Kurpitsakeitto
Kohta kaikki ovat jo varmaan kurkkuaan myöten täynnä kurpitsakokeilujani, mutta koska kurpitsaa on vielä jääkaapissa aika paljon, olen itse vielä ihan innoissani kokeilemaan kaikenlaisia uusia reseptejä. Ja nimenomaan uusia ja vähän tavallisesta poikkeavia reseptejä. Tätä keittoa varten surffailin vähän netissä ja kokosin eri resepteistä mieluisia raaka-aineita ja helppoja valmistustapoja.
Sampan kommentti oli "Tätähän voisi tarjota ihan vaikka vieraille", mikä on jo aika ylistävää, otten huomioon että tämä on kasvisruoka (johon Samppa tosin laittoi nakkipaloja... argh, ehkä ne nakit olivatkin hänen mielestä se juttu, joka antoi keitolle sen pikantin maun - huoh...).
Ja se menee näin:
750g kurpitsan maltoa, kuutioituna
2 sipulia, kuutioituna
2 valkosipulinkynttä, leikattuna ohuiksi siivuiksi
200g fetaa, kuutioituna
1/2 l kasvislientä
ruukullinen korianteria
2 tl juustokuminaa
1 tl suolaa
1 tl valkopippuria
Kuutioitu kurpitsa, sipuli, valkosipuli ja fetapalat laitetaan uuninkestävään vuokaan ja oliiviöljyä lorautetaan sekaan. Vuoka laitetaan 225 asteiseen uuniin n. 25-30 min. Fetan pinta tulee hieman tummaksi ja se saakin olla sellainen; keittoon tulee ripaus paahdettua makua. Hautunut seos laitetaan tehosekoittimeen jossa se hurautetaan tasaiseksi pyreeksi. Kannattaa lisätä tässä vaiheessa 2 dl kasvislientä, muuten massa jämähtää tehosekoittimeen ikävästi. Tehosekoittimeen lisätään tuore korianteri. Vähän korianterinlehtiä kannatta säästää keiton koriteleuun. Pyree kaadetaan kasariin ja lisätään loput kasvisliemestä sekä mausteet. Keitto kiehautetaan ja annetaan sitten vielä hautua miedolla lämmöllä n. 10 min. Kaadetaan kulhoihin, koristellaan ja nautitaan - nam.
Tämän keiton maussa on kivasti ytyä, jota antaa tuore korianteri ja juustokumina. Juustokuminan lisäämisen keksin siitä, kun tein niitä paahdettuja kurpitsansiemeniä. En ollut ajatellut aiemmin, että juustokumina sopii nimenomaan kurpitsan kanssa, koska useinmiten resepteissä kehotetaan lisäämään neilikkaa, kanelia ja muita meidän mielestämme jouluisia mausteita. Juustokuminan maussa on kuitenkin tuoreutta ja terää, joka ainaki sopii keittoon mitä parhaiten.
Keiton kanssa oli taas lempileipääni, vaasan kiviarina oliivileipää, jonka päälle riittää pieni loraus oliiviöljyä. Sain taas Arabianrannan S-marketin viimeisen pikku leipäsen. Ne ovat kyllä kortilla, ihan ihme juttu! No, arvostukseni leipää koden nousee, kun se on havinaista herkkua.
Surkea kamerani ottaa yhä surkeitä kuvia iltavalaistuksessa (vai onko sittenkin kyse surkeasta kuvaajasta...), joten keiton hieno keltainen väri ei nyt ihan välity oikein kuvasta. Keltainen yhdistettynä vihreään korianteriin on hienon nä! Ja ei, lasissa ei ole olutta, vaikka siltä se näyttää. Juoma on sitä eilen tehtyä raparperimehua :).
Kommentit
Lähetä kommentti