Sienireissu pimujen kanssa/Mushroom Gathering With the Gals

Viime viikonloppuna oli jälleen aika suunnata kohti Merikarviaa ja perinteistä sienestysviikonloppua. Kerrankin olimme täysilukuisia, ihme ja kumma! Nyt kun olemme vielä saaneet kauan kadoksissa olleen viidennen jäsenemme pimuporukkaan, oli kaikki viikonloppuna aivan täydellistä.

Last weekend it was time again to head towards Merikarvia to our annual mushroom picking weekend. For once all of us were present! And as we have finally gotten our long lost member back with us again, the whole weekend was simply perfect.

Kun ajoin Helsingistä Nakkilaan, jossa vaihdoin oman auton kyytiin asuntoautossa, olin ehtinyt aamun aikana kokea kaikki mahdolliset sääolosuhteet matkan varrella. Helsingissä satoi kaatamalla, Karkkilan kohdalla oli maitomainen sumu, joka teki vaikeaksi nähdä edes lyhyen matkaa eteenpäin tiellä, Forsassa paistoi aurinko ja Nakkilassa oli jälleen harmaata. Sää oli kuitenkin lämmin, joten eri luonnonilmiöt eivät kuitenkaan haitanneet niin kovasti.

As I drove from Helsinki to Nakkila, where I left my car and hopped into my friend's camper, I had experienced all possible various weather conditions. It poured rain in Helsinki, in Karkkila the fog was so dense I could hardly see the road, the sun was shining brightly in Forssa and then it was grey again in Nakkila. But the weather was warm anyway, so the different phenomenons of nature didn't really matter that much.

Asuntoauto olikin ihan uusi juttu pimuviikonloppuna. Aika vaivatonta oikeastaan. Kamoja ei tarvitse raahata autosta yhtään minnekään, kaikki on koko ajan mukana. Ehkä tästä johtuu, että tällä kertaa en jättänyt Merikarvialle mitään. Viime vuonna jäi paita.

Asuntoautossa nukkuu myös valtavan hyvin, kiitos pimennysverhojen. Uni tuli sillä sekunnilla, kun päänsä tyynyyn löi - joskin ehkä siinä vaiheessa uni olisi tullut vaikka ikkunoista olisi tulvinut kirkas auringonpaiste...

The camper was anew thing to have at the girl's weekend. Pretty fuss free, actually. You don't have to drag your stuff out of the car, you have everything with you all the time. Perhaps this is why I didn't forget anything at Merikarvia this time. Last time I left my shirt there.

You also sleep really well in the  camper, thanks to the blackout curtains. I fell asleep the second my head hit the pillow - although at that stage I would have fallen instantly asleep, even if bright sunlight had been flooding through the windows.

Aluksi hoidettiin taas tankkaus. Tai no, tankkauksesta ei voi puhua, koska sienikeitto oli niin valtavan herkullista. Kyseessä oli kulinaristinen nautinto.

We took care of the refueling the moment we arrived. Although the mushroom soup was so delicious, that you can't really talk of refueling. The soup was a culinary delight.

Sienireissuun kuuluu hienoja perinteitä, joista ei suinkaan vähäisin ole minttukaakaon nauttiminen sienimetsässä.

The mushroom weekend has many fine traditions, drinking mint cocoa in the forest being one of them.

Minttukaakaosta huolimatta - tai kenties juuri siitä johtuen - ensimmäisen päivän sienisaalis jäi hieman laihaksi. Emme olleet kuitenkaan kovin huolissamme. Olihan meillä vielä seuraava aamupäivä aikaa ja uudet apajat koluttavina.

Despite the mint cocoa - or perhaps because of it - the first day's mushroom catch left something to be desired. But we weren't too worried. We still had the next day in front of us and new places in the forest to discover.

Mutta, ihme ja kumma, jopa kantarelleja löytyi vielä. Aika hyvänkokoisia sellaisia. Ennen pitkää, ja erittäin hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa, suuntasimme kohti ystävämme pihapiiriä. Pitihän sitä taas syödäkin...

But, wonder of wonders, we managed to still find some yellow chanterelles. Pretty big ones too. Before long, and way before it got dark, we headed towards our friend's homestead. After all, it was high time to eat again...

Gourmet-illallisen menu oli ahvenfileitä voi-valkoviinikastikkeessa. Ruoan valmistus oli yhteispeliä. Kastikekin valmistui niin, että itse istuin keittiön pöydän ääressä ja luin ohjetta ääneen ja illan emäntä valmisti kastiketta puuhellan ääressä. Näin saimme aikaiseksi mitä ihanimman kastikkeen, joka tehtiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan: kastiketta keitettiin kokoon tarpeeksi ja siivilöitiin, eikä oikoteille poikettu! Yleensä kannattaa noudattaa reseptiä. Ei niitä mittoja ja muita ohjeita niihin resepteihin ihan huvikseen lätkitä!

There were perch fillets with butter and white wine sauce on the gourmet menu that evening. Making the meal was a team effort. The sauce, for example, was made with me sitting at the kitchen table reading the recipe out loud and the hostess preparing the sauce at the wooden stove. Thus we managed to make the most wonderful sauce, which was made exactly according to the instructions; the sauce was reduced and sieved, and no shortcuts were made! Usually you should follow the recipe. The measurements and other instructions aren't written down just for fun!

Syötyämme itsemme lähes tainnoksiin oli aika vetää vähän henkeä jo hämärtyvässä illassa ennen saunaa.

After eating ourselves to near oblivion, it was time to chill outside for a moment in the darkening evening before the sauna.

Viime vuonnahan onnistuimme polttamaa saunan kuistin lasipöydän ulkoroihulla niin, että lasi halkesi!! Päätimme jo viime vuonna, että emme sählää enää elävän tulen kanssa - ainakaan saunaverannalla -  ja siitä lähti idea viedä jouluvalot tuliaisiksi seuraavalle sieniviikonlopulle. Olin itse asiassa unohtanut koko jutun tässä vuoden aikana - onneksi Paula muisti!

Last year we managed to burn a the glass table on the sauna terrace with a lantern, so that there was a hole in it in the morning!! We already decide last year, that we would not mess around with fire anymore  - at least on the sauna terrace - and that's when we decided to get Christmas light for this year a a present to the hostess. I had forgotten the whole thing during the past year - luckily Paula remembered.

Lämpöä saunassa ainakin piisasi tänä vuonna, verrattuna viime vuoteen, jolloin taisimme istua n. 40-asteisessa saunassa kolme, neljä tuntia (asiaa pahemmin noteeraamatta kiihkeän keskustelun keskellä). Rauhasta en sitten niinkään tiedä...

The sauna was nice and warm this year, compared to last time, when we sat in 40 degrees for about three or four hours straight (and didn't much even notice it because of the animated conversation). But I'm not so sure about "peaceful" (The poem on the cloth read something like: "Though the world may be stormy, it is warm and peaceful in the home sauna").

Ilta loppui kuitenkin suht maltilliseen aikaan. Kukaan ei kukkunut viiteen saakka aamulla. Ja hienosti asuntoautossa nukutun yön jälkeen aamu valkeni aurinkoisena ja pääsimme vielä sienimetsälle, josta sitä saalista sitten alkoi löytyä oikein kunnolla.

The evening ended fairly calmly, though. No one stayed up until 5 A.M. And after a good night's sleep in the camper the morning dawned sunny and we set off for the forest again, where we did still find quite a good catch of mushrooms. 

Löysimme jopa aika ison mättään ihania, suuria, keltaisia kantarelleja, joista tein taivaallisen hyvän kastikkeen, kun sunnuntai-illalla saavuin kotiin reissultani.

We found a wonderful, big patch of yellow chanterelles. I made a heavenly sauce out of them, when I got home from my trip on Sunday evening.

Olen tätä paasannut loputtomiin, mutta pimuillat ja -viikonloput tässä porukassa ovat mahtavia. Kuka olisi tosiaan uskonut kahdeksantoista vuotta sitten, että porukkamme pitäisi yhä yhtä vielä? Kaikki ihanat, erilaiset ystävät tekevät elämästä niin paljon rikkaamman, niin se vain on!

I have said this again and again, but weekends with this gang are great, Who would have believed eighteen years ago, that we would still be together? All wonderful and different friends make life that much richer, that's just how it is!