Raparperimehu

Nyt, kun oli ensimmäinen varsinainen pakkaspäivä ja kaikki ajatukset palstaviljelystä saavat jäädä hautumaan moneksi kuukaudeksi, kaivoin pakkasesta viimeiset raparperit, joista tein suosikkimehuamme.

Vasta kun on tehnyt mehua raparperista, tunnistaa kunnolla eri lajikkeiden todella erillaiset maut. Meillä oli jonkin aikaa kaksi palstaa, Malminkartanossa ja Annalassa (kyllä, olemme ihan hulluja...) ja näiden palstojen raparperimehut maistuivat aivan erillaisilta. Olin vuosia käyttänyt Malminkartanon raparpereja onnellisena, eikä sen maussa mitään vikaa ollutkaan. Mutta maistettuani Annalan raparpereista tehtyä makuhermot räjäyttävää mehua, tajusin mistä raparperista voi parhaimmillaan olla kyse. Väreissäkin on eroja. Malminkartanon raparperin väri oli upea ja vaikka Annalan mehu on maukkaampaa, ei väri ole yhtä kaunis, joskin ihana vaaleanpunainen sävy tässäkin on. Olen aina rakastanut raparperin makua ja on ilahduttavaa, että sen eri vivahteista on nyt oppinut jotain enemmän.

Tämä mehu on helppo:
1,5 l raparperipaloja
1 l vettä
1,5 dl sokeria
1/2 siruunan mehu

Raparperipalat laitetaan veden kanssa kasariin ja niitä keitetään hyvin miedolla lämmöllä n. puoli tuntia. Raparperi pehmenee ja hajoaa. Tuoksu on tässä vaiheessa huumaava! Mehu kaadetaan talouspaperilla vuoratun siivilän läpi suureen kulhoon ja annetaan valua kunnolla, n. puoli tuntia. Mehu kaadetaan takasin kasariin ja se kiehautetaan. Sokeri lisätään ja mehua sekoitetaan, kunnes sokeri on sulanut joukkoon (tähän menee vain hetki). Sitruunanmehu lisätään mehuun ja vaahto kuoritaan mehun pinnalta. Mehu pullotetaan puhtaisiin pulloihin, annetaan jäähtyä kunnolla ja laitetaan jääkaappiin. Kun mehua kaadetaan pulloihin suppilon kautta, syntyy pinnalle hieman vaahtoa, joka kuitenkin yleensä häviää seuraavaan päivään mennessä, eikä muutenkaan ole millään lailla vaarallista.

Tämä mehu on enemmänkin mehutiivisteen tyyppinen, joten juotavaan mehuun lisätään hieman vettä.

Voisi kuvitella, että hapan raparperi vaatisi enemmän sokeria eikä varsinkaan kaipaisi mitään lisähappamuutta sitruunanmehusta. Tämä määrä sokeria on kuitenkin juuri tarpeeksi ja ilman sitruunamehun potkua saattaa mehun maku jopa jäädä hieman tunkkaiseksi.

Mehu säilyy aika hyvin - periaatteessa. Hirveästi siitä ei kyllä ole kokemusta, koska tämä juodaan pois melko nopeasti sen jälkeen, kun sitä on tehty :).