Nimiäiset/Namegiving party

Meistä tuli kummeja toisen kerran! Ensimmäinen kummilapsemme Krista on jo 24- vuotias, joten uskalsimme lupautua olemaan läheisiä ja luotettavia aikuisia pienen ihmisen elämän varrella nyt uudemman kerran. Suhteemme ensimmäiseen kummilapseemme on säilynyt läheisenä ja lämpimänä, ja uskon että suhteemme uuteen kummilapseemme muodostuu samanlaiseksi myös.

Nimiäispäivä oli mitä kaunein ja myös hyvin lämmin. Toimimme aikoinaan kummilapsemme vanhempien häissä kaason ja best manin rooleissa ja kyseiset häät tulivat väistämättä mieleen. Silloinkin oli niin lämmin, että ainakin Samppa meinasi sulaa pois villasaketissaan. Nyt saattoi pukeutua hieman epävirallisemmin ja kevyemmin, mutta kuuma kyllä oli. Kävin juuri ennen juhlan alkua poimimassa lupiineja pöytäkoristeeksi. Loikin tienposkessa juhlatamineissani lupiineja poimien, auringon suorastaan polttaen paljaita olkapäitäni.

Juhlan alussa arvuuttelimme vauvan nimeä, jota meille ei ollut siis etukäteen kerrottu. Kuvassa isosisko pitelee kulhoa, johon jokaisen vieraan arvauslaput oli kerätty. Oma arvaukseni oli humoristinen mutta Samppa pääsi oikeasti aika lähelle

Uutta nimeä skoolattiin samppanjalla.

Kummipojallamme oli yllään kaunis ja perinteinen ristiäismekko. Vaikka lapsen vanhemmat emmekä me kuulu kirkkoon ja kastetilaisuuden sijaan pidettiin siis nimiäiset, on perinteiden kunnioittaminen aina hieno asia. Ristiäismekko on 1800- luvulta.

Ja kun nimi oli annettu, päästiin ruokailemaan. Tarjosin jälleen apuani keittiössä ja tällä kertaa onnistuin jopa saapumaan paikalle ajoissa, enkä puoli tuntia myöhässä, kuten loppiaisena! Mukana tarjoiluapuna oli toinenkin henkilö, joka sitten huolehti kunnolla siitä, että kaikkea oli noutopöydässä ja että tyhjät astiat tuli kerättyä pöydistä.

Noutopöytä notkui herkkuja.

Kaunis karvispiirakka.

Parmesaanikakku oli tehty Kinuskikissan reseptin mukaan. Herkullinen ja mielenkiintoinen uutuus.

Yritin olla ahmimatta hivutuspaistia. Se on suurta herkkuani ja voin syödä sitä vaikka kuinka, jos saan tilaisuuden. Voisin varmaan helposti syödä koko paistin!

Lohihyydyke oli myös ilo silmälle.

Perunasalaatti oli yhteistyön tulos: emäntä ohjeisti, isäntä sekoitti herkullisen kastikkeen, minä kokosin ja koristelin.

Ja vielä todella maukkaista lihapullia.

Kahvin kanssa tarjoiltavat herkut olivat emännän taidonnäytteitä:

Söpöjä, vihreitä macaron- leivoksia.

Niin ikään vihreitä bebe- leivoksia.

Ja lopuksi hauska sininen nimiäiskakku!

Ihana, helteinen sunnuntai mitä hienoimmassa tilaisuudessa. Iltapäivä vierähti mukavasti hyvässä seurassa. Illansuussa lähdimme hiljalleen kävelemään juna-asemaa kohti. Harvoin osaa arvostaa junan ja raitiovaunun ilmastointia yhtä paljon kuin nyt!

Muistoksi juhlasta saimme isosiskon tekemän upean piirustuksen.

We became godparent for the second time! Our first godchild Krista is already 24 years old, so we dared to promise to be close and reliable adults during a small person's life now again. Our relationship with our our first godchild has remained close and warm, and I believe that our relationship with our new godchild will turn out to be the same.

The day of the namegiving party was most beautiful and very warm. We were maid of honor and best man at our godchild's parent's wedding back in the day and the wedding in question inevitably came to mind. Back then it was also so warm that Samppa almost melted away in his woolen morning coat. Now one was able to do dress a bit less formally and a bit more airily, but it was still pretty warm. I went to pick lupines for the center piece just before the party started. I hopped around by the side of the road in my party gear picking lupines, with the sun burning my bare shoulders.

At the beginning of the party we were asked to guess the baby's name, which had not been revealed yet. In the above picture, big sister is holding the bowl containing the slips of paper on which the quests had written their speculations about the name. My guess was a humorous one, but Samppa actually got quite close.

We toasted the new name with Champagne.

Our godson was wearing a beautiful and traditional christening gown. Even though neither the child's parent or neither of us belong to any religion, and instead of a christening a namegiving party was given, it is still always great to respect traditions. The christening gown was from the 1800s.

Once the name had been givem, it was time to eat. i again offered my help in the kitchen and this time I even managed to arrive on time, and not a half an hour late like at Epiphany! There was also another person to help who saw to it properly that all was in order with the buffet table and who also collected the used dishes from the table.

The table was full of goodies: vegetable pie, Parmesan cake from Kinuskikissa's blog (a delicious and interesting novelty), turkey roast (my favorite, I could eat the whole roast alone...), a pretty salmon pie, potato salad (the hostess gave instructions on how to make it, the host mixed a delicious dressing and I put the salad together and decorated it) and tasty meatballs.

The delicacy served with coffee were the hostess' tour de force. Cute green macarons and bebes and a fun blue namegiving cake.

A wonderful, hot Sunday at a great occasion. The afternoon passed pleasantly by in good company. Toward evening we strolled little by little towards the train station. Seldom  have I so apriciated the air conditioning in the train and tram as now!

As a memento of the party we received a fantastic drawing from big sister.