Mökkiviikonloppu/Weekend at the Cottage

Viikko on mennyt yhdessä hujauksessa. Talvilomaa edeltänyt viikko on ollut sen verran kiireinen, että en ole ehtinyt koskea tietokoneeseen kuin työn merkeissä. Nyt - melkein viikko myöhemmin - on hetki aikaa istua alas ja kirjata mökkiviikonloppumme blogiin. Olikin hyvä, että kävimme mökillä viime viikonloppuna. Nyt on ollut niin lauhaa, että jäät Roineella sulavat hyvää vauhtia, emmekä taida lomaviikolla lähteä autolla auraamaan loskaa. Ties vaikka emme enää pääsisi mantereelle (tosin jos ruokaa vain riittäisi, minulla ei olisi mitään vastaan olla jumissa Kaukalosaaresssa kevääseen asti...).

This week has gone by in a flash. The week prior to my winter vacation has been so busy, I've not had time to even touch the computer other than for work. Now - almost a week later - I have a few moments to sit down and write about our weekend at the cottage. It was a good thing too, that we went to the cottage last weekend. Now the weather has been so mild that the ice on lake Roine is melting fast, and we are not going to go plow slush with the car during vacation week.  Who knows if we would even get back to the mainland (although if we just had enough food at the cottage, I would not mind being stuck at Kaukalosaari until the spring...).

Kaukalosaari oli suosittu paikka viime viikonloppuna. Kaikki mökkinaapurit olivat paikalla.

Kaukalosaari was a popular place last weekend. All the neighbors were there.

Koska oli niin lauhaa, mökki lämpeni nopeasti takkatulen, sähköpattereiden ja lämpökynttilöiden avulla.

Because it was so warm, we got the cottage warmed up fast with a fire, some electric radiators and tea lights.

Eväänä oli mukana kana-tortilla wrapejä joiden kyytipoikan oli kuumaa glögiä.

Ensimmäinen ilta sujui mukavissa merkeissä naapurin poikien kanssa juomia siemaillen ja jutellen. Eipä sitä muuta ohjelmaa perjantai-illalle tarvitsekaan. Mukana menossa oli myös uusi tuttavuus, Uuno: maailman kiltein boucheron-rotuinen koira. Maailman kiltein - ja suurin!

We had some chicken tortilla wraps for a snack, washed down with hot glögi.

Rhe first evening passed pleasantly drinking wine and chatting with the neighbor guys. You don't need to do much else on a Friday night. We had a new acquaintance with us as well, Uuno: the world's sweetest boucheron dog. The world's sweetest - and biggest!

Viivi ei uudesta vieraasta ollut ihan kauhean innoissaan, vaan antoi Uunolle oikein kunnolla varoitusmurinaa kun tämä neitiä lähestyi. Ei välttämättä kannattaisi uhitella, koska halutessaan Uuno söisi yhden Viivin välipalaksi mennen tullen. Tosin niin ei tapahdu, koska Uuno on maailman kiltein. Siis maailman kiltein.

Viivi wasn't too excited about the new guest. She kept growling at Uuno every time he came near her. That is not necessarily a very good idea, because if he wanted to Uuno could eat Viivi as a light snack. But that is not going to happen because Uuno is the world's sweetest dog. And I mean the world's sweetest.

Tiirakari

Seuraava päivä oli yhtä harmaa kuin perjantaikin mutta oikeastaan harmaus lumen valkoisuuden kanssa on aika kaunista. Tampereelle päin ei edes nähnyt sakean sumun takia. Ilma lämpeni koko ajan.

The next day was just as grey as Friday, but actually the grayness combined with the white snow is quite beautiful. You could't even see Tampere because of the thick fog. It was getting warmer all the time.

Naapurin hylätyn tontin laituri/The neigbour's abandoned lot's jetty

Lauantai-illan ateria koostui akvavit-marinoidusta possun sisäfileestä ja äijämättö-perunoista, jotka valmistettiin grillissä lumisella pihamaalla.

Saturday's evening meal consisted of aquavit marinated pork tenderloin and äijämättö potatoes, that were barbecued out in the snowy yard.

Päivät menevät mökilläkin vain niin kovin nopeasti. Ei lauantaina oikein muuta ehtinyt tehdä, kuin hieman käydä jäällä kävelyllä ja valmistaa ilta-ateria. Sitten olikin jo ilta ja sauna, vähän lumumban juontia ja pehkuihin.

The days go by so very quickly at the cottage. We didn't really have time to do much more on Saturday than go walking on the ice and make dinner. Then it was already evening and time for a sauna, a little lumumba and bed. 

Sunnuntain päiväateriaksi olin suunnitellut tomaattipastaa. Yleensä teemme munakkaan tai pyttipannua, mutta miksei yhtä hyvin voisi thedä pastaa. Resepti on Hugh Fearnley-Whittingstallin keittokirjasta ja on maailman helpoin (kirjaan reseptin tänne pian). Helppoudesta huolimatta aterian valmistus jäi kesken! Samppa oli koko aamupäivän hermoillut jään sulamistilanteesta, ja totta on että jään pinnalla oli huomattavasti enemmän vettä kuin perjantaina. Myös naapurit ryhtyivät pikku hiljaa lähtemään kotiin ja se oli sitten viimeinen pisara Sampalle! Näin kuinka hermona hän oli ja niinpä pakkasimme kamamme ja puolivalmiin ruoan mukaamme ja suuntasimme mekin kohti Tarkeelanrantaa.

Koska Samppa oli juonut hieman enemmän lumumbaa edellisenä iltana kuin minä, osui ajovuoro minulle. En ole - uskomatonta kyllä - koskaan ennen ajanut jäällä. Samppa käski painaa kaasua kunnolla, että emme juutu kiinni ja niin lähdin reippaasti liikkeelle. Jään pintakin oli aika rosoinen, joten kyyti oli aika moista tärinää. Samppa istu vieressäni hyvin vakavana ja sanoi jossain vaiheessa "Tämä ei kyllä ole kivaa.". HAH! Se oli TÖRKEÄN kivaa! Olen löytänyt kutsumukseni: jääralli! Oikeasti, jos Samppa ei olisi ollut niin jäykkänä siinä vieressä, olisin kokeillut ajoa vähän rajummin. En toki halua mennä autolla jään läpi, mutta mikä voisi olla ihanampaa kuin ajella jäällä täysiä ja ottaa vaikka pari pientä pyörähdystä!!! Eihän siellä ole muita. Olet täysin vapaa. Olen kokeillut jäällä ajoa moottorikelkalla, enkä muista samaa fiilistä silloin. Ehkä siksi, että moottorikelkka ei ole minulle tuttu ajoneuvo. Autossa tunsin oloni jotenkin täysin turvalliseksi.

I had planned tomato pasta as lunch on Sunday. We usually make an omelet or bubble and squeak, but why not make pasta too. The recipe is from Hugh Fearnley-Whittingstall's cookbook and it's dead easy to make (I'll give you the recipe soon). Despite the recipe being do easy, I never managed to actually make the dish at the cottage! Samppa had been nervous about the melting ice all morning, and it was true that there was much more water on the ice than on Friday. The neighbors also started to leave and that was the last straw for Samppa! I could see how nervous he was and so we packed our things and the half-made lunch with us and headed for Tarkeelanranta. 

Because Samppa had drunk a bit more lumumba than I had the night before, it was my turn to drive. I have never - unbelievably enough - driven on ice. Samppa told me to floor it so we wouldn't get stuck and so I took off at a good speed. The surface of the ice was pretty rough too so it was pretty choppy going. Samppa sat next to me with a solemn face and said at one point "This is not fun.". HAH! It was fun AS HELL! I have found my vocation: ice rally! Seriously, if Samppa had not been so stiff sitting next to me, I would have tried driving a bit more rough. Of course I don't want to go through the ice with the car, but what can be more wonderful than to to drive on the ice at full speed and maybe even spin a bit!!! There is no one else out there. You're totally free. I've tried driving on the ice with a snowmobile, and I can't remember having the same sensation. Perhaps that was because i am not  familiar with a snowmobile as a vehicle. In the car I felt completely safe.

Kyllä se pastakin sitten syötiin illemmalla. Kävimme matkan varrella Pälkäneen Aapiskukossa ravitsevalla hampurilaisaterialla mutta illalla maistui sitten vielä kyllä pastakin. Hmm, ei ihme, että DKNY hameeni vähän kiristää...

Oikein hyvä viikonloppu mökillä, jo pelkästään sen takia, että emme säiden takia todellakaan sinne nyt pääse. Ainoa pieni miinus viikonlopussa oli se, että havaitsimme hiirten nyt vihdoin keksineen sisääntulon mökille. Papanoista sen näki (yök) ja puiset lastat ja lusikat oli järsitty kuivaustelineessä. Samoin yksi tiskirätti ja Tukholman NK:sta ostettu limevihreä keittiöpyyhe oli syöty reikäisiksi. Onneksi kuivamuona  on kaikki hyvin suojattu keittiön hyllyissä. Niin se vain on, että ennen pitkään tiiviskin mökki liikkuu ja pikku jyrsijät pääsevät sisään. Se on kai vain osa mökkielämää...

We eventually ate the pasta too later in the evening. We stopped at the Aapiskukko service station in Pälkäne for a nourishing hamburger meal but we were hungry again for pasta too later on. Hmm, no wonder my DKNY skirt feels tight...

A very good weekend at the cottage. We won't be able to go there now because of the weather so it was really good that we got to go last weekend. The only minus factor was that we noticed that mice have finally figured out a way to get in to the cottage. We could see it from the droppings (juck) and the wooden spatulas and forks had been gnawed in the drying rack. Also one dish rag and a lime green dish towel from NK in Stockholm had holes in them. Luckily all the dry foodstuff was packed well on the kitchen shelves. I guess that after some time even the most tightly built cottages shift a bit and small rodents get in. All a part of cottage life I suppose...