Kurpitsa-fetasalaatti

Kurpitsateema jatkuu. Ja kurpitsaahan tässä taloudessa piisaa. Tämä salaatti syntyi vähän improvisoimalla ja netin reseptejä soveltamalla. Kurpitsanpalat olivat peräisin siitä viikonloppuna tehdystä lyhdystä. Paloja oli varmaan litran verran ja ne olivat vain niitä osia, joita leikkasin irti: lyhdyn silmät, nenä suu ja kannen ohennettua maltoa. Siitä voi jo päätellä, kuinka paksu kurpitsan malto todella oli.

1 l kupitsan maltoa paloiteltuna
1/2 dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
1 tl Sambal Olek- chilitahnaa
1 dl etikkapunajuuri siivuja
2 sipulua ohueksi renkaiksi siivuttuna
1 rkl tummaa muscovado-sokeria
250 g fetaa murennettuna
ruccolaa
mustia kalamata-oliiveja
kapriksia (tai kapriksen marjoja)
1 dl pähkinöitä (sekalainen mix)

kastike:2
4 rkl oliiviöljyä
2 tl vaaleaa siirappia
2 tl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

Sekoita oliiviöljy, suola, pippuri ja Sambal Olek. Laita kurpitsanpalat uunikestävään vuokaan ja sekoita öljy  joukkoon hyvin, niin että kaikki kurpitsapalat peittyvät öljyllä kunnolla. Paahda kurpitsapaloja 225 asteisessa uunissa 20 min. Samalla kun kurpitsapalat paahtuvat uunissa, kuullota sipulirenkaita paistinpannulla miedolla lämmöllä n. 10 min. Lisää sokeri ja säilykepunajuuripalat ja hauduta pannulla keskilämmöllä vielä 10 min. Jäähdytä kurpitsapalat ja sipuliseos. Nyt on jo mukavan kylmää ulkona, joten tuotteet viilenivät kivasti ja aika nopeasti pervekkeella. Paahda pähkinöitä kuumalla, kuivalla pannulla, kunnes ne saavat hieman väriä. Jäähdytä.

Kun kaikki ainekset ovat jäähtyneet kunnolla, kokoa salaatti. Salaattivadin pohjalle tehdään ruccola-peti, jonka päälle ripotelleen hieman fetamuruja. Kurpitsapalat lisätään kerroksittain fetan kanssa. Tämän päälle  lusikoidaan sipuli-säilykepunajuuri seos ja koko komeuden päälle sirotellaan oliivit ja kaprikset. Lopuksi lisätään vielä pähkinät ja pari ruccola-oksaa koristeeksi. Kastikkeen aineet ravistellaan lasipurkissa ja kaadetaan salaatin päälle.

Salaatista tuli näyttävä ja fetan, oliivien ja kapristen suolaisuus sopi kyllä punajuurien ja sipulin makeuden ja kirpeyden kanssa samoin kuin kurpitsan miedon maun kanssa. Kurpitsa on tosin hyvin miedon makuista, chili-tahnasta huolimatta. Jos ihan rehellisä ollaan, on se aika pliisun makuista ja vaatii tuhdisti mausteita ollakseen edes vähän mielenkiintoisempaa. Ehkä chilin määrää voisi vaikka tuplata. Katsotaan seuraavalla kerralla. Kuitenkin kurpitsan valmistaminen kiehtoo, varsinkin jos sitä on kasvattanut itse. Ehkä se on myös maku, johon pitää tottua sen eri muodoissa. Ehkä tässä voisi myös ajatella käyttävänsä samoja mausteita, kuin niissä viikonloppuna paahdetuissa kurpitsansiemenissä: juustokuminaa ja paparikajauhetta... ihan selvästi kuitenkin kehityskelpoinen salaatti.