Sukujuhlat/Family Gathering

Viime lauantaina oli jälleen aika pitää perinteinen sukukokous. Juhla pidetään nykyään meillä, koska äitini ei enää oikein jaksa juhlia järjestään - vaikka toki jaksaa hienosti niihin osallistua. Hänen lisäkseen sukujuhlaan osallistui serkkuni miehineen ja ystävämme, jotka hekin ovat kyllä melkein sukulaisia jo.

Last Saturday it was yet again time to organize our traditional family gathering. The party is held at our place nowadays, as my mother does not really have the energy to have parties anymore - although she does have the energy to attend them. In addition to my mother, my cousin and her husband were present and also some friends, who are almost like family too nowadays.

Juhlat järjestetään niin, että äitini kustantaa ne ja toimii ikään kuin emäntänä ja me toteutamme. Viime vuonna jo mietin, että pikkumusta, valkoinen esiliina ja hilkka voisi olla rooliini sopiva asu. Mutta kenties se olisi hieman melodramaattista. Pukeuduin siis toisin ja paneuduin juhliin oikein perusteellisesti. Onneksi työtilanne on nyt sellainen, että saatoin tosiaan juhliin perehtyä. Jos deadline olisi vielä häämöttänyt jossain lähellä, en olisi varmaan olisinko pystynyt polkaisemaan juhlia kasaan!

The party is arranged so, that my mother takes care of the financial side and acts a the hostess and we execute the party according to plan. Last year I thought of wearing an LBD with a white apron and bonnet. But perhaps that would have been a bit melodramatic. I wore something else and got down to the job of concentrating on the party thoroughly. Luckily the job situation at the moment is such, that I really could concentrate on the party properly. If I had had a deadline close by, I´m not at all sure I could have made the party happen!

Saimme äidiltäni jo valmiiksi kolme pussia katkarapuja. Perinteisen majoneesi-katkarapuleivän sijaan päätin valmistaa katkarapuja kahdella tavalla, japanilaisittain ja skandinaavialaisittain. Eli sushia ja toast skagenia. Molemmat onnistuivat todella hyvin! Tosin kirjaimellisesti kiroilin ääneen, kun pyörittelin tahmeita riisipalloja ja vilkuilin kelloa hetkeä ennen vieraiden saapumista. Teki niin tai näin ja valmisteli juhlia sitten kuinka ajoissa tahansa, tulee se hetki, jolloin paniikki iskee ja luulee, että mikään ei ole valmista ajoissa.

Loppujen lopuksi kaikki kuitenkin OLI valmista ajoissa, kuin ihmeen kaupalla.

My mother gave us three bags of shrimp from her freezer. Instead of the traditional shrimp and mayo sandwiches we usually have, I decided to prepare the shrimp in two different styles, Japanese and Scandinavian. In other words sushi and Toast Skagen. Both turned out really well! But to be quite honest, I did literally swear out loud, as I rolled small sticky rice balls between my palms and stole looks at the clock only moments before the guests arrived. No matter what you do and no matter how well prepared for a party you are, there comes the moment when panic strikes and you think nothing will be ready in time.

In the end everything WAS ready on time, as if by some miracle.

Pääruokana tarjoiltiin tänä vuonna osso buccoa. Osso bucco on äitin bravuuri ja resepti on Alfa Romeo keittokirjasta, jonka isäni on joskus tuonut Italiasta. Resepti on siis aito ja alkuperäinen. En ollut itse koskaan osso buccoa valmistanut, tämä oli ensimmäinen kerta. Samppa jaksaa aina tolkuttaa, että uusia ruokalajeja ei saisi koskaan tehdä ensimmäistä kertaa vieraille. Tällä kertaa kuitenkin jokainen ruokalaji oli minulle uusi, oikeastaan jälkiruokaa myöten. Kaikki onnistui hyvin! Osso buccon lievä suolattomuus korjattiin ripottelemalla suolaa lihan päälle tarjoiluvadilla ja samoin lisäämällä suolaa kunnolla kastikkeeseen. Muita pahempia mokia ei siis tapahtunut uusien ruokalajien kohdalla - on-nek-si!

The main course this year was osso bucco. Osso bucco is my mother´s specialty and the recipe is from the Alfa Romeo cookbook my father brought home from Italy. Thus the recipe is the real thing. I had never made osso bucco before, this was the first time. Samppa is always going on about how you should never make a new dish the first time for guests. This time in fact all the dishes were first-timers, actually even the dessert. Everything turned out very well! I fixed the skight lack of salt in the osso bucco by sprinkling salt on top of them on the serving dish and adding a good amount of salt to the sauce. Nothing else major went wrong with any of the other dishes - LUCKILY!

Jälkiruokana tarjoilin sesonkiherkkua, eli omenaleivoksia. Reseptissä ei sen ihmeemmin ollut mitään uutta. Täyte oli perus tuorejuustotäyte ja glasyyri tehty omenasoseesta. Uutta oli sokerikakkupohja sen sijaan, että olisi tehnyt pohjan voista ja keksimurusta ja uutta oli myös se, että tein tarjottavat leivosten muotoon rengasmuottien ja kakkunauhan avulla. Tässä on vielä hieman kehitettävää, lähinnä kakkupohjan ja täytteen pinnan tasaisuuden suhteen ja glasyyrin määrän suhteen. Mutta leivokset olivat sen verran kelvollisia, että saatoin ne tarjoilla sen sijaan, että olisin jälleen halunnut viskata tekeleet partsilta ulos Tapio Wirkkalan puistoon (jonkun turistiryhmän niskaan...).

The dessert was a seasonal delicacy, apple pastries. The recipe wasn´t in any way new. The filling was basic cheesecake filling and the glaze was made with apple sauce. The novelty was the sponge cake base and the fact, that the dessert was in the form of small pastries, made with the help of round molds and cake ribbons. There needs to be some development here though, especially with the evenness of the sponge cake and the filling and with the amount of glaze. But the pastries were presentable enough to be served to the guests, and I didn´t at any point feel like throwing the  out the balcony in the middle of Tapio Wirkkala park (and landing them on some tourists head...).

Onneksi lähipihojen koristeomenapuista ja pihlajoista löytyi vielä jokunen hedelmä ja marja koristeluun!

Luckily the decorative apple tees and the rowan trees in the nearby yards till had some fruit and berries for decorating the pastries.

Vielä lopuksi kahvi ja konjakki (ei sentään se surullisen kuukuisa viski...) ja illan virallinen osuus alkoi olla pulkassa. Löysin Kampin Kaakaopuusta aika ihanan kausipakkauksen suklaata, jossa oli mukana kaksi söpöä marsipaanikärpässientä.

Selvisin siis jälleen kunnialla yksistä sukujuhlista ja opin tekemään ihan uusia ruokiakin samalla. Osso buccoa tulemme takuulla tekemään uudestaan ja varsinkin sushipallerot olivat todella herkullisia. Jos ei jätä niiden tekoa viime tippaan ennen vieraiden saapumista, ovat ne oivaa tarjoiltavaa juhlissa.

Yritän miettiä, mikä on ensi vuoden juhlaruoka.Olemme jo tarjoilleet stroganoffia, kiinalaista possupataa ja nyt osso bucoa. Oliko lapsuudessani ja nuoruudessani muita juhlaruokia? Jännä nähdä ensi vuonna. Ehkä vain sitten aloitamme alusta...

Still coffee and Cognac to go and the official part of the evening was done! I found some wonderful seasonal chocolates at Kaakaopuu in Kamppi with two cute marzipan mushrooms.

I survived yet again an other family gathering with flying colors and learned to make new dishes as well. We´ll certainly make osso bucco again and the sushi balls were really delicious as well. I you don´t leave making them until the last minute before guests arrive, they are great to serve at parties.

I´m trying to think what next years party food will be. We´ve already served stroganoff and Chinese pork casserole and now osso bucco. What other party food did we serve when I was young? It´ll be exciting to see next year. Perhaps we´ll just start from the beginning...