifteen minutes I was already back in the kitchen making a new cake with fresh ingredients. The base and filling turned out perfect again. I put the cake in the freezer to set because to be quite honest, I was running out of time. When the filling had set I made a new glaze again. In stories that end well, everything would have gone smoothly at this point. But this is truth, which is well known for being stranger than fiction. At first everything seemed fine, until right in front of my eyest tha cake seemed to gulp the juice and regurgitate it through the bottom of the tin all over the kitchen counter. I yelled "NONONONO!" out luod but of course that didn't help. Nothinh helped, the game was over.

My friend's sister didn't get her cake and my ego got a mighty blow.

The whole episode pissed me off so much that I didn't make a cake for a long tim,e until my friend asked me to make her the traditionam Midsummer cake, which is pictured at the begining of this post. By that time I had gotten over the episode a bit and even found out how I could solve the glaze problem. I found help from the most popular cake blog in Finland,  Kinuskikissa. There were separate instruction in the blog about making a glaze and it was a big help too. As I had thought, the glaze needs to also set a bit before you pour it on top of tha cake. And this is what I did with the next cake.

The gelatin leaves are melted in to hot juice which is then poured in to cold juice, just like before. Even so, the juice may still be a bit too warm compared to the cold set filling (my own theory) and thenglaze may melt the filling from the tin making cracks for the glaze to run through. "Water damage" can then happen (Kinuskikissa'a term which is quite accurate). I put the gelatin and juice mixture in some cold water in the sink and added a few blocks of ice and I mixe the glaze until it began to set. That took a surprisingly long time, almost 20 minutes. Kinuskikissa recomends that the glaze is set to the consistency of fool. I tried this the first time but to be quite honest the glaze was almost clumpy then and the end result was cloudy and lumpy (that is why I decorated the cake so abundantly - to almost completely cover it...). The smaller cake's glazing - the cake we took with us at Midsummer - was set to the consistency of syrup. That worked too and now the glaze was both even and clear and it still didn't run. Might this now then be the right way to do it? I want to make my cakes in peace from now on, without fear of any catastrophe. You learn from your mistakes - sure - but I've had enough for now!

I made three successful cakes after this. Joy, joy, joy! All were strawberry and rhubarb cakes. If something works, why change it! And rhubarb and especially strawberries are in season now so they should be used.