Joulu 2014/Christmas 2014



Tähän jouluun on mahtunut paljon iloa mutta surua myös. Suuri suru oli Viivi-corgimme siirtyminen koirien taivaaseen vain pari päivää ennen joulua. Oli vaikeaa kuvitella, kuinka saattaisimme viettää hauskaa joulua tapahtuneen jälkeen. Asiaa on auttanut se, että kuten koirien viime hetket usein, Viivinkin paria viimeistä päivää varjosti vaikea sairaus, Oli helpotus hänelle saada viimeinen piikki ja helpotus meille myös. Jos tämän ajatuksen pitää mielessä, pärjää ihan hyvin. Kuvia Viivistä ei voi vielä oikein katsoa ja paremmin voimme muistella hänen hassunhauskaa eloa sitten tuonnempana.

Miten onkin, että usein tällaiset surulliset tapahtumat sattuvat jonkun juhlapyhän kohdalle...

There has been much joy this Christmas time but sorrow as well. The biggest sorrow was our dear Viivi corgi going to doggy heaven just a few days before Christmas. It was hard to imagine, how we would be able to spend a merry Christmas after what happened. The helpful thing has been that, as the case often is, Viivi's last days were shadowed by grave illness. It was a relief for her to be put to sleep and a relief for us as well. If you keep this thought in mind, you're quite OK. I can't look at pictures of Viivi just yet and we'll probably be able to reminisce about her funny, joyful life a bit later on.

How is it, that sad things like this always happen during a major holiday...


Elämä kuitenkin jatkuu - vaikka sitä ei aina ihan uskoisi. Joulu oi tuloillaan, eikä sitä oikein käynyt pysäyttäminen. Onneksi tällaisina hetkinä on perinteitä! Ei tarvitse miettiä miten toimitaan, vaan toimitaan juuri niin kuin on aina tehty. Helpottavaa kriisitilanteessa.

But life goes on - even though you might not always believe it. Christmas was just around the corner, and you couldn't really do anything to stop it. Luckily at times like this there are traditions! You don't have to think about what to do, you just do what's always been done. A relief at times like this.


Oma perinnejoulumme vietettiin äitini luona, kuten aina olemme tehneet. Ennen sinne saapumista ruokien ja lahjojen kera, teimme kierroksen ystävien ja sukulaisten luona lahjojenvaihdon merkeissä. Yksi parhaista joululahjoista on Sampan graavaama lohi - tai näin ainakin sukulaiset väittävät... :).

Our traditional Christmas was spent at my mother's, as we have always done. Before arriving there with food and presents we made a round of visits to friend's and relatives homes to swap presents. One of the best Christmas presents is Samppa's gravlax - or at least that what our relatives will have us believe...:).


Saavuimme C-gatanille viiden hujakoilla ja aloitimme illan kirjolohenmätivoileivillä ja samppanjalla.

We arrived at c-gatan around five and had rainbow trout roe and champagne for starters.





Joulumenu oli ainakin melkein perinteinen. Samppa ei osaa kuvitella joulua ilman kinkkua. Minä kyllä osaisin, Lapsuuteni jouluun kuului kalkkuna. Mutta pidän kyllä kinkusta myös, samoin äitini, joten tämä suomalainen joulun perinne ruoka sopii meille mainiosti. Olin valmistanut lisukkeeksi bataatti-vaahtokarkkilaatikkoa, samaa jota tein glögareihin ja jonka reseptiä en ole vielä ehtinyt lisätä blogiin (teen sen asap - lupaan...). Tämän lisäksi söimme Sampan valmistamaa sienisalaattia, joka hänelle tyypillisesti tehdään käsituntumalla ja johon ei siis oikeastaan ole mitään reseptiä. Pieni kolmen kilon kinkku antoi meille kitsaasti rasvaa, mutta siitä sai kuitenkin yhden satsin kastiketta.

The Christmas menu was at least almost traditional. Samppa can't imagine Christmas without a Christmas ham. I could imagine it. We had a turkey when I was a child. But I do like ham too and so doea my mother, so this traditional Finnish Christmas dish is just fine with us. I had made the same sweet potato and marshmallow casserole As for the glögi party and which I have not had the time to post yet (will do it asap - promise...). We also had Samppa's mushroom salad. Typically for him it is made by handfeel and it does not have a recipe of any sort. The small three kilo ham did not give us much dripping but I managed to make a small portion of gravy from it. 


Jälkiruoka oli myös perinteinen ja takaa sen, että ähkyä ei tule: hedelmäsalaattia suoraan purkista.

The dessert is also a tradition and it ensured that we are not stuffed after the meal: fruit salad from a can.


Olin ostanut meille jokaiselle paukkukarkin  Tokyon myyjäisistä. Olin todella ilahtunut, kun löysin paukkukarkkeja. Viime vuonna, kun glögijulien teema oli englantilainen joulu, yritin etsiä paukkukarkkeja vaikka mistä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Nyt nappasin meille kolmelle karkit siis hyvissä ajoin. Karkit sisälsivät makeisia, silkkipaperiset kruunut, mietelauseen ja...hitosti konfettia! Ja tietenkin paukahduksen, kun karkit vedettiin auki!

I had bought each of us a Christmas cracker at the Tokyo bazaar. I was really delighted, that I found the Christmas crackers. Last year when the theme for the glögi party was an English Christmas, I tried to find Christmas crackers everywhere without success. Now I got us the crackers in good time. The crackers contained sweets, crowns made from tissue paper, an aphorism and...tons of confetti! And od course the bang when you pull the crackers open!



Omassa mietelauseessani luki "Riipumatolla ei ole sijaa velvollisuudentuntoisessa elämässä"! What! No, ei ole ollutkaan. Hmpf! Tämä on kuitenkin ilmeisesti siteeraus Muumipapalta, joten voimme siis arvella, että lauseessa on hiven ironiaa... Muut saivat kyllä kivampia mietelauseita!

My aphorism said "Hammocks have no place in the life of one with a sense of duty"! What! Well, there hasn't been a place for a hammock in my life! Hmpf! But this was a quote from Muumi Pappa, so we can assume that there is a hint of irony in it... The others got nicer aphorisms though!


Laitoimme kuitenkin kaikki - äitikin - reippaasti silkkipaperikruunut päähän. Illassa pitää olla aina joku "clou".

We all put the crowns on - even my mother. The evening always needs a "clou".



Selvisimme lahjojenjaosta ilman suurempaa kyynelehtimistä (Viivi rakasti paketteja) ja tämän jälkeen joulun virallinen osuus oli ohi. Ilta päättyi melko myöhään - vai sanoisinko aikaisin. Mutta se oli jo lapsena ihan paras asia joulussa: sai valvoa ihan niin pitkään kuin halusi. Se onnistui pikkutunneille asti jo lapsuudessa, eikä taito ole vieläkään ruostunut!

We survived handing out the present without tears (Viili loved parcels) and after that the official part of Christmas was over. The evening ended pretty late - or should I say early. But that was always the best part of Christmas when I was little: you could stay up as long a s you liked. I could already do it back then, and I have not lost the ability to do it even now.

Kommentit

Suositut tekstit