Syksyinen sienireissu/Autumn mushroom picking

Olemme tyttöjen kanssa ottaneet perinteeksi kokoontua Merikarvialla sienireissun merkeissä näin syksyllä. Porukka on sama, joka vieraili luonani huhtikuussa. Emme nytkän olleet täysilukuisia. Yksi jäsen puuttui. Alkaa näköjään olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että neljän porukasta kasassa on vain kolme. Mutta se ei menoa haittaa. Emme koskaan näkisi, jos pitäisimme kiinni siitä säännöstä, että ihan kaikille pitää sopia joku tietty ajankohta. Arkemme on niin kiireistä, että sellainen ei vain onnistuisi.

Merikarvialla, ystäväni 96-vuotiaan äidin luona, löytyy ihana talo kauniine pihoineen ja upeine sienimaastoineen. Tänä vuonna ei sieniä ollut niin paljon kuin viime vuonna mutta tämän nimenomaisen metsän ollessa kyseessä, se ei juuri merkinnyt mitään. Suppilovahveroita oli todella paljon verrattuna siihen, mitä metsiä samoillessa yleensä löytyy. Ei tarvinnut kovinkaan montaa askelta metsään ottaa, kun suppiloita jo alkoi löytyä ja niitä riitti ja riiti. Ehkä ero viime vuoteen oli se, että joitain askeleita piti ottaa, kun siirtyi sieniryppäältä toiselle, kun viime vuonna sai korin täyteen melkein yhdestä paikasta.

Sienien poimiminen kävi leppoisasti kun oli minttukaakaota kyytipoikana. Tänä vuonna saimme jopa kaikki mukit mukaan metsästä :). Ainoa varjopuoli oli inhottavat hirvikärpäset, joita yritimme parhaamme mukaan torjua mutta joita löytyi vielä hiuksista myöhään illalla. Yök!

Sienestäminen on viikonlopun pääasia mutta se ei suinkaan vie eniten aikaa, kun apajat ovat niin hyvät. Saamme loppuajan keskittyä hyvään ruokaan, juomaan ja jutteluun. Ja tarinaahan aina piisaa tässä porukassa, samoin kuin mahtavaa ruokaa.

Alkuruokana oli viikonlopun teeman mukaisesti herkullista suppilovahverokeittoa, jossa EI ollut liikaa suolaa (sisäpiirijuttu, jota en nyt tässä ryhdy sen ihmeemmin selvittäämään).

Pääruokana tajottiin kana-kanttarellikastiketta lohkoperunoiden kera ja juuressalaattia. Ihania syksyisiä makuja ja kauniita värejä.

Puuttuva ystävämme oli hengessä mukana viinin nimessä!

Jälkiruoaksi saimme omenapiirakkaa vaniljakastikkeen kera, josta ei valitettavasti ole vielä kuvaa. Sain mahtavalla kamerallani kaksi epätarkkaa kuvaa herkullisesta piirakasta. Toivon kuitenkin, että joku muu seurueemme jäsen sai hyvän kuvan jälkiruoasta ja lähettää se minulle.

Ruoka oli niin herkullista, että sitä tuli syötyä jopa hieman liikaa. Päätimme helpottaa täyttä oloamme digestivolla. Olin tehnyt viikonloppua varten inkivääri-limejuomaa lahjaksi emännälle ja kaadoimme itsellemme pienet lasilliset tätä taikajuomaa - vodkalla terästettynä. Juoma oli yhtä herkullista terästettynäkin. Jopa niin herkullista, että koin tarpeelliseksi lisätä ilolientä hieman reippaammin lasiini, koska siinä ei muka maistunut alkoholi tarpeeksi! Huoh. Miksi, miksi, miksi tein niin? Saan nyt kiittää itseäni hieman nuupahtaneesta sunnuntaiolemuksestani.

Nuupahduksesta huolimatta, oli viikonloppu jälleen aivan mahtava! Mikäs sen hauskempaa, kuin viettää syksyinen viikonloppu kivassa seurassa mahtavassa sienimaastossa? Ensi viikon ruokapolitiikkaongelmakin on ratkaistu, kun kori on täynnä sieniä!

Pimuviikonloppu ei olisi pimuviikonloppu ilman pientä kohellusta. Koimme pienen seikkailun matkustaessamme linja-autolla Merikarvialle. Linja-autovaihtoehtoja oli kaksi: pikavuoro Vaasaan, joka pysähtyi Tuorilassa tai paikallislinja, joka pysätyi Harvalan tienhaarassa. Viikonlopun emäntä oli maininnut Harvalan tienhaaran ja sanoi tulevansa sinne meitä vastaan. Valitsimme kuitenkin Tuorilaan menevän pikavuoron, koska se nimensä mukaan oli 20 minuuttia nopeampi, kuin paikallisbussi. Lähetimme tekstiviestin asiasta ystävällemme ja lähdimme matkaan.

Matkalla kokosin tuliaislahjaa ystävällemme. Siihen kuului kaunis lasipullo, johon päätimme kaataa inkivääri-limejuoman ja lasipurkki, johon laitoimme suolapähkinöitä. Nämä ja vielä servetit laitoimme pieneen kassiin, jossa oli sieniaiheinen kuviointi. Todella hieno idea on kaataa inkivääri-limejuoma yhdestä pullosta toiseen linja-autossa! Yllättäen linja-autokyyti on hieman epätasaista, ja jo ensimmäisessä kurvissa kaadoin juomaa lattialle, linja-auton penkille, housuilleni ja laukkuuni, ennen kuin osuin toiseen pulloon! Tässä kyseisessä juomassa on vielä todella paljon sokeria, joten lopputulos oli aika tahmea. Eli pahoittelen Satakunnan Liikenne, se olin sitten minä, joka aiheutti lattian ja penkin selittämättömän tahmeuden. Ja huumaavan inkiväärin tuoksun, joka varmasti vielä tuntuu monta päivää.

Hieman me matkan aikana ihmettelimme, miksei ystävämme vastaa tekstiviestiimme ja kuittaa, että on noteerannut hakupaikan muuttuneen. Voisi olettaa, että ihminen, joka odottaa vieraita iltäpäiväksi, saattaisi pitää puhelintaa lähellä päivän aikana, vaikka ihan sen takia, että mahdolliset muutokset suunnitelmiin voitaisiin hoitaa näppärästi. Näin voisi olettaa, mutta olisi väärässä. Puhelin ei ollut missään vaiheessa päivää ollut lähelläkään ystäväämme ja kaiken lisäksi hän jätti koko puhelimen kotiin, lähtiessän meitä vastaan - väärään paikkaan. Seisoimme orpoina Tuorilan Seon terassilla sateelta suojassa kimpsuinemme ja kampsuinemme, paikallisten kaljaveikkojen tuijottaessa meitä monttu auki. Silmäilimme maisemia, jotka olivat hieman ankeahkot. Anteeksi Tuorilan kylä (vai mikä lie), huoltsikan tienoilla ei paikka ainakaan ole hehkeimmillään. Meinasimme kuolla nauruun, kun huomasimme Vaasantien toisella puolella Lady Pubin, josta kavesini nappasi kuvan (sitäkin toimitusta paikalliset seurasivat haavi auki). Aloimme jo suunnitella pubiin menoa, jos ystävämme ei pikku hiljaa alkaisi ilmestyä. Ehkä pubissa olisi päivätanssit. Tunnelma oli jotenkin kaurismäkeläinen. Viimeinen tikki oli se, kun ostimme lopulta huoltsikan kaupasta siiderit, jotka nautimme terassilla. Kävi kuitenkin ilmi, että se oli kiellettyä, koska alkoholijuomat oli ostettu huoltoaseman kaupista eikä baarista! Saimme asiasta henkilökunnalta huomautuksen, joskin myös poikkeusluvan tämän kerran juoda siiderit terassilla, kunnes kyytimme saapuisi! Wow. Ei voi muuta sanoa.

Lopuksi ystävämme kuitenkin löysi meidät ja paikallisten poikien tarkan syynin alla, saimme tavaramme lastattua pieneen punaiseen autoon, ja huristelimme määränpäähämme. Joka pimutapaamisessa on joku kohellus ja totesimmekin, että eihän pimuviikonloppu ilman kunnon kohellusta ole mistään kotoisin. Mitä me sitten muistelisimme? Nyt uusi lentävä lause on "Onko puhelin mukana" ja sitä ystävämme kyllä varmaan saa kuulla tästä lähtien usein...

Yleensä myös jotain omaisuutta jää eri paikkoihin -  kenkiä, harjoja, paitoja. Niin nytkin: hupparini taisi jäädä Merikarvialle.

It has become a tradition for the past couple of years for us girls to go mushroom picking in Merikarvia in the fall - us girls meaning the same gang that was here in Helsinki last April. Our little group wasn't complete this time eiter, one member was missing. More often than not it seems that of the four of us, only three can meet up at a certain time. But it doesn't matter. We would never meet at all, if we tried to find a date that would suit everybody. Our everyday lives are so hectic, that it simply would not work. 

In Merikarvialla, at my friends 96-year-old mother's home, there is a beautiful house with a gorgeous yard and fantastic terrain for mushroom picking. This year there weren't as many mushrooms as last year but when talking about this particular area, it doesn't matter much. There were plenty of funnel cahntarelles compared to what ones usually find while wandering in the woods. You didn't have to take many steps into the forest before you started finding mushrooms and there were lots of them all over the place. Perhaps the difference compared to last year was that you actually had to take a few steps from one cluster of mushrooms to the  other, while last year you could almost fill your basket in one spot. 

Mushroom picking was made more enjoyable with some mint coacoa that we had taken with us in our baskets. This year we actually managed to bring all the mugs back from the forest :). The only down side were the disgusting deer flies which we tried our best to defy but which we still found crawling in our hair late that night. Juck!

Mushroom picking is the main thing during the weekend, but it certainly does not take the most time when the pickings are so easy. The rest of the time we were able to concentrate on delicious food, good wine and great conversation. There is always lots to talk about and pleanty of tasty food to enjoy.

For starters we had funnel chantarelle soup which WASN'T too salty ( an private joke which I will not start explaining in detail here). The main course was chicken and chantarelle sauce with oven baked potatoes and a salad of cooked vegetables. Beautyful autumn tastes and colors.

The friend who was missing from this weekend was with us in spirit in the name of the wine.

For dessert we had apple pie with vanilla sauce but unfortunately I don't have a photo of that yet. I got two blurred pictures of the delicious pie with my  magnificent camera. I hope however, that someone else from the party got a good shot of the dessert and will send it to me.

The food was so delicious that I overate a bit. We decide to ease ouf full stomacks with a digestivo. I had made some lime and ginger cordial for the weekend as a present for our hostess and we poured ourselves small glasses of this magic drink - laced with vodka. The cordial was delicious with vodka as well. So delicious, that I saw it fit to add some more booze to the drink, because I couldn't taste the alcohol enough. Sigh. Why, why, why did I do it?  I now have myself to blame for my slightly drooping Sunday state.

Despite my slightly droopin state, the weekend was yet again awesome.What can be more fun than to spend an autumn weekend in great company and in magnificent mushroom terrain? And the problem of what to eat next week has been solved by a basket full of mushrooms!

A girls' weekend would't be a girls' weekend without some sort of little blunder.We had a small adventure as we traveled to Merikarvia by bus.There were two options: an express bus to Vaasa, that stopped at Tuorila or a local bus that stopped at the Harvala intersection . Our hostess had mentioned Harvala and said she would come and pick us up there. We however decided to take the express bus, because it would be 20 minutes faster than the local bus. We sent our friend a text message telling her about the change in plans.

On the way I assembled the present we had for our friend. The present consisted of a pretty glass bottle that we decided to fill with the lime and ginger cordial and a glass jar that we filled with salted peanuts.These and a pack of napkins was put in a bag decorated with a mushroom motif. A really great idea was to pour the cordial from one bottle to the other in the bus! Surprisingly enought it's not such a smooth ride and already in the first curve I spilled the cordial on the floor, on the seat, on my pants and into my bag before I got the liquid into the other bottle. The said cordial also has a lot of sugar in it, so the outcome was pretty sticky. So I regret to say to Satakunnan Liikenne, that it was I who caused the inexplicable stickiness to the floor and seat. And the intoxicatin scent of ginger, that will probably linger for days.

We wondered a bit that our friend hadn't answered our text message during the bus trip to acknowledge the change in plans. You might think that a person who is expecting guests, might keep her phone close to her all day, even if just to make possible alterations in the agenda easy to take care of. You might think this, but you would be wrong. The phone was nowhere near our friend all day and to boot she left the phone home when se went to pick us up - at the wrong place. We stood forlone at te Tuorila Seo service station terrac with all our stuff, sheltering ourselves from the rain, while local beer boys stared at us with mouths gaping We scanned the landscape, which looked a bit mirthless. I am sory Tuorila village (or whatever it is), the surroundings of the Seo service station are not the freshest. We almost died laughing when we noticed that on the other side of Vaasantie, there was a bar called Lady Pub. We already started planning to go to the pub if our friend would's show up soon. Perhaps they had dancing there during the afternoon. It was all very much like something out of a Kaurismäki film. The last straw was when we finaly bought some ciders from the service station shop and drank them on the terrace. It turned out that drinking the ciders there was not allowed, because we had purchased the alcoholic drinks from the shop and not from the bar! The personell commented on this to us but we did get an exemption to drink the ciders on the terrace this one time, until our ride arrived! Wow. That's all you can say.

At last our friend found us and under the watchful eyes of the local boys, we got our stuff loaded into the small red car and drove off to our destination. Every girls' weekend has it's little blunders and we all agreed that a proper girls' weekend would not be the same without them. What would we have to think back on. Now the new scentence of the day is "Do you have your phone with you" and I'm sure our friend will get to hear it a lot in the future. 

Usually something is always left behind - shoes, hair brushes, shirts. And so it was this time as well: I think I left my sweatshirt hoodie behind.