Rapujuhlat/Crayfish Party

Eilen oli jälleen aika kokoontua ystävien kesken Lintuvaaraan perinteisille rapuillallisille. Vaikka sadetta hieman ripsi Arabianrannassa kun lähdimme, muuttui iltapäivä varsin lämpimäksi ja iltaa kohden pilvetkin katosivat ja aurinko paistoi. Istuimme siis ulkona.

Alkupaloiksi nautimme erään vieraan tuomia pieniä herkkupaloja: ruisnappeja, savumuikkutuorejuustoa ja ihanasti hampaissa poksuvaa kirjolohenmätiä - aivan ehdottomasti lempimätiäni.

Emäntä valmisti pieniä katkarapuleipiä, jotka olivat nekin niin herkullisia, että ei meinannut kuvaa ehtiä saada, ennen kuin suupalat olivat jo hävinneet lautaselta.

Siirryimme sisätiloihin rapupöydän ääreen illan jo hieman hämärryttyä. Nyt on se aika vuodesta, jolloin on jopa ihan ilahtunut kun ilta hämärtyy. Voi sytytellä lyhtyjä ja kynttilöitä ja nauttia tunnelmasta. Sitten loka-marraskuussa ovatkin tunnelmat aika kaukana, vaikka kuinka yrittäisi fiilistellä pimeyttä ja loskaa ja juhlistaa sitä kynttilöin! Eli nautitaan nyt tästä hetkestä.

Pöytäliinan toimi remonttipaperi, joka olikin aivan oiva ja tyylikäs materiaali rapuliinaksi. Voi sotkea aivan rauhassa ja lopuksi liina vain heitetään roskiin.

Ravut olivat suurisaksisia ja niitäs oli runsaasti. Alunperin meitä piti olla kymmenen aikuista syöjää ja kolme lasta. Valitettavan sairaustapauksen vuoksi yksi perhe jäi pois, joten meille paikallaolijoille jäi vähän enemmän rapuja nakerrettavaksi. Itse söin 15 rapua. Yleensä syön ehkä tusinan verran, joten en siis kuitenkaan ihan holtittomasti niitä ahminut. Jossain vaiheessa ravunsyöntiinkin tulee stoppi. Ravunkuoret kuitenkin aseteltiin jälleen nätisti lautasen ympärille. Vierustoverini ihmetteli jo aterian alussa, kuinka onnistuin tekemään rapulautasesta sen näköisen ja pääsin siis jakamaan tätä minulle jo lapsena opetettua tapaa asetella ravunkuoret esille. Onko tässä nyt sitten tarkoituksena esitellä kuinka maltillisesti tai kuinka ahneesti on syönyt - sitä en tiedä. Näin vain minut on alusta pitäen opastettu tekemään ja näin tulen tekemään aina.

Jälkiruokana oli emännän Hesarin reseptin mukaan valmistamaa todella herkullista mustikkakakkua vaniljakastikkeen kera. Kakku oli ilmeisesti ollut hyvin suuritöinen mutta työ tekijäänsä kiittää, koska lopputulos oli todella, todella onnistunut.

Kun ravut oli syöty, rapulaulut laulettu ja jälkiruokaherkut tuhottu, lähtivät ensimmäiset vieraat - ehkä yhden maissa. Olisi voinut olla hyvä veto tehdä itse samoin, mutta ilta olikin niin leuto ja lämmin, että me jäljellejääneet vieraat siirryimme isäntäväen kanssa jälleen terassille, jossa sitten saimme illan kulumaan puoli kolmeen asti! Mutta koska olin noudattanut yhden snapsin sääntöä, ei mitään hätää ollut ja vaikka kotiin ja nukkumaan päästiin aivan ruokottoman myöhään, on tämä sunnuntai ollut ihan hyvä päivä (toisin kuin viime sunnuntai, joka oli aika kamala edellisen päivän rapujuhlien jäljiltä...olen siis oppinut jotain!).

Yesterday it was time again to gather with friends in Lintuvaara for the traditional crayfish party. Even though it was drizzling a bit when we left Arabianranta, the afternoon turned out to be warm and towards the evening the clouds disappeared and we even got some sun. This being the case, we sat outside in the yard.

For starters we has little morsels: rye buttons with smoked vendance cream cheese and rainbow trout roe that pops between your teeth nicely. Rainbow trout roe is definitely my favorite roe.

We moved inside to the crayfish table when the evening was already getting a bit dusky. It is now that time of year when it is actually even nice that the evenings are getting darker. You can light lanterns and burn candles and enjoy the ambiance  Then in October November ambiance is the last thing you'll be thinking of, no matter how much you try to make the best of the darkness and celebrate it with candles! So let's enjoy the moment now.

The tablecloth was made from DIY paper, which was an excellent and stylish material for a crayfish party tablecloth. You can make all the mess you want and in the end you can  just throw the whole thing in the garbage.

The crayfish had big claws and there were plenty of them. Originally there were to be ten adults and three kids at the party. Due to an unfortunate case of illness one family could not come, so the rest of us were left with more crayfish to nibble. I ate 15 crayfish. Usually I probably eat about a dozen, so I didn't really gobble them uncontrollably  At some point you just have to stop. The crayfish shells were however placed neatly around the plate again. The person sitting next to me wondered already at the beginning of the meal how I managed to make my plate look like it did, and so I was able to pass on this custom of placing the shells on show, which has been taught to me already as a child. Is the aim to show how many or few crayfish you've eaten - that I don't know.This is just how I've been taught to do from the beginning and this is how I will do it in the future.

For dessert we had blueberry cake made from a Helsingin Sanomat recipe by the hostess. The cake was served with vanilla sauce. Evidently the cake was a lot of work to make, but the end result was very, very good.

When we had eaten the crayfish, sung the crayfish songs and devoured the dessert, the first guests left - probably at around one. It might have been smart to follow suit, but the evening was so warm and mild that he rest of us guests moved out on the terrace again with the host and hostess. We managed to sit out there until two thirty! But because I had observed the one schnapps rule, this was not a problem and even though we got home and to bed really late, has this Sunday been a very good day (unlike last Sunday, which was pretty horrible due to the previous day's crayfish party...so it seems I have learned something!).