140 v. syntymäpäivät/140th Birthday party

Näin harmaana ja pitkästä aikaa sateisena päivänä, voi muistella viime viikonloppua. Lauantaina oli varmasti yksi kesän upeimmista päivistä ja vietimme sen Suomenlinnassa 140-vuotis syntymäpäivillä!

Tosin puoli Helsinkiä plus noin tuhat muutakin ihmistä olivat hoksanneet hyvän sään ja tämä ihmismassa kokonaisuudessaan pyrki Suomenlinnan lautalle tänä kauniina lauantaipäivänä, kun yritimme parhaamme mukaan päästä upseerikerholle viettämään juhlia.

Kuin ihmeen kaupalla pääsimmekin Suomenlinnaan ja saavuimme juhliin ajoissa. Kaikilla ei sitten käynytkään yhtä hyvä tuuri ja juhlat alkoivat myöhemmin, kuin oli ilmoitettu, kunnes kaikki juhlijat pääsivät paikalle.

On a grey and rainy day like this (after a long time), one can look back on last weekend. Saturday was probably one of the most fabulous days of this summer and we spent it in Suomenlinna at a 140th birthday!

Although, half of Helsinki and about a thousand other people had also realized it was a beautiful day and this whole mass of people were also intent on getting on the Suomenlinna ferry on this fabulous Saturday, as we tried our best to make our way to the party at the Officer's Club.

By some miracle, we managed to get on the ferry and we arrived at the party on time. Not everyone was a s lucky and the party started later than stated on the invitation, as we waited for all the guests to arrive.

Kävelymatka lauttasatamasta upseerikerholle ei ole pitkä mutta kenkävalintani ei tainnut ihan osua nappiin, jopa niin lyhyelle matkalle. Periaatteessa ylämäki meni ihan hyvin, piti vain varoa nupulakiviä ja mennä varovaisesti. En kaatunut, en edes meinannut kaatua, mutta hidasta meno vähän oli. Olin ostanut kengät aikoinani juhliin, jotka pidettiin Uunisaaressa ja ajattelin, että jos olen siellä pysynyt kallioilla ja hiekkatiellä pystyssä ilman ongelmia, pysyn toki pystyssä myös Suokissa. En vain ottanut huomioon nupulakivetystä. Toisaalta, kälyni valittivat, että kivet sattuivat heitä jalkapohjiin, kun he kävelivät teitä pitkin ohutpohjaisissa ballerinoissa. Lenkkarit olisivat kai olleet se oikea jalkinevalinta. Pistetään muistiin seuraavien bileiden varalta. (Ja kotiin lähdettäessä alamäki sitten vasta hurjaa menoa olikin - tai siis hidasta, kuin etanan taivallus...)

The walk from the harbor to the Officer's Club is not a long one but my choice of shoes was perhaps not the best one possible, even for such a short journey. Basically, walking uphill went pretty well, you just had to be careful walking on the cobblestones. I didn't fall over, I wasn't even near tripping, but it was slow going. I had bought the shoes for a party at Uunisaari island and I figured, that if I had managed there on the rocks and dirt roads without a problem, I would certainly be able to keep myself upright in Suomenlinna. I just didn't take into account the cobblestones. On the other hand, my sister-in-laws complained that the cobblestones hurt their feet through the thin soles of their ballerinas. Trainers would have been a more appropriate choice of footwear. Must keep that in mind for the next party. (And going home, walking downhill was pretty wild - or like moving at a snail's pace...).

Upseerikerholla siis juhlittiin Sampan tädin ja hänen miehensä 70- vuotis päiviä. Yhteensä vuosia kertyi 140! Vuosi 1945 syntyi ennätysmäärä lapsia, kyse on siis todellakin suurista ikäluokista. Juhlissa oli läsnä yhteensä 10 tänä vuonna 70 vuotta täyttänyttä, joten se teki sitten jo 700 vuotta!

En ole aiemmin Suomenlinnan upseerikerholla ollutkaan. Puitteet ovat upeat ja tiloissa oli mielettömästi hienoja yksityiskohtia, joita yritin parhaani mukaan kuvata.

We celebrated Samppa's aunt's and her husband's 70th birthdays at the Officer's Club. A total of 140 years! A record number of babies were born in 1945, the true baby boomers. There were a total of ten people at the party who had turned 70 this year and that makes 700 years!

I haven't been to the Officer's Club before. The setting was fabulous and the space had many fine details I tried my best to capture in pictures.

Upseerikerhon tiloista löytyi upeita valaisimia.

There are some fabulous lamps at the Officer's Club.

Ja Mannerheim oli tietenkin läsnä useammassakin paikassa.

And Mannerheim is of course present in several places.

Verhojen kuoseissa toistuivat teemat miehisistä metsästysaiheista yllättävän herkkään kukkakuosiin.

The patterns on the curtains varied from masculine hunting motifs to a surprisingly delicate floral pattern.

Erityisesti karikatyyrit kiinnostivat minua kovasti.

Especially the caricatures interested me very much.

Baarin sovaryhmän pöydällä oli lasilevyn alla taidokakasti valmistettu pitsiliina.

The sofa table in the bar had an elaborate handmade doily under a glass plate.

Saavuttuamme juhlapaikalle, oli lasillinen kylmää kuplivaa todella tervetullut.

A cold glass of bubbly was very welcome, when we reached the venue.

Värikästä juhlaeleganssi/Colorful party elegance

Maljapuheiden jälkeen siirryimme nauttimaan herkullisen seisovan pöydän antimia.

After the toast speeches there was a delicious buffet.

Photo: Marita Viskari

En tietenkään ehtinyt/taaskaan hoksannut itse kuvata seisovaa pöytää, ennen kuin ruokailijat jo sitä ahkerasti tyhjensivät. Kiitos kälylleni, joka ymmärsi ottaa hienon kuvan koskemattomasta pöydästä!

Of course I didn't have the time/didn't think to photograph the buffet myself, before the guests were already heaping their plates. Thank you to my sister-in-law, who had the wits to take a great picture of the buffet, before anyone had touched it!

Ehdin sentään kuvata makeat jälkiruokakakut, ennen kuin kukaan ehti leikata niistä palan!

Juhlat sujuivat mukavasti. Pöytäseurueessamme oli hyviä juttukavereita ja päivänsankarien tytär piti upean puheen, jota oli ilo kuunnella. Ruokailun lähestyessä loppuaan aurinko tosin kääntyi niin, että se porotti suoraan kohti pöytäämme. Pakenimme hetkeksi baariin, jossa oli muka viileämpää mutta aikamme siellä istuttuamme päätimme suunnatta kohti mannerta. Eihän niistä lauttajonoistakaan voinut tietää...

EIPÄ TODELLA VOINUT!

At least I got a shot of the sweet dessert cakes, before anyone had time to take a slice!

The party was very pleasant. We had enjoyable conversation at our table and Samppa's cousin gave a fantastic speech to her parents, which was a joy to listen to. As the meal came to an end end, the sun turned so that it shone straight on our table. We took refuge in the bar, where it was supposedly cooler but after sitting there a moment, we decided to head towards the mainland. After all, we had no idea what the ferry line might be like...

WE CERTAINLY DID NOT!

Jestas! Jono kulki koko satama-alueen pituudelta! Emme millään uskoneet, että pääsemme mantereelle saman illan aikana. Mutta yllättäen pääsimme lauttaan varsin pian. Ei siihen ensimmäiseen, joka saapui mutta heti jo seuraavaan. Kaikki ihmiset jonottivat hyvässä järjestyksessä ja hermostumatta. Kukaan ei tuuppinut tai töninyt lauttaan mentäessä ja kaikille löytyi tilaa! Pisteet kaikille siitä!

Goodness! The line went all along the harbor area! We could not imagine getting off the island during the same evening. But surprisingly enough, we were able to get on the ferry fairly quickly. Not on the first one to arrive, but we did make the next one. All the people stood in line in an orderly fashion without getting nervous or upset. No one pushed or shoved as we boarded the ferry and there was room for everyone! Plus points to everyone for that!

Ja upea sää sen kuin vain jatkui koko illan! Harvoin voi edes kesällä olla ilman jonkinlaista takkia Suomenlinnan lautan yläkannella mutta nyt voi!

Kiitos siis vielä kerran päivänsankareille hienosta juhlasta. Maanantaina piirsin juhlakaluista sketsin työhuoneella. Täytyy kyllä sanoa, että tässä tapauksessa 70 really IS the new 50! Jestas, ei millään uskoisi! Tämä valaa meihin muihin perässä tuleviin vahvaa uskoa! (Muita sketsejäni voi käydä katsomassa Instagram tililtäni @evarahikainen).

And the beautiful weather just continued all evening! It's not often you can sit on the upper deck of teh Suomenlinna ferry without some sort of jacket on, but now you could!

So thank you one more time to the host and hostess for a great party! On Monday I drew a sketch of them at the studio. I must just say, that in this case 70 really IS the new 50! Goodness, one would never believe it! This is an inspiration to all of us! (My other sketches can be viewed on my Instagram account @evarahikainen)