Mausteista pippurikeittoa/Spicy Pepper Soup

Jaa-has. Sain tänään uuden puhelimeni toimintaan ja vaikka iloitsin aiemmin päivällä sen erinomaisesta kamerasta, on kuvakoko nyt hieman omituisesti kapea! Pitänee tutkia asetuksia. Sinänsä varsinainen kuva ei ole mitenkään venynyt, kuvan koko vain on kovin pitkä ja kapea.

No, ei auta. Nämä ovat ainoita kuvia tämän illan ruoasta, joten näillä mennään.

Jälleen keittoa maanantaina ja jälleen intialaista. Nyt en hakenutkaan reseptiä My Diverse Kitchen- blogista, vaan luottokeittokirjastani The Around the World Cookbook (Annes Publishing Limited 1998). Keitto, jota valmistin tänä iltana on ollut suosikkini jo vuosien ajan. nyt en ole vain tehnyt sitä pitkään aikaan. En taaskaan ymmärrä miksi, koska keitto on todella helppoa ja nopea valmistaa. Oikea maanantai-illan pelastus. Keitto on myös juuri sopivaa marraskuisen illan ruokaa: värikästä, mausteista ja lämmittävää.

Mausteinen pippurikeitto

4 annosta
rypsiöljyä paistamiseen
1 tl vastarouhittua mustapippuria
2 tl kuminaa
1 tl sinapinsiemeniä
1/2 tl asafoetidaa (myydään Intialaisissa marketeissa)
4 kokonaista kuivattua punaista chiliä
1 tl kurkumaa
2 valkosipulinkynttä murskattuna
6 dl tomaattimehua
1,5 dl vettä
suolaa
1 sitruunan mehu
tuoretta korianteria koristeluun

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa ja paista pippuria, kuminaa, sinapinsiemeniä, asafoetidaa, chilejä, kurkumaa ja valkosipulia siinä, kunnes chilit tummuvat lähes mustiksi ja valkosipuli on paahtunut kullanruskeaksi.

Alenna lämpöä ja lisää tomaattimehu, vesi ja suola. Kiehauta ja hauduta sen jälkeen alhaisella lämmöllä 10 minuuttia. Siivilöi mausteet keitosta ja kaada keitto takaisin kattilaan. Lämmitä kunnolla vielä kerran ja lisää lopuksi sitruunamehu. Sekoita hyvin. Kauho keitto soppakulhoihin ja koristele kuivatulla chilillä ja tuoreella korianterilla.

Nyt muistan, miksi rakastan tätä keittoa. Öljyssä paistuvat mausteet täyttävät koko keittiön ihanalla tuoksulla, joka vain paranee, kun lisää joukkoon tomaattimehun.

Parin asian kanssa pitää kuitenkin olla varovainen, kun valmistaa keittoa.

Ehkä koko määrää mustapippuria ei kannata heti lisätä. Jos keittoa tekee ensimmäistä kertaa, voi nimenomaan pippuri olla aika täräyttävä kokemus! Eli ensin voi lisätä vaikka puolet mustapippurista ja jos maistelun jälkeen kokee, että enemmänkin voisi laitta, niin siitä vaan sitten pippuria lisäämään, niin paljon kuin sielu - tai makuaisti - sietää. Myös sitruunan kanssa pitää olla varovainen. Keiton pitää kyllä olla hapanta, mutta sekä asafoetidassa että tomaattimehussa happamuutta piisaa jo. Sitruunamehu on piste iin päälle makukokonaisuudessa, mutta jos sitä laittaa likaa, on keitto ainakin suomalaiseen makuun liian kirpeää. Sama neuvo pätee siis sitruunankin suhteen: ensin lisätään hieman ja sitten lisätään omien makumieltymysten mukaan. Sitruunanmehu kannatta lisätä aivan lopussa, eikä keitto saa enää sen jälkeen kiehahtaa. Muuten sitruunan mausta tulee kitkerää.

Valmistin keiton kanssa tarjottavaksi chapateja, eli intialaisia paistettuja leipäsiä. Vaikka voisi kuvitella, että ne ovat suuritöisiä, chapatien valmistus on sekin todella vaivatonta ja aika nopeaakin. Taikina on sama kuin pooreissa. Periaatteessa vain jauhoja, hieman öljyä, ripaus suolaa ja vettä. Aineksista tehdään taikinapallo, joka saa vetäytyä hetken, ennen kuin siitä kaulitaan pyöreitä läpysköitä. Poorit uppopaistettiin, jolloin ne turposivat pallomaisiksi. Chapatit paistetaan kuumalla, hieman öljytyllä pannulla, kunnes paistopinnalle muodostuu ruskeita läikkiä. Tähän menee n. puoli minuuttia. Chapati käännetään pannulla ja paistetaan vielä hetken toiseltakin puolelta.

Omat chapatini eivät olleet varsinaisesti terveysruokaa, koska tein ne vaaleista vehnäjauhoista. Muutakin jauhoa voi käyttää mutta vehnä-chapatit olivat kyllä kovin herkullisia. Söin niitä peräti kolme! Hassua, miten joskus tällainen pelkkä vehnäjauhoista vedestä ja suolasta valmistettu leipänen voi vain olla niin hyvää!

Jos meinaa tehdä sekä chapateja että keittoa, kannattaa ensin valmistaa chapati-taikin ja antaa sen levätä sen aikaa kuin valmistaa keiton. Kun keitto on siivilöity ja kaadettu takaisin kattilaan, voi sen hetken antaa olla sivussa ja paistaa chapatit. Kun chapatit ovat valmiit voi keiton lämmittää vielä nopeasti samalla levyllä, jolla chapatit on paistettu. Sekaan vielä sitruunamehua ja ateria on valmis!

Okay. I got my new phone working today and even though earlier today I was overjoyed with it's excellent camera, I now see that the picture size is a bit weird and narrow! I have to look into the options. As such, the picture is not stretched, the size is just very long and narrow. 

Well, it can't be helped. These are the only pictures I have of this evening's meal, so they will have to do.

Soup again on a Monday and also Indian again. This time I didn't look for the recipe in the My Diverse Kitchen blog, but turned to my trusty  The Around the World Cookbook (Annes Publishing Limited 1998). The soup, that I made tonight, has been a favorite of mine for years, I just haven't made it in a while. Again, I cannot understand why, because the soup is very easy and quick to make. A real Monday evening lifesaver. The soup is also perfect for November evenings: colorful, spicy and warming.

Spicy Pepper Soup

serves 4
oil for frying
1 tsp ground black pepper
2 tsp cumin seeds
1 tsp mustard seeds
1/2 tsp asafoetida (can be bought at Indian supermarkets)
4 whole dried red chilies
1 tsp turmeric
2 cloves of garlic, crushed
6 dl tomato juice
1,5 dl water
salt to taste
juice of 1 lemon
fresh coriander for the garnish

Heat the oil in a heavy-based saucepan and fry the pepper, cumin, mustard seeds, asafoetida, chilies, turmeric and garlic until the chilies are nearly black and the garlic ig golden brown.

Lower the heat and add the tomato juice, water and salt. Bring to the boil and let simmer at low heat for 10 minutes. Strain the spices from the soup and return the broth to the saucepan. Heat through again and add the lemon juice. Mix well. Serve the soup in individual soup bowls and garnish with dried chilies and fresh coriander leaves.

Now I remember, why I love this soup. The spices fried in oil fill the whole kitchen with a lovely aroma, that just gets better when you add the tomato juice.

There are a couple of things you need to be careful with, when you're making this soup.

It's maybe not a good idea to add the whole amount of the black pepper at once. If you're making the soup for the first time, you may find that the black pepper packs quite a punch! So first you can add half of the pepper and if after tasting you still feel, that you could add more pepper, then just go ahead and put in as much as you  - or your palate - can take. You also need to be careful with the lemon.The soup is meant to be sour, but both the asaefotida and tomato juice are that already. The lemon juice is the final touch to the soup, but if you use too much, it is much too tart, at least to the Finnish palate. The same advice applies here as for the black pepper: first add a little bit and then add more according to taste. The lemon juice should be added to the soup last and after that the soup should not boil again. Otherwise the taste of the lemon juice turns bitter.

I made chapatis to serve with the soup. Chapati is Indian flat-bread. One might imagine they are hard work to make, but actually making chapatis is quite easy and even quite quick. The dough is the same as for  pooris. Basically just flour, a bit of oil, a dash of salt and some water. A ball dough is made from these ingredients, which is set aside to rest for a moment before it is rolled out into thin rounds. The pooris were deep-fried and the puffed up into hollow balls. Chapatis are fried ina small amount of oil in a hot pan, untill small brown flecks appear. This takes about a half a minute. The chapati is then turned and fried on the other side as well. 

My chapatis weren't exactly health food, as I made them from whole wheat flour. You can use other flour as well but the wheat chapatis were very delicious though. I actually ate three chapatis! Funny, how sometimes small breads made with just flour, salt and water can simply be so good!

If you are thinking of making both chapatis and soup to serve, it's best to start by making the chapati dough and letting it rest while you make the soup. When the spices are strained from the soup and it is back in the saucepan, you can set it aside for a moment and fry the chapatis. When the chapatis are done, you can quickly heat up the soup on the same ring that the chapatis were fried on. add the lemon juice and your meal is ready!