Halloween

Viime viikonloppuna vietimme perinteistä Halloween- juhlaa. Tähän perinteeseen yhdistyy kurpitsajuhla, ystäväperheen pojan syntymäpäivä ja moponi vieminen talvisäilöön. Eli jonkin sortin siirtyminen syksystä kohti talvea. Sää oli onneksi vielä sen verran leuto, että en jäätynyt kuoliaaksi ajaessani mopoa Lintuvaaraan. Oikeastaan oli aika kaunis iltapäivä vuoden viimeiselle mopoajalulle. Ei kuitenkaan kestänyt kauan, kun sää muuttui ja pimeän tullen laskeutui ympärillemme sankka sumu. Oikea Halloween- sää siis!

Koska kurpitsamme oli siis viety palstalat edellisenä viikonloppuna, ei auttanut muu kuin ostaa pieni kurpitsa kaupasta. Kurpitsojen kappalehintaa tutkaillessani, tulin siihen tulokseen, että vorojen saalis oli ollut noin parin kympin arvoinen. Ei nyt mitään mullistavaa mutta vähän kyllä harmitti se, että piti maksaa kurpitsoista, kun niitä olisi ollut saatavilla omilla tiluksilla. Kaupan kurpitsat olivat niin pieniäkin, että yhdestä kurpitsasta ei saanut edes kunnolla siemeniä paahdettavaksi. Otin ne talteen ja voin siten kokeilla niiden istuttamista ensi keväällä (Näin ei toki saisi tehdä. Kaupasta ostettujen vihannesten ja juuresten siemenissä voi olla "huonoa ainesta" ja kaikki siemenet pitäisikin ostaa taimitarhasta, jotta niiden terveys on taattu. Tiedän tämän, mutta en siitä juuri piittaa...). Kaiversin sitten vain pienen kurpitsan lyhdyksi, jonka vein tuliaisena juhliin.



Kun kissa on poissa.../When the cat's away...

 Tarjoilullakin on juhlissa omat perinteensä. Salla valmistaa herkullista kurpitsakeittoa, jonka ainekset saadaan lyhtykyrpitsojen sisuksista ja jossa on sopivasti chiliä. Alla surkealla kamerallani otettu surkea kuva soppakattilasta, jossa ei ollenkaan näy, miten upean väristä keitto on.

Ystäväperhe naapurista toi valtavan kattilallisen chili con carnea, joka riitti mainiosti läsnäoleville vieraille ja joka olisi mainiosti myös riittänyt about sadalle muulle tyypille :).

Ja kaiken kruunasivat ihanat, pienet prinssinnakit, jotka oli kääritty taikinakuoreen.

Illan kohokohta oli tietenkin Oliverin  syntymäpäiväkakku. Kuten omien muffinienkin kanssa, on kakun valmistaja näissä juhlissa saanut kuulla lasten suusta yhtä ja toista ko. kakusta, joka on kuitenkin kai pysynyt vuosien saatossa aika lailla samana. "Pahaa kermaa" loihe joku vekara lausumaan kolmisen vuotta sitten. Sitten tuli kakku, joka oli kuorrutettu kokonaan lakritsikastikkeella ja joka koki joidenkin lasten taholta myrskyisää vastustusta. Kyseessä on kesäkurpitsakakku, joka tietenkään ei välttämättä ole juuri lasten mieleen, mutta joka on kyllä ainakin omasta mielestäni todella herkullista. "Paha kerma" taitaa olla sekoitus rahkaa ja kermavaahtoa, joka on maustettu sitruunalla (kakun tekijä saa tässä kohtaa minua oikaista, jos olen väärässä). Joko nyt sitten lasten maku on kehittynyt tai jotain muuta mystistä on tapahtunut, mutta yhtäkkiä kakku tuntui maistuvan loistavasti kaikille, kermoineen päivineen. Ehkä minunkin pitää vain sitkeästi syöttää muffinejani kaikille kunnes ne alkavat maistua. Paitsi.........että tämä kakku on oikeasti todella hyvää ja jos ihan rehellisiä ollaan, en itsekään ole aivan vakuuttunut omista muffineistani!

Ilta sujui jälleen iloisissa tunnelmissa hyvän ruoan, juoman ja seuran parissa. Perinteisiin kuuluu myös se, että toimin Kylli-tätinä, eli piirrän lapsille juhlaan liittyviä kuvia ja yritän saada heitäkin piirtämään. Kun tarjolla on kuitenkin  Lego- junaratoja, Hexa Bugeja ja muuta, ei kärsivällisyys kuitenkaan oikein tahdo riittää piirtämiseen. Meno oli jossain vaiheessa ihan kiitettävän vauhdikasta, kun ympäriinsä juoksi viisi lasta, joiden ikähaitari oli 8-2 v. Varmaan ihan hyvä, että Alma- koira ei tällä kertaa tullut mukaan - meidän äksystä Viivi- mammasta puhumattakaan.

Kun olen viime aikoina kuunnellut työpaikalla kolleegojen tarinoita omista Halloween- juhlistaan ja etenkin niistä naamiaisasuista, joita ihmiset loihtivat, päätin itsekin satsata vähän enemmän ulkoiseen habitukseeni. Noitahattu on ollut kuvioissa mukana jo joitain vuosia ja viime vuonna tein kyllä hurjan meikin. Tänä vuonna lisäsin pinkin peruukin. Olen päättänyt, että joka vuosi voi hieman tuunata asua ja lisätä jotain pientä. Hoh, kymmenen vuoden päästä minua ei sitten enää näykään kaikkien koristeiden seasta (eikä ehkä tarvitsekaan...)! Nyt sentään vielä muut vieraat tunnistivat iloisen noidan ( joka muuttui keskiyön jälleen Ville Valoksi - taas sisäpiirijuttu, jonka vain asianomaiset tajuava.......sori muut).

Last weekend we again had our traditional Halloween party. This tradition combines Halloween, our friends' son's birthday and driving my scooter to our friends' garage for the winter. So in some ways it is a transition from the fall towards winter. The weather was luckily still so mild, that I didn't freeze to death when I drove the scooter to Lintuvaara. Actually it was quite beautiful weather for the last scooter ride of the year. It didn't however take long for the weather to change and soon after dark we were surrounded by a thick fog. Real Halloween weather then! 

Because our pumpkins had been stolen from the allotment last weekend, the only thing for it was to buy a small pumpkin from the supermarket. Looking at the prices of pumpkins in the store, I calculated that the thieves' catch was worth about twenty Euros. Nothing earth-shattering but it did vex me that I had to pay for pumpkins, that could have been had from our own land. The store-bought pumpkins were so small that I couldn't even scrape out a decent amount of seeds to roast. I salvaged the seeds and I can try planting them at the allotment in the spring (You of course should not do this. Store-bought veg may have "bad seeds" and you should buy all your seeds from a nursery so you know they are healthy. I know this but care little about it...). I just carved a small jack-o'-lantern from the pumpkin and took it to the party as a little gift. 

The food at the party also has its own traditions. Salla makes delicious pumpkin soup from the flesh she scoops out from her jack-o'-lantern pumpkins and which she seasons with just the right amount of chili.  Friends of the family from across the street brought along a huge pot of chili con carne which sufficed splendidly for the guests present and which would have been enough for about a hundred more people :). With these delicacies, small sausages in pastry were served.

The highlight of the evening was of course Oliver's birthday cake. As with my muffins, the creator of this cake has had to hear the most amazing things said by children concerning said cake. Said cake has pretty much stayed unaltered during the years. "Bad cream" said one kid about three years ago. Next there was a cake with licorice glazing, which met with stormy objections from some of the children. The cake in question is a zucchini cake and it may well be that it is not necessarily to the liking of children, even though I think it is quite delicious. I think the "bad cream" is a mixture of cream, quark and lemon (the baker of the cake can correct me here if I'm wrong). Now either the children's taste has developed or something else mysterious has happened, but suddenly everyone seemed to enjoy the cake very much, cream and all. Maybe I should also just patiently feed my muffins to people until they become tasty. Although......this cake rally IS delicious and even I'm not that sure about my muffins, to be quite honest! 

It was again a fun evening with good food, good drink and good company. It is another tradition that I act as the official art instructor to the kids, drawing pictures for them and trying to get them to draw themselves. When there are Lego train sets and Hex Bugs on offer, there isn't much patience for drawing. The going was commendably action-packed with five kids aged 2-8 running around. It was probably a good thing that Alma-woofie wasn't there, not to mention our cranky Mama-Viivi. 

Listening to colleagues at work tell stories about their Halloween parties, and especially about the costumes they conjure up, I myself also decided to invest a bit more in my Halloween look. I have had the witch's hat for some years already and last year I had wild make-up on. This year I added a pink wig. I've decide to pimp the outfit a bit each year and always add on some new small detail. Wow, in ten years you won't be able to see me from under all of the decorations (and perhaps it will be a good thing...)! Now however the other quests were still able to recognize the happy witch (who turned into Ville Valo after midnight - again a private joke that only  the people present will be able to get......sorry everyone else).