Oktoberfest

Viime vuonna vietimme ystäväporukassa omia pienimuotoisia oktoberfestejä ja tänä vuonna kokoonnuimme jälleen samoissa merkeissä. Näyttää vaarallisesti siltä, että juhlasta on tulossa perinne. Ja se ei haittaa ollenkaan! Oktoberfesteissä yhdistyy mukava seura, hyvä olut ja viini ja aivan mahtava ruoka. Veikkaan, että oma versiomme on hieman rauhallisempikin kuin aito Müncheniläinen eikä sekään todella haittaa. Tälläkin lääkityksellä saa ihan pitää varansa, jotta kaikki sujuu mallikkaasti.

Tuliaisiksi veimme juhliin pretzel- rinkeleitä, kuten viime vuonnakin. Vähän jännitti, olivatko emäntä ja isäntä  hankkineet niitä tänä vuonna juhliin, mutta näin ei ollut päässyt käymään. Hyviä pretzeleitä saa Lildlistä aika huokeaan hintaan (jota en nyt muista) ja ne ovat aivan lemppareitani! Pretzelit ovat ihanan sitkoisia ja sopivan suolaisia, eivät ollenkaan niin suolaisia kuin Münchenissä, jossa olen joutunut raaputtamaan liian suolan pois pretzelin pinnalta. Joskus kun Samppa on käynyt ruokaostoksilla Lidlissä, on hän tuonut minulle prezelin välipalaksi ja se on aivan ihana erikosherkku. Ei jotain, mitä voisinkaan syödä joka päivä mutta silloin tällöin todella herkullista. Prezelit eivät ehkä kuitenkaan ole ihan lasten mieleen. Viime vuonna Oliver sanoi niitä "happamiksi" (mitä ne epäilemättä ovatkin). Tänä vuonna sitten hankimme vain aikuisille prezelit ja Olli sai lohdutuspalkinnoksi dallaspullan! Pulla hävisi nopeasti mutta taisi se pretzelkin vähän pojalle maistua. Pikuisen kun joka vuosi harjoittelee, sujuu pretzelin syönti pian mallikkaasti.

Alkupaloiksi söimme siis pretzeleitä ja joimme saksalaista olutta. En ole enää kova oluenjuoja. Kiintiöni taisi tulla täyteen opiskeluaikoina. Oktoberfesteillä teen kuitenkin poikkeuksen ja olut maistuu oikeastaan todella hyvältä silloin tällöin, vaikka se tuskin enää koskaan tule omalla kohdallani enää viiniä voittamaan.

Pääruoka oli koko illan huippukohta. Taas tämä ¤%&/()=/()=? kamera, jolla sain todella surkean ja epätarkan kuvan ihanasta ruoasta :(. Joka tapauksessa, ruoassa oli pastaa, tomaattikastiketta, oliiveja ja makkaraa ja runsaasti tuoretta basilikaa. Ei siis mitään kovin eksoottisia tai mullistavia aineksia mutta niiden yhdistelmä oli aivan taivaallinen! Söin kolme annosta ja olisin voinut syödä vaikka neljännenkin mutta hillitsin itseni. Kolme annosta on jo ihan riittävästi, melkeinpä liikaa. Ei niin että olisin tullut täyteen ollenkaan, vaikka olin pohjustanut vatsalaukkua pretzelillä ja oluella. En vain sitten enää kehdannut ottaa lisää. Menin kuitenkin niin pitkälle, että kiittäessäni emäntää juhlien jälkeen viimeisestä, pyysin häntä antamaan reseptin minulle. Ehkä saankin kirjata reseptin tänne blogiin pikapuoliin.

Jälkiruoaksi oli kahta eri kakku Riitan Herkusta: banaanikakku ja suklaakakku. Kakut olivat aivan ihanan näköisiä, etenkin banaanikakku. Hyviäkin ne olivat mutta olin niin fiiliksissä pastaruoasta, että en ihan pystynyt keskittymään kakkuihin sillä intensiivisyydellä, jonka ne olisivat ansainneet. Ja näin sanon minä, kakkublogin pitäjä!

Ilta sujui mukavasti ruoan, juoman ja juttelun puitteissa. Ulkona terassillakin saattoi olla aina hetkittäin, koska ilma oli melko leuto vaikka aiemmin päivällä oli ollut pilvistä ja satanut.

Alkuillasta, kun olin jo siemaillut saksalaisen olueni ja siirtynyt suomalaisiin tuotteisiin, huomautin senhetkiselle keskutelukumppanilleni, että hassua kyllä mieto olut tuntui vähän jopa nousevan päähän. Pistin sen todellakin sen piikkiin, että en ole kovin paljon olutta viime vuosina juonut. Hymähtäen ystäväni muistutti minua siitä, että kyseisen isäntäväen luona saakin aina nelosolutta! Muistin sen seikan vasta sillä hetkellä. Luulin juovani koko ajan keskiolutta (en nyt sen enempää ollut perehtynyt oluttölkin teksteihin) ja voin kyllä sanoa, että oluissa on eroja! Tai tarkemmin sanottuna prosenteissa. Ei siinä sitten auttanut kuin juoda olut loppuun ja siirtyä viiniin...


Last year we had our own little Oktoberfest with friends and this year we gathered together again with the same theme. It dangerously looks like this will become a tradition. Not that that would matter! The Oktoberfest combines good company, good beer and wine and awesome food. I reckon our version of the Oktoberfest is also a bit milder than the real McCoy in Munich and that doesn't matter either. Even with this "medication" you need to look out so all goes smoothly. 

We brought pretzels to the party, just like last year. We were a bit anxious that the hosts had bought pretzels for the party this year, but luckily they hadn't. You can get good pretzels at Lidl for a nice price (which I can't remember right now) and they are just my favorites! The pretzels are wonderfully chewy ja just salty enough. Not at all as salty as the ones in Munich which you have to scrape from the excess salt.  Sometimes when Samppa has gone grocery shopping in Lidl, he'll bring me a pretzel as a special delicious snack. It's not something I'd eat every day, bur really yummy now and then. Pretzels aren't necessarily something that kids like though. Last year Oliver said they tasted "sour" (which they no doubt do). This year we got pretzels only for the adults and Olli got a Dallas bun as a consolation prize! The bun disappeared quickly but I have a feeling a bit of pretzel was also tasted. Perhaps if you practice a bit of pretzel every year, it will soon start tasting good.

We had the pretzels and German beer as starters. I'm not a huge fan of beer anymore. I think I had my fill during the time I studied at university. At the Oktoberfest I make an exception however and beer is quite good now and again, though it will never again rival wine as my favorite.

The main course was the highlight of the evening. Again this ¤%&/()=/()=?camera, with which I was only able to take a really shoddy and blurry picture of the wonderful food :(.  Anyway, the dish had pasta, tomato sauce, olives and sausage and lots of fresh basil. Nothing very exotic or radical but the combination of flavors was heavenly! I had three helpings and I could have easily had a fourth, but I restrained myself. Three helpings is quite enough, almost too much. Not that I was full at all, even though I had primed my stomach with pretzels and beer. I was just too ashamed to take a fourth helping. But I did go so far as to ask the hostess for the recipe. Perhaps I'll be able to post the recipe here in the blog soon. 

There were two kinds of cake from Riitan Herkku bakery for dessert: banana cake and chocolate cake. The cakes looked just wonderful, especially the banana cake. The cakes were very good too but I still having such good vibes from the pasta dish that i was unable to concentrate on the cakes with the intensity that they no doubt deserved. And so say I, the cake blogger!

The evening went well, with good food, drink and conversation. We were able to be outside on the terrace momentarily because the weather was quite mild, despite it having been cloudy and rainy earlier in the day. 

At the beginning of the evening, having already sipped my German beer and moved on to Finnish beer, I commented to my interlocutor of the moment that, oddly enough, the mild drink seemed to be going to my head. I really put it down to not drinking much beer lately. With a little laugh my friend reminded me that these particular hosts always serve stronger number four beer! I remembered it just at that moment. I had thought I had been drinking milder number three beer all the time ( I hadn't  bothered to familiarize myself with the text on the can) and I can truly say there are differences between beers! Or more specifically between the percents in beer. There was nothing to it then but to finish off the beer and switch to wine...