Purjo-perunakeitto



Rakas reseptikirja.

 Olen omistuskirjoituksen mukaan saanut ystävältäni Rebeckalta joululahjaksi reseptikirjan vuonna 2002, eli kymmenen vuotta sitten. Olen siitä lähtien aika ahkerasti kirjannut tähän muistikirjaan reseptejä, sekä itse kehiteltyjä että muilta saamiani. Joskus, aikana ennen kuin blogeista tiedettiin yhtikäs mitään, suunnittelin julkaisevani jonkin sortin omakustannekeittokirjan, kun muistikirjassa olisi sata reseptiä. Reseptejä on nyt 75 mutta nyt kun olen alkanut kirjoittaa blogia, en usko että omakustannekeittokirjalle on juurikaan tarvetta. Sitä paitsi, osa 75 reseptistä on hieman mystisiä, enkä ollenkaan ymmärrä, miksi olen joskus ajatellut, että ne ovat hyviä.

Seuraava resepti kuitenkin on usein testattu ja hyväksi todettu. Kaikki, jotka blogiani seuraavat tietävät, että meillä syödään aika paljon keittoja, etenkin viikon alkupiolella. Niin nytkin. Tämän keiton tekemiseen on myös erityinen syy: meillä on valtavasti perunoita. Kun olimme viimeksi mökillä yli viikko sitten, ostimme vieraiden kanssa lähes 3,5 kg perunaa - jotka sitten jäivät syömättä! Olimme suunnitelleet vielä grillaamista viimeisenä mökkipäivänä, jolloin olisimme myös perunoita valmistaneet mutta kuten usein käy, alkaa vierailla olla jo kiire kotiin parin mökkipäivän jälkeen ja niin kävi nytkin. Grillailimme sitten sunnuntaina kahdestaan mutta emme missään nimessä pystyneet tuhoamaan 3,5 kg perunaa!

Soppatarvikkeet.

Päätin siis tällä viikolla tehdä purjo-perunakeittoa, johon saisin upotettua edes osan perunoista.

Purjo-perunakeitto

oliiviöljyä

4 suurehkoa perunaa (tässä tapauksessa 10 pientä)

1 purjon valkoinen osa

1 keskikokoinen sipuli

1 sellerinvarsi

1 l kasvislientä

100g parmesanlastuja

1/2 tl suolaa

valkopippuria (maun mukaan -ja tällä kertaa käytettiin mustapippuria))

muskottipähkinää (maun mukaan)

Kuori ja kuutioi perunat. Pese ja viipaloi purjo. Pilko sipuli ja viipaloi selleri. Kaada kunnon loraus oliiviöljyä kattilaan ja kuumenna. Kuullota kasvikset nopeasti kattilassa. Lisää kasvisliemi kattilaan, kiehauta ja keitä kasvikset kypsiksi keskilämmöllä n. 15 min. Soseuta keitto samettiseksi tehosekoittimessa. Kaada keitto takaisin kattilaan ja kuumenna miedolla lämmöllä. Lisää parmesanlastut keittoon vähitellen ja sekoita, kunnes juusto on täysin sulanut. Mausta maun mukaan.

Viimeisen aneemisen tonnikalapasta-annoksen postauksen jälkeen päätin, että oli aika edes hieman perehtyä annosten koristeluun. Yksi eniten käyttämäni keittokirja on Le Gordon Bleu Keittotaidon Akatemia (WSOY 1999). Se on suorastaan raamattuni ja on aika kohtuullista sanoa, että jos tästä kirjasta ei jotain tekniikkaa tai reseptiä löydy, ei se ehkä ole kovin tarpeellinen. Tästä kirjasta löytyy ainakin mukavasti koristeluohjeita niin keitoille, liharuokiin, kalalle kuin riistalle ja jälkiruoillekin. Löytyypä kirjasta jopa oma osasto itämaisille ruokakoristeillekin. Ajatteli kuitenkin kerrankin olla järkevä ja aloittaa jostain helposta. Julienne- ritikko purjon vihreästä osasta onnistui ihan hyvin ja olin kiitollinen siitä, että kokeilin ensin tätä koristetta, enkä esimerkiksi retiisiruusuja tai kesäkurpitsapurkauksia (en edes oikeasti ymmärrä tämän viimeksi mainitun koristeen ohjetta, vaikka luin sen tosi monta kertaa ja vieressä on kuva)!

Tämä keitto on miedonmakuista, kuten tämäntyyppiseltä kasviskeiltolta sopii odottaakin. Parmesan antaa sopalle kuitenkin makua ja siksi suolan kanssa pitääkin olla tarkkana - parmesanissa on sitä kuitenkin aika paljon. Muskotti antaa maulle myös oman tujauksensa. Itse pidän muskotin mausta aivan valtavasti mutta jos keittoa tarjoilee vieraille, kannatta muskotin kanssa ottaa vähän iisimmin. Tämän ei kuitenkaan ole tarkoitus olle muskottikeittoa!

Reseptimuistiinpanojeni mukaan tämä keitto on kehitelty vuonna 2003 omasta päästä. Hyvä niin. En vain ollenkaan muista, mistä olen reseptin kanssa lähtenyt liikkeelle. Aika monet reseptit ovat saaneet alkunsa "kaikki, mikä kaapista löytyy" ajattelusta. Ehkä tämäkin keitto.