Gwynethin kesäkurpitsaspagetti/Gwyneth's zucchini spapghetti
Eilen emme menneetkään mökille vaan olimmekin ihan vain kotona. Saimme vieraaksemme ystävän, joka jäi yöksi ja joka lähti aamulla lautalla Tallinnaan. Ystävämme saapui varsin myöhään - kello oli melkein yksitoista - ja kokosin pienen napostelulautasen meille iltapalaksi. Kun ystävämme lupasi tuoda mukanaan pullon, kuvittelin sen jotenkin olevan vaikka valkoviinipullon. Pullo osoittautuikin giniksi ja siitäkö se riemu repesi, kun valmistimme ihanan makuisia, mutta ilmeisesti aika vahvoja, gin toniceja!
Tänään olen sitten saanut nauttia pitkästä aikaa siitä kuuluisasta omasta ajasta, kun Samppa lähti kaverin mökille. Minulla ei ole ollutkaan pitkään, pitkään aikaan ihan omaa viikonloppua ja kyllä sekin on vaihteeksi mukavaa! Ja oma-aika-viikonloppuinahan pitää kokata jotain, josta itse pitää oikein, oikein paljon.
Olen jo pitkään halunnut kokeilla Gwyneth Paltrown kesäkurpitsaspagettia. Fecbook- ystäväni jakoi Anton & Antonin blogin, jossa oli hieman muunneltu versio reseptistä. Tämä ruokalaji on oiva näin kesäkurpitsasesonkina ja koska Gwyneth on kaksoisolentoni (viimeksi se tuli todistettua niinkin lähiaikoina kuin viime joulukuussa, vaikka olin jo ajatellut, että ikäni karttuessa kaksoisolentomaisuutemme alkaisi olla historiaa...)on tässä jo pari syytä kokeilla kyseistä pastaruokaa. Anton & Antonin reseptissä on chiliä ja valkosipulia. Gwynethin alkuperäisessä reseptissä näitä aineksia ei ole ja koska melkein kaikki muut reseptini sisältävät valkosipulia ja chiliä, päätin nyt jättää ne pois ja tehdä ruoan juuri niin, kuin se Gwynethin alkuperäisessä ohjeessa on.
Kesäkurpitsaspagetti
neljälle450 g pieniä kesäkurpitsoita
0,5 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
1,5 dl + 2 tl oliiviöljyä
300 g spagettia
2,5 dl raastettua parmesania
1,5 dl tuoreita basilikan lehtiä käsin revittyinä
vastarouhittua mustapippuria
sitruunanviipaleita
Viipaloi kesäkurpitsat ohuiksi pyöreiksi viipaleiksi. Laita vehnäjauhot, suola ja kesäkurpitsaviipaleet kannelliseen astiaan ja ravista kunnolla niin, että kaikki kesäkurpitsaviipaleet ovat saaneet jauhokuorrutuksen. Lämmitä öljy pannussa keskilämmöllä ja paista jauhotetut kesäkurpitsaviipaleet öljyssä useammassa erässä niin, että viipaleet hieman ruskistuvat ja ovat rapeita molemmilta puolilta. Nosta kesäkurpitsaviipaleet reikäkauhalla talouspaperille valumaan ja ripottele päälle hieman suolaa.
Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan samalla kun paistat kesäkurpitsoja. Valuta spagetti ja ota talteen 2,5 dl spagetin keitinlientä. Siirrä spagetti suureen kulhoon ja lisää joukkoon parmesanraaste ja tuoreet basilikanlehdet. Sekoita hyvin. Lisää spagetin kuumaa keitinlientä vähitellen spagetin joukkoon ja jatka perusteellista sekoittamista. Lisää joukkoon aimo tujaus vastarouhittua mustapippuria.
Nosta spagettia pastalautaselle ja laita päälle paistettuja kesäkurpitsaviipaleita. Koristele vielä tuoreilla basilikanlehdillä ja sitruunanlohkoilla sekä ripottele päälle vielä lisää parmesanraastetta.
NAM! Tämä ruoka oli oikein hyvää. Paistetut kesäkurpitsaviipaleet ovat herkullisia, etenkin kun niissä on se ripaus suolaa.
Näiden ohuiden kesäkurpitsaviipaleiden kanssa saa kyllä olla varovainen, kun niitä paistaa öljyssä. Ero ihanasti ruskistuneen kesäkurpitsaviipaleen ja palaneen sellaisen välillä on vain sekunneista kiinni! Aika hyvin kuitenkin urakasta suoriuduin. Tajusin myös, että tässä menetelmässä - runsaassa öljyssä paistamisessa - saattaisi olla ratkaisu kesäkurpitsa chipsien valmistamiseen. Kokeilen nimittäin tehdä chipsejä viime viikolla, eikä kokeilu ihan mennyt putkeen. Tein chipsejä ensin uunissa. Hyviä tuli mutta valmistukseen meni kaksi tuntia (!) ja syömiseen kaksi sekuntia.. Kokeilin myös erään reseptin mukaan tehdä chipsejä mikrossa, mutta niistä lastuista tuli ihan lötköjä. Lopuksi alkoi harmittaa koko touhu. Tässä öljyssä paistamisessa voisi siis olla ratkaisu. Kesäkurpitsaviipaleet todellakin olivat rapeita. Toki öljyssä paistamisessa on sitten sitä ihteään, eli öljyä. Mutta itse pidän öljyä ihan terveellisenä ja rakastan oliiviöljyn makua, joten pelkkää plussaahan se öljy sitten on!
Palanpainikkeena olisi ihanaa, kylmää Elsassin alueen pinot blancia. Eilisten gin tonic- kinkereiden jäljiltä on vain vähän huterahko olo, ja huomaan että olen nyt taistellut puolitoista tuntia yhden viinilasillisen kimpussa. Ei ihan uppoa, mutta eihän se ole paha asia! Päinvastoin. Toisaalta, hieman sääli näin lauantai-iltana, kun olisi vihdoin tilaisuus nauttia tästä omasta rauhasta täysin rinnoin (tai siemauksin). No, katsellaan, katsellaan. Ilta on vielä nuori...
We didn't go to the cottage after all yesterday. We just stayed at home instead. We had a friend to visit and stay over night, before he took the ferry to Estonia in the morning. Our friend arrived quite late - it was almost 11 P.M. - and I made a small plate of nibbles for us to enjoy as a late night snack. Our friend promised to bring a bottle and I somehow imagined it would perhaps be a bottle of white wine. It turned out to be a bottle of gin, and that's when the fun really started when we made lovely gin and tonics. Lovely, but evidently quite strong gin and tonics!
I wanted to try Gwyneth Paltrow's zucchini spaghetti for quite a while now. A Facebook friend shared Anton & Anton's blog post, that had a slightly altered recipe for this dish. This dish is ideal now as it's zucchini season (and I'll call them zucchini not courgettes as Gwynethi is American after all) and as Gwyneth is my look-alike (something that was proven again as near as last December, even though I had thought that as I age the look-alike issue would already be a thing of the past...) there are already a few good reasons to try this particular pasta dish. The Anton & Anton's recipe had chili and garlic. Gwynet's original recipe does not use these ingredients and a s most of my own recipes have garlic and chili in them, I decided not to use them now and make the dish exactly as it is in Gwyneth's original recipe.
Zucchini spaghetti
serves 4450 g small zucchini
0,5 dl flour
a dash of salt
1,5 dl + 2 tbsp olive oil
300 g spaghetti
2,5 dl shreded parmesan
1,5 dl fresh basil leaves torn
freshly ground black pepper
lemon wedges
Slice the zucchini thinly in to rounds. Put the flour, salt and zucchini slices in a bowl with a lid on and shake to cover all zucchini slices evenly with flour. Heta the oil in a pan at medium heat and fry the zucchini in the oil in batches so that the slices become slightly browned and crispy on boyh sides. Remove the zucchini slices from the pan with a slotted spoon and transfer on top of some kitchen paper to remove excess oil.
Cook the spaghetti according to the instructions on the pack while you fry the zucchini. Drain the spaghetti and reserve 2,5 dl of the cooking liquid. Transfer the spaghetti into a large bowl and the shredded Parmesan and torn basil leaves, mixing well. Add the hot cooking liquid to the spaghetti a little at a time and continue mixing thoroughly. Add a good pinch of black pepper.
Transfer some pasta to a pasta plate and top with the fried courgette slices. Garnish with fresh basil leaves and lemon wedges and sprinkle some more grated Parmesan on top.
NOM! This dish was very good. Fried zucchini slices are delicious, especially with a dash of salt.
You do need to be careful with these thin slices of zucchini. The difference between lovely browned zucchini slices and burned ones is just seconds! But I did pretty well. I also realized that perhaps this method - frying in a good quantity of oil - may be the solution to making zucchini chips. I actually tied making zucchini chips last week, and it didn't really work out. First I made the chips in the oven. They were good but they took two hours to make (!) and two seconds to eat. I also tried making the chips according to another recipe in the microwave, but the chips turned out soggy. In the end the whole thing just started to annoy me. Frying the zucchini in oil could be the solution. The zucchini slices really were crisp. Of course frying the zucchini in oil is very - well - oily. But I think oil is healthy and I love the taste of olive oil, so that is just a big plus for me!
With the spaghetti I had some lovely and cold pinot blanc from the Alsace region. But after yesterday's gin and tonic feast I was feeling a bit shaky and now I realize I've been wrestling with a glass of this lovely wine for almost an hour and a half. Can't really get it down, but that's not a bad thing. On the contrary. On the other hand, it's a bit of a shame not to be able to enjoy this time to myself to the fullest. Well, we'll see. The night is still young...
Kommentit
Lähetä kommentti