Joulu/Christmas

Ja sitten se varsinainen joulu. Glögijuhlista lähtien tuntui, että joulukuuhun mahtui niin paljon toimintaa, että jouluaatto ei sitten ihan olllutkaan se juhlakauden huipennus. Se ei haitannut. Vihdoin, kun kaikki aaton rituaalit oli suoritettu, pääsimme C-gatanille äitini luokse ja saatoimme huoahtaa helpotuksesta.

Emme enää rahaa 35 vuotta vanhaa amerikkalaista muovikuuseamma vintiltä ruokahuoneeseen. Uusi "kuusi" on todella kaunis valokartio ikkunalaudalla ja lahjat laitettiin vanhoihin kuparipatoihin, jotka asuvat ruokahuoneessa.

And then the actual Christmas. Since the glögi party there has seemed to be so much action, thet Christmas Eve didn't quite feel like the high point of the festive season. It didn't matter. Finaly, when all the Christmas Eve rituals had been executed, we reached C-gatan and my mother and could at last let out a sigh of relief.

We no longer drag our 35-year-old plastic Christmas tree down from the attic to the dining room. The new "tree" is a very pretty illuminated cone on the window sill and the presents were put in old copper pots that live in the dining room.

Catering firma Rahikainen & Säilä on aloittanut toimintansa :)! Samppa graavasi kalaa neljälle perheelle ja veimme myös kaikki jouluruoat mukanamme Töölöön. Siellä emme graavia kyllä syöneet vaan aloitimme jälleen äitini tekemillä katkarapuleivillä samppanjan kera.

Catering Company Rahikainen & Säilä is in operation :). Samppa made gravlax for four families and we also brought all the Christmas food with us to Töölö. We didn't eat gravlax there though, but had my mother's shrimp sandwiches with champagne as starters.

Sampan kinkku onnistui loistavasti tänä vuonna. Samaa en voi sanoa laatikoistani. Joko en vain osaa tehdä suomalaista perinneruokaa lainkaan, tai koko keittotaidossa on jokin vuoden lopun notkahdusvaihe, mutta laatikot olivat rehellisesti sanoen surkeita. Lanttuversio sentään maistui hyvältä vaikka oli vähän kuivaa mutta ns. imelletty perunalaatikkoni oli kammottavan kitkerää. Olin imellyttänyt sitä liikaa. Äiti söi sitä urheasti, samoin minä mutta arvata saattaa, mitä ruokakriitikko Säilä tähän sanoi...ja oli aivan oikeassa! Yritin jopa seuraavana päivänä tehdä laatikon uudestaan (takaisin hevosen selkään vaan ja sitä rataa...) ja jotenkin onnistuin mokaamaan sen jälleen. Nyt oli maku kohdallaan, mutta koostumus oli aika omituinen = melkein pohjaan palanut. Kaipaan amerikkalaista jouluamme, johon kuului kalkkuna, riisi ja soossi + vihreä salaatti. Nothing else ja eteenkään ei mitään omituista, monta tuntia uunissa pidettävää asiaa perunasta tai lantusta!!

No, kinkkukastike sentään onnistui minulta jotenkuten.

Samppa’s ham turned out brilliantly this year. The same can't be said for my casseroles. Either I just can't make traditional Finnish food, or my cookery skills have taken a momentary end of the year dip, but the casseroles were wretchedly bad, to be quite honest. The rutabaga version at least tasted ok, albeit being a bit dry but the so called malt potato casserole vas horribly bitter. I had malted it for too long. My mother ate it bravely as did I, but you can guess what our food critic Säilä said ... and was quite right too! I even tried making the casserole again the next day (back in the saddle and so forth...) and somehow managed to botch it up again. Now the taste was ok but the consistency ja pretty weird = almost burned. I miss our American Christmas which consisted of turkey, rice, sauce + green salad. Nothing else and especially no weird things from rutabaga or potato, that have to simmer in the oven for hours!!

Well, at least the sauce turned out pretty well.

Mutta illan mittaan harmi laatikoista ja kaikesta muusta joulustressistä häipyi pois ja vietimme jälleen mukavan joulun yhdessä. Hassua; vaikka kuinka olen aikuinen, on lahjojen avaaminen ihan ehdottomasti aina illan kohokohta - nin nytkin. Ehkä eniten innoissaan paketeista on kyllä kin yksi corgi, jonka täytyy tarkistaa jokainen lahja, ennen kuin asianomainen henkilö sen avaa. Toki corgit saavat omiakin paketteja mutta koska missään niissä ei ollut tällä kertaa nakkeja, ei kiinnostus ollut aivan valtavan suuri.

But in the course of the evening the vexation about the casseroles and all the rest of the Christmas stress disappeared and we had a nice Christmas together yet again. It's funny; no matter how old I get, opening presents is the absolute highlight of the evening - and so it was now too. Perhaps the corgi was the most excited one about the presents, checking each parcel first before the person in question could opening it. Of course the corgi got her own presents too but as none contained sausages, she wasn't all that interested.

Nakkeja tai ei, on joulu uuvuttavaa aikaa corgeillekin.

Sausages or not, Christmas is hard work for corgies.

Nyt on siis joulut taas jouluttu. Ymmärrän, miten todelliset joulua rakastavat ihmiset kokevat valtavaa haikeutta, kun tämä juhla on ohi. Itse muistelen nyt kaikkia pikkujouluja ja tapaamisia kavereiden kanssa, jotka joulua edelsivät. Niin paljon kuin sitä aina odottaa, on vähän ontto olo kun joulu sitten yhtäkkiä onkin ohi. Uusi vuosi ei oikein koskaan ole ollut meille niin suuri juhla, ei ainakaan sitten aktiivisten biletysvuosien, joten sen voisi melkein jopa skipata. Ja pian sitä ollaan taas uuden vuoden pyörteissä, oikeastaan jo kovasti kevättä kohti tähyillen!

So now Christmas is over. I understand how true Christmas people feel great longing, when these festivities are over. I myself am remembering all the Christmas parties and meetings with friends that took place before Christmas. No matter how much you look forward to it, you feel a bit empty when Christmas is suddenly over. New Year has never been a big celebration for us, not since out active partying days, so we could almost skip the whole thing. And soon we will be in the face of the New Year, already very much looking toward the spring.