Avokadopasta/Avocado pasta

Taannoisessa Hesarin ruokatorstaissa oli avokadopastan resepti. Se oli juuri niin erikoinen, että tietenkin kiinnostuin heti ja leikkasin reseptin talteen. Yllättävän nopeasti pääsin myös kokeilemaan pastaa, koska tänä viikonloppuna minua taas hemmotellaan omalla ajalla: Samppa meni laittamaan mökkiä talviteloille ja hakemaan veneen Helsinkiin. Itse olin eilen tyttöjen kanssa ulkona (vauhtia ja vaarallisia tilanteita...... minulla on pieni mustelma kämmenselässä - kuinka ihmeessä?) ja tänään olen saanut kaikessa rauhassa nauttia vapaasta  lauantaista. Lähtiessään Samppa sanoikin "Nyt saat sitten olla ihan rauhassa kotona Viivin kanssa ja tehdä kasvisruokaa"! Ja niin olen saanutkin tehdä.

Tämä pasta on myös ilmeisesti järjettömän trendikästä. Kaikki on alkanut Alexander ja Hanna Gullichsenin Safka- keittokirjasta ja nyt ruokalajia siis valmistavat kaikki trendin aallonharjalla ratsastavat ihmiset - kuten minä. Ja totta oli, että kuuntelin työpaikalla toisella korvalla keskustelun avokadopastasta ja nimenomaan siitä, kuinka kovin hip ja cool se nyt on. No on se hyvä, että pysyy ajan hermolla! Mutta vaikka pasta ei olisikaan trendikästä, olisin varmasti silti ottanut reseptin talteen, koska - kuten sanoin - on se sen verran erikoinen ajatus.

Avokadopasta

1 valkosipilin kynsi
1/2 chiliä (poista siemenet)
1 limetti
2 kypsää avokadoa
suolaa
mustapippuria
1/2 dl oliiviöljyä
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
20 g ( 1dl ) raastettua pecorinoa
20 g ( 1dl ) raastettua parmesania
400-500 g spagettia

Tee kastike suoraan tarjoilukulhoon, jossa pasta tarjoillaan. Pilko valkosipuli ja chili, laita ne kulhoon. Purista limetin mehu mukaan. Halkaise avokadot ja poista kivet. Koverra hedelmäliha kuorista, pilko ja lisää kulhoon. Hienonna yriti ja raasta juustot. Lisää suola, pippuri, oliiviöljy, hienonnetut yriti ja juustoraasteet. Sekoita kaikki ainekset keskenään lusikalla ja maista. Kastikkeessa tulee olla tarpeeksi suolaa, muuton lopputulos on mauton.

Keitä spagetti al dente- kypsyyteen hyvin suolatussa vedessä. Valuta pasta lävikössä. Sekoita spagetti ja kstike hyvin. Raasta lisää parmesania päälle ja rouhi myllystä mustapippuria. Tarjoa heti.

Pasta oli herkullista! Hesarin jutussa kerrottiin, että Hanna Gullichsen meinasi itkeä ensi kertaa syödessään miehensä valmistamaa pastaa. Itse en sentään puhjennut kyyneliin. Maku oli mieto ja suola todellakin tuo makuun sen kaipaaman ytimen. Chili maistui juuri sopivasti ja valkosipulia ei todellakaan ollut liikaa. Nyt sain jopa ostettua tuoretta chiliä, enkä vain lisännyt ruokaan sambal olekeia. Toinen avokado oli hieman liian raaka. Nykyään tuntuu olevan kaupoissa niin, että avokadot ovat joko kivikovia tai täysin ylikypsiä. En niistä ylikypsistäkään yhtään pidä ja siksi yritin valita vähän kiinteämpiä hedelmiä. Lopuksi toinen avokado oli jopa hieman vaikea kaapia kuorestaan. Tosin pastassa se ei haitannut, Oli jopa ihan mukavaa saada hampaille hieman vastusta, kun pastaa söi.

Tämä pasta on hieno, uusi tuttavuus. Tosin täytyy myöntää, ettei tämä ollut nyt niin tajunnanlaajentava kokemus ollut. Oma sitruunapastani vetää kyllä ihan vertoja tälle, jos näin itsekeskeiseti voi ajatella!

Valitsin itselleni myös avokadopastaan sopivan viinin Alkosta. Turvauduin jälleen Makuaakkoset - kirjaani (Fiona Beckett, WSOY 2001), jonka puoleen aina käännyn, kun haluan jollekin ruoalle täsmäviinin. Avokadolle ei ollut ede omaa lukua, koska sen maku on niin mieto. A- alkuisten ruokien osion loppupuolella oli kuitenkin avokadosta maininta ja yksi suositeltu viini oli hapokas, italialainen viini ja niinpä valitsin  Collefrisio Zero Trebbiano d'Abruzzo- valkoviinin ( 572227 10,19€ ), joka on nhyvin hapokas. Hapokkaita viinejä karttava ystävättäreni tuskin pystyisi tätä juomaan mutta itse pidän siitä kovasti ja se tuntui sopivan pastakastikkeen kanssa erinomaisesti. Osan join ruoan kanssa ja loput nautin ylhäisessä yksinäisyydessäni ihanaa ja rauhallista koti-iltaa viettäen (tämäkin taitaa nyt olla trendikästä - kaveriporukassa näyttäisi olevan vähän samansuuntaista harrastusta meneillään yhdella jos toisellakin).

Kun työrintamalla on ollut niin kiireistä ja kaikki viikonloput ovat buukattu täyteen erillaisia rientoja, on aika luksusta viettää tällainen viikonloppu. Harvoin sitä valitettavasti enää käy kovin usein tyttöjen kanssa ulkona ja vielä harvemmin on koko viikonloppu vapaana. Uskon, että tällaiset hetket auttavat lataamaan akkuja todella tehokkaasti. Ainoa pieni  - eikä niin pienikään - takaisku tänä viikonloppuna oli se, kun kävin palstalla hakeakseni sieltä kurpitsamme ensi viikon monsterijuhlia varten ja huomasin niiden kadonneen. Valitettavasti on kai nyt päässyt käymään niin, että joku on ne varastanut! Nyt siis pitää ostaa kurpitsat kaupasta, vaikka olin hartaasti kasvattanut kyseisiä köynöskasveja omasta maasta. Eli kiitos vaan kurpitsavarkaat! Toivottavasti itse sentään teette niistä lyhtyjä tai piirakkaa, ettekä ole vain paiskanneet niitä jonnekin metsään!

In a recent Helsingin Sanomat Ruokatorstai- food section they had the recipe for avocado pasta. It was just unusual enough for me to be at once interested and so I cut out the recipe. I was also able to try it out surprisingly soon, because this weekend I am again pampered with some time to myself: Samppa went to close the cottage for the winter and bring the boat back to Helsinki. I was out with the girls last night ( an action packed evening.....I have a bruise in the back of my hand - how?) and today I have enjoyed a free Saturday. Before he left Samppa said "Now you can spend a relaxing time at home with Viivi and make vegetarian food"! And that's exactly what I've done.

This pasta is apparently also insanely trendy. It has all started with Alexander ja Hanna Gullichsen's Safka- cookbook and now everyone riding on top of the highest wave of trendiness are making this pasta - like me. And indeed, I overheard a conversation at work about avocado pasta and specifically about how hip and cool it now is. Well, of course it's good to be on the cutting edge of things! But even if the pasta wasn’t trendy, I would still have cut the recipe out, because - as I said - it was just that unusual an idea.

Avocado pasta

1 clove of garlic

1/2 chili (seeds removed)

1 lime

2 ripe avocados

salt

black pepper

1/2 dl olive oil

a handful of fresh basil

a handful of fresh flat leaf parsley

20 g ( 1dl ) grated pecorino

20 g ( 1dl ) grated parmesan

400-500 g spaghetti

Make the sauce in the same bowl that you will serve the pasta in. Chop the garlic and chili and put them in the bowl. Squeeze the juice of the lime and pour it in the bowl. Halve the avocados and remove the stones. Scoop the flesh of the avocado from the skins, dice and add to the bowl. Chop the herbs and grate the cheese. Add the salt and pepper, the olive oil, the chopped herbs and the grated cheese to the bowl. Mix well with a spoon and taste. There should be enough salt in the sauce, otherwise the end result will be rather bland.

Cook the spaghetti until al dente in well salted water. Drain the pasta in a colander. Mix the sauce and the pasta well. Grate more parmesan on top and add fresh black pepper from a mill. Serve immediately

The pasta was delicious! In the Helsingin Sanomat article it said that Hanna Gullichsen had almost cried when she had eaten the pasta her husband had made for the first time. I myself did not weep. Itse en sentään puhjennut kyyneliin. The taste was mild and the salt does really the essence of it. The chili was just right there wasn't too much garlic. Now I even managed to buy fresh chili, insted of just adding sambal oelek to the food. One of the avocados was a bit raw. I nowadays seems to be that the avocados in shops are either rock hard or overripe. I don't much like the overripe ones either and that's why I tried to choose some firmer fruit.   In the end the other avocado was so hard that it was a bit difficult to scoop it out of the skin. But it didn't really matter. It was even nice to get some "bite" when eating the pasta.

This is a great, new pasta recipe. Although, I do have to admit that it wasn't such a mind blowing experience as I had perhaps anticipated. My own lemon pasta is just as good as this, if I may venture to be so egocentric.

I also chose a wine well suited for avocado pasta for myself from Alko. I again turned to the aid of my Makuaakkoset - book (Eating and Drinking Well,Fiona Beckett, Octobus Publishing Group Ltd. 2000, WSOY 2001), which I always consult, if I want a specific wine for a certain food. Avocado didn't even have it's own chapter in the foods beginning with A, because it's taste is so mild. However there was a mention in the end and one wine that was suggested was a tart, Italian wine, and so i chose Collefrisio Zero Trebbiano d'Abruzzo- valkoviinin ( 572227 10,19€ ) which was very tart. My friend, who avoids tart wines, would probably not be able to drink this but I myself liked it very much and it seemed to go very well with the pasta sauce. I drank some with the food and the rest all by my excellent self, enjoying the nice, relaxing evening at home ( even this seems to be very trendy - lots of the same seems to be going on among friends at the moment).

When it has been so busy at work and all the weekend have been booked solid, it's a luxury to have a weekend like this. Regrettably one rarely goes out with the girls and even more seldom does one have a whole free weekend. I believe that these moments help recharge your batteries really efficiently. The only small - and not so small - setback this weekend was when I went to the allotment to get  the pumpkins for next weekend's monster party and found them gone. Unfortunately it seems that someone has stolen them! Now I have to buy pumpkins from the supermarket, even though I had lovingly grown them from our own soil. So thanks alot ,pumpkin thieves! I hope you at least make pies or lanterns out of them, instead of having maybe thrown them in the woods!