Mökkiviikonloppu/Weekend at the Cottage
Alkuviikko on ollut todella kiireinen, joten pääsen vasta nyt kirjaamaan viime viikonloppuista mökkireissuamme blogiin. Ei se mitään, sain tänään yhden homman tehtyä ja ilta on näin ollen "vapaa". Parin päivän viiveellä voi mainiosti kertoilla edellisestä viikonlopusta ja samalla odotella innolla seuraavaa tulevaa viikonloppua.
Pääsimme jopa perjantaina lähtemään mökille ajoissa - kerrankin. Ilma oli hyvin kaunis, vähän jo syksyä havaittavissa mutta ainakin Längelmäveden puolella tyyni ja aurinkoinen. Mietin jo pitääkö takki ottaa pois päältä, kun lähdimme Mobilian rannasta kohti Kaukalosaarta.
Päästäksemme saareemme on meidän mentävä kahden veden kautta, Längelmäveden ja Roineen. Näitä kahta järveä erottaa vain hyvin pieni ja kapea kanava ja voisi kuvitella, että järvet olisivat aika lailla toistensa kaltaisia. Voisi kuvitella aika väärin! Längelmävesi ja Roine ovat kuin kahdelta eri alueelta, tai jopa eri planeetalta. Jos Länksy on tyyni, on Roineella myrsky. Ja niin oli nytkin. Onneksi en riisunut sitä takkia! Pelastuspukuhan siinä rytäkässä olisi pitänyt vetää päälle. Päästyämme Roineelle oli aallokko todella raju ja vettä roiskui avoveneeseemme aina puolen minuuutin välein, kuin vesitykillä olisi ammuttu. Erityisesti minä, joka istuin kokassa, kastuin kokonaan. Samppa sentään kyyristeli ajajan paikan takana. Olen harvoin - jos koskaan - kastunut näin paljon ilman että sataa! Lopuksi olin jo niin märkä, että sillä ei ollut enää mitään väliä. Mutta ilma tosiaan oli lämmin ja vettä ei sentään tullut taivaalta, joten pidin vain lujasti veneen kaiteista kiinni ja odottelin, että pääsemme perille.
Kun vihdoinkin pääsimme perille, olin aivan läpimärkä. Siis tosiaan läpimärkä, alusvaatteita ja sukkia myöten.
Kuten juhannuksena, jolloin meillä oli mukana kalakukko helppona ensimmäisen illan ruokana, otimme nytkin mukaan ensimmäiseksi illaksi ruokaa, jota olisi helppo syödä heti, kun saavumme saareen. Samppa teki bravuuriaan, eli kreikkalaista tonnikalatahnaa. Reseptiä tähän tahnaan ei oikeastaan ole. Se tehdään käsituntumalla, kuten monet Sampan ruoista. Resepti on saatu vuosia (ja vuosia ja vuosia...) sitten Sampan silloisen kreikkalaisen tyttöystävän äidiltä! Tahnassa on purkkitonnikalaa, kovaksikeitettyjä kananmunia, majoneesia, voita (kyllä, voita - ei ihme että tahna on aika täyttävää), sitruunaa, suolaa, pippuria ja varmaan muitakin mausteita. Nyt teimme kolmiovoileipiä, jotka valmistuivat kädenkäänteessä ja joita oli kiva napostella kylmän valkoviinin kera mökin terassilla. Kiitos tästä ruoasta menee siis Angelalle Ateenaan, tai siis oikeastaan hänen äidilleen. ευχαριστώ.
Leivät olivat kyllä ehkä vähän aneemisen näköisiä. Samppa oikein vaatimalla vaati vielä, että paahtoleivän piti olla vaaleaa vehnää. Ei mitään terveysleipiä! Jos tarjoaisin näitä vieraille alkupaloiksi, pitäisi niihin laittaa jotain värikkäitä cocktailtikkuja ja vaikka edes pari basilikanlehteä koristeeksi. Näin mökkioloissa syöminen kävi aivan mainiosti ilmankin.
Samppa istutti siemenperunaa saareen kesäkuun alussa ja kurkkasin nyt, mitä niistä oli kehittynyt - jos mitään. Ja löytyihän sieltä perunoita, pieniä ja sieviä.
Saimme sitten seuraavana päivänä vähän keitettyjä uusia perunoita.
Ruokapuoli tällä mökkireissulla oli aika mutkatonta. Ei mitään turhan kunnianhimoista. Emme ole syöneet kesän aika paljoakaan makkaraa, ainakaan minä en ole syönyt. Nyt kuitenkin söimme makkaroita. Emme edes grillanneet niitä, koska koko lauantain satoi aika taukoamatta ja pallogrillin kanssa operoiminen olisi ollut toivotonta. Paistoimme makkarat vain pannulla. Sateessa oli kyllä se ihana puoli, että lauantaina ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin syödä, lukea ja löhöillä.
Ihanien uusien perunoiden lisäksi tein lisukkeeksi couscous-khikhernesalaattia, josta tuli jotenkin tällä kertaa vielä herkullisempaa kuin viimeksi.
Sunnuntaina valmistin jonkin sortin brunssin, ennen kuin suuntasimme taas kotia kohti. Tämä resepti on napattu Nigella Express- keittokirjasta, jonka otin mukaan saareen. Kaikki lähti siitä, että meillä oli kananmunia ja pestoa ja mietin, mitä niistä raaka-aineista mahtaisi saada aikaiseksi. "Vihreät munat kinkun kera" tuli kuin tilauksesta. Yllä oleva kuva on sekin hieman aneeminen. Nigellan kirjassa on kuva paljon kauniimpi.
Sain toki jotain muutakin aikaan, kuin viininjuontia, löhöilyä ja syömistä: sahasin Sampan kesällä kaataman puun haloiksi. Olen jo hehkuttanut tätä saavutusta Facebookissa ja se onkin kiitettävästi siellä huomioitu, mutta hehkutetaan nyt vielä kerran. Kyllä moottorisahan kanssa riehuminen työstä käy! Tämän suorituksen voisi ihan hyvin liittää sadan päivän kuntokuuriin, sen verran olivat hauikset hellänä seuraavana päivänä.
The beginning of this week has been really busy, so I only have time now to write about our weekend at the cottage. That's OK. I just got a project done and I have an evening "off". It's fine to write about the previous weekend a few days late and at the same time look forward to the upcoming weekend.
We even managed to leave early on Friday - for once. The weather was lovely, a bit of autumn in the air already, but at least on the Längelmävesi side it was calm and sunny. I was already thinking of taking my jacket off as we left the Mobilia harbor and set off for Kaukalosaari.
To get to the island we have to cross two lakes, Längelmävesi and Roine. These two lakes are divided by a very small and narrow canal and you might think that the two lakes were very similar. You would be wrong! Längelmävesi and Roine are lakes that are like from two different areas, from two different planets almost. If Längelmävesi is calm, there is sure to be a storm on Roine. And so it was now. Luckily I didn't take my jacket off! I would have needed my floating overall. When we crossed to the Roine side the waves were very rough and water splattered into the boat every half minute like it was blasted witha water cannon. I especially got very wet, as I was sitting in front. Samppa was able to crouch behind the drivers place windshield. I have seldom - if ever - gotten so wet without it actually raining! In end I was so wet it didn't really matter anymore. But as it was quite warm and it actually wasn't raining, I just held on to the railings of the boat and waited for us to finally get to the island.
When we finally did get there I was soaked through. And I mean soaked through, all the way to my underwear and socks.
As at Midsummer, when we had a fish rooster as easy food for the first evening, we brought along some handy food now as well, which would be easy to eat when we arrived at the island. Samppa made his specialty Greek tuna paste. There is no recipe for this paste. It's just made by hand-feel, like many of Samppa's dishes. The recipe has been acquired years (and years and years...) ago from Samppa's then Greek girlfriend's mother! There is canned tuna, hard boiled eggs, mayonnaise, butter (yes, butter - no wonder the paste is so filling), lemon, salt, pepper and probably other spices in the paste. Now we made small sandwiches which were made in a jiffy and which were lovely with cold white wine on the terrace of the cottage. So thanks for this recipe goes to Angela in Athens, or actually her mother. ευχαριστώ.
The sandwiches may have looked a bit anemic though. Samppa insisted we buy white bread. Nothing too healthy! If I were to serve these sandwiches to guests, I would stick some colorful cocktail sticks in them and decorate them with a few fresh basil leaves. At the cottage they were just fine like this though.
Pääsimme jopa perjantaina lähtemään mökille ajoissa - kerrankin. Ilma oli hyvin kaunis, vähän jo syksyä havaittavissa mutta ainakin Längelmäveden puolella tyyni ja aurinkoinen. Mietin jo pitääkö takki ottaa pois päältä, kun lähdimme Mobilian rannasta kohti Kaukalosaarta.
Päästäksemme saareemme on meidän mentävä kahden veden kautta, Längelmäveden ja Roineen. Näitä kahta järveä erottaa vain hyvin pieni ja kapea kanava ja voisi kuvitella, että järvet olisivat aika lailla toistensa kaltaisia. Voisi kuvitella aika väärin! Längelmävesi ja Roine ovat kuin kahdelta eri alueelta, tai jopa eri planeetalta. Jos Länksy on tyyni, on Roineella myrsky. Ja niin oli nytkin. Onneksi en riisunut sitä takkia! Pelastuspukuhan siinä rytäkässä olisi pitänyt vetää päälle. Päästyämme Roineelle oli aallokko todella raju ja vettä roiskui avoveneeseemme aina puolen minuuutin välein, kuin vesitykillä olisi ammuttu. Erityisesti minä, joka istuin kokassa, kastuin kokonaan. Samppa sentään kyyristeli ajajan paikan takana. Olen harvoin - jos koskaan - kastunut näin paljon ilman että sataa! Lopuksi olin jo niin märkä, että sillä ei ollut enää mitään väliä. Mutta ilma tosiaan oli lämmin ja vettä ei sentään tullut taivaalta, joten pidin vain lujasti veneen kaiteista kiinni ja odottelin, että pääsemme perille.
Kun vihdoinkin pääsimme perille, olin aivan läpimärkä. Siis tosiaan läpimärkä, alusvaatteita ja sukkia myöten.
Kuten juhannuksena, jolloin meillä oli mukana kalakukko helppona ensimmäisen illan ruokana, otimme nytkin mukaan ensimmäiseksi illaksi ruokaa, jota olisi helppo syödä heti, kun saavumme saareen. Samppa teki bravuuriaan, eli kreikkalaista tonnikalatahnaa. Reseptiä tähän tahnaan ei oikeastaan ole. Se tehdään käsituntumalla, kuten monet Sampan ruoista. Resepti on saatu vuosia (ja vuosia ja vuosia...) sitten Sampan silloisen kreikkalaisen tyttöystävän äidiltä! Tahnassa on purkkitonnikalaa, kovaksikeitettyjä kananmunia, majoneesia, voita (kyllä, voita - ei ihme että tahna on aika täyttävää), sitruunaa, suolaa, pippuria ja varmaan muitakin mausteita. Nyt teimme kolmiovoileipiä, jotka valmistuivat kädenkäänteessä ja joita oli kiva napostella kylmän valkoviinin kera mökin terassilla. Kiitos tästä ruoasta menee siis Angelalle Ateenaan, tai siis oikeastaan hänen äidilleen. ευχαριστώ.
Leivät olivat kyllä ehkä vähän aneemisen näköisiä. Samppa oikein vaatimalla vaati vielä, että paahtoleivän piti olla vaaleaa vehnää. Ei mitään terveysleipiä! Jos tarjoaisin näitä vieraille alkupaloiksi, pitäisi niihin laittaa jotain värikkäitä cocktailtikkuja ja vaikka edes pari basilikanlehteä koristeeksi. Näin mökkioloissa syöminen kävi aivan mainiosti ilmankin.
Samppa istutti siemenperunaa saareen kesäkuun alussa ja kurkkasin nyt, mitä niistä oli kehittynyt - jos mitään. Ja löytyihän sieltä perunoita, pieniä ja sieviä.
Saimme sitten seuraavana päivänä vähän keitettyjä uusia perunoita.
 |
| Upea kuu/Magnificent moon |
 |
| Ruokaa ja juomaa/Food and drink |
Ruokapuoli tällä mökkireissulla oli aika mutkatonta. Ei mitään turhan kunnianhimoista. Emme ole syöneet kesän aika paljoakaan makkaraa, ainakaan minä en ole syönyt. Nyt kuitenkin söimme makkaroita. Emme edes grillanneet niitä, koska koko lauantain satoi aika taukoamatta ja pallogrillin kanssa operoiminen olisi ollut toivotonta. Paistoimme makkarat vain pannulla. Sateessa oli kyllä se ihana puoli, että lauantaina ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin syödä, lukea ja löhöillä.
Ihanien uusien perunoiden lisäksi tein lisukkeeksi couscous-khikhernesalaattia, josta tuli jotenkin tällä kertaa vielä herkullisempaa kuin viimeksi.
Sunnuntaina valmistin jonkin sortin brunssin, ennen kuin suuntasimme taas kotia kohti. Tämä resepti on napattu Nigella Express- keittokirjasta, jonka otin mukaan saareen. Kaikki lähti siitä, että meillä oli kananmunia ja pestoa ja mietin, mitä niistä raaka-aineista mahtaisi saada aikaiseksi. "Vihreät munat kinkun kera" tuli kuin tilauksesta. Yllä oleva kuva on sekin hieman aneeminen. Nigellan kirjassa on kuva paljon kauniimpi.
Sain toki jotain muutakin aikaan, kuin viininjuontia, löhöilyä ja syömistä: sahasin Sampan kesällä kaataman puun haloiksi. Olen jo hehkuttanut tätä saavutusta Facebookissa ja se onkin kiitettävästi siellä huomioitu, mutta hehkutetaan nyt vielä kerran. Kyllä moottorisahan kanssa riehuminen työstä käy! Tämän suorituksen voisi ihan hyvin liittää sadan päivän kuntokuuriin, sen verran olivat hauikset hellänä seuraavana päivänä.
The beginning of this week has been really busy, so I only have time now to write about our weekend at the cottage. That's OK. I just got a project done and I have an evening "off". It's fine to write about the previous weekend a few days late and at the same time look forward to the upcoming weekend.
We even managed to leave early on Friday - for once. The weather was lovely, a bit of autumn in the air already, but at least on the Längelmävesi side it was calm and sunny. I was already thinking of taking my jacket off as we left the Mobilia harbor and set off for Kaukalosaari.
To get to the island we have to cross two lakes, Längelmävesi and Roine. These two lakes are divided by a very small and narrow canal and you might think that the two lakes were very similar. You would be wrong! Längelmävesi and Roine are lakes that are like from two different areas, from two different planets almost. If Längelmävesi is calm, there is sure to be a storm on Roine. And so it was now. Luckily I didn't take my jacket off! I would have needed my floating overall. When we crossed to the Roine side the waves were very rough and water splattered into the boat every half minute like it was blasted witha water cannon. I especially got very wet, as I was sitting in front. Samppa was able to crouch behind the drivers place windshield. I have seldom - if ever - gotten so wet without it actually raining! In end I was so wet it didn't really matter anymore. But as it was quite warm and it actually wasn't raining, I just held on to the railings of the boat and waited for us to finally get to the island.
When we finally did get there I was soaked through. And I mean soaked through, all the way to my underwear and socks.
As at Midsummer, when we had a fish rooster as easy food for the first evening, we brought along some handy food now as well, which would be easy to eat when we arrived at the island. Samppa made his specialty Greek tuna paste. There is no recipe for this paste. It's just made by hand-feel, like many of Samppa's dishes. The recipe has been acquired years (and years and years...) ago from Samppa's then Greek girlfriend's mother! There is canned tuna, hard boiled eggs, mayonnaise, butter (yes, butter - no wonder the paste is so filling), lemon, salt, pepper and probably other spices in the paste. Now we made small sandwiches which were made in a jiffy and which were lovely with cold white wine on the terrace of the cottage. So thanks for this recipe goes to Angela in Athens, or actually her mother. ευχαριστώ.
The sandwiches may have looked a bit anemic though. Samppa insisted we buy white bread. Nothing too healthy! If I were to serve these sandwiches to guests, I would stick some colorful cocktail sticks in them and decorate them with a few fresh basil leaves. At the cottage they were just fine like this though.
Samppa planted some potatoes on the island in the beginning of June and now I had a peek to see what had developed. And there were some potatoes there, nice and small. So we got some cooked new potatoes the next day.
Food-wise the weekend was very simple. Nothing too ambitious. We haven't eaten sausage much during the summer, or at least I haven't. Now we did. We didn't even barbecue the sausages, because it rained all Saturday and using the grill outside would have been hopeless. We just made them in a frying pan. The good thing about the rain was that you didn't have to do anything all Saturday. Just eat and read and sprawl on the couch.
With the wonderful new potatoes I also made couscous and chickpeas salad, which turned out even more delicious than the last time.
On Sunday I made a brunch of sorts before we headed back home. This recipe is from my Nigella Express cookbook, which I took with me to the island. We had some pesto and eggs in the cupboard and I was wondering what I could make using these ingredients. "Green Eggs and Ham" was the perfect recipe. My picture of the dish is bit anemic as well. The picture in Nigella's book is much prettier.
I did get something done at the cottage besides drinking wine, laying on the sofa and eating: I made logs from the tree Samppa chopped down in the summer. I've already made a big fuss of this on Facebook and been favorably noticed there by many. But let's make a fuss over it one ,ore time. It's actually hard work using a chainsaw. I could record this as a part of my hundred day fitness regimen, because my biceps were really pretty sore the following day.
On Sunday I made a brunch of sorts before we headed back home. This recipe is from my Nigella Express cookbook, which I took with me to the island. We had some pesto and eggs in the cupboard and I was wondering what I could make using these ingredients. "Green Eggs and Ham" was the perfect recipe. My picture of the dish is bit anemic as well. The picture in Nigella's book is much prettier.
I did get something done at the cottage besides drinking wine, laying on the sofa and eating: I made logs from the tree Samppa chopped down in the summer. I've already made a big fuss of this on Facebook and been favorably noticed there by many. But let's make a fuss over it one ,ore time. It's actually hard work using a chainsaw. I could record this as a part of my hundred day fitness regimen, because my biceps were really pretty sore the following day.
Kommentit
Lähetä kommentti