Blinikestit

Tammikuussa olemme perinteisesti kokoontuneet meille ystäväporukalla syömään blinejä. Koossa oli vakioporukka täysmääräisenä, yhteensä kahdeksan aikuista ja kaksi lasta eli pikkupojat Oliver ja Otso. Blinikestit pidetään yleensä syntymäpäiväni tienoilla ja nyt ne olivat merkkipää seuraavana päivänä.

Tulppaanin terälehdillä päällystetyt styroksisydämet.

Viime syksynä kun suuntasimme tyttöporukalla Merikarvialle sienireisulle, pysähdyimme Humppilassa ja kävimme Humppilan Lasitehtaan kauppakeskuksessa, jossa on monien muiden liikkeiden lisäksi Kirjatori, joka pitää aina katsastaa läpi. Ilokseni löysin kattausta käsittelevän kirjan, joka on aika harvinaisia. Humppilasta mukaan lähti teos "Kutsuva kattaus" (Duka me naturen som inspiration, Tone Rörseth, Erika Lidén 2008 - huomattavasti houkuttelevampi otsikko muuten ruotsiksi). Kirjan kattausideat ovat kauniita, ei liian näperteleviä ja niissä käytetään nimenomaan luonnon antimia. Kokonaisia kattauksia ei jaksa tehdä ihan kirjan ohjeiden mukaan, eikä niin ole tarkoituskaan toimia. Esimerkkikattauksista voi kuitenkin napata jonkun idean sieltä täältä ja yhdistellä omien ideoiden kanssa.

Nyt päätin kokeilla tulpaanin terälehdillä päällystettyjen styroksisydämien tekoa. Hmmm, vaikutti kyllä aika suuritöiseltä kun tutkailin ohjeita mutta olin päätokseni tehnyt, joten hankin sydämiä Fredan Hobby Pointista ja ostin pari nippua liiloja tulpaaneja jo hyvissä ajoin ennen juhlia ja ryhdyin hommiin. Kirjan ohjeessa kehoitettiin laittamaan terälehdet sanomalehden väliin pariksi päiväksi, jolloin ne olisivat "juuri oikeanlaisia". Jaa. Kun kurkkasin lehtiä ensimmäisen päivän jälkeen, olivat ne oikein hyvän näköisiä. Ajattelin, että hyvin menee. Kun kurkkasin niitä toisena päivänä, olivat ne rutikuivia ja kutistuneet ihan pieniksi! Taas iski paniikki ja ne tulpaanitkin maksoivat kuitenkin sen verran, ettei ajatus ostaa uudestaan koko satsia houkutellut. Kaadoin kuivuneet korput lasipurkkiin ja laitoin sinne kostutetun talouspaperiarkin ja suljin kannen. Parin tunnin päästä katsoin tilanteen uudestaan, ja lehdet olivat pehmenneet hieman. Huoh! Niitä saattoi nyt varovaisesti venyttää auki ja suoristaa. Joitain lehtiä kuivasin sitten vain päivän ja ne onnistuivat hyvin. Yhdistelin sitten näitä terälehtiä ja yllä olevassa kuvassa näkyy yksi työn välivaihe.

Periaatteessa sydämet tehdään niin, että styroksipinta maaltaan ensin jollain kimallelakalla. Nyt oli käytössä tekstiiliväri mutta sekin toimi hyvin. Kun ensimmäinen kerros on kuivunut, liimataan terälehtiä sydämen pinnalle. Käytin Erikeeperiä, joita sivelin pintaan vesivärisiveltimellä. Hetken kun terälehtiä liimailee, alkaa päästä jujusta kiinni. Kun lehdet on liimattu ja liima kuivunut, voi pinnan vielä "lakata" parilla liimakerroksella. Lopuksi lisäsin vielä vähän liilaa kimalleliimaa sinne tänne.



Valmis kattaus

Hoen tätä koko ajan, mutta eihän tämäkään mennyt kuin Strömsössä. Oikeasti, Strömsöläiset olisivat tehneet tämän kadenkäänteessä ja hymyssä suin, ei hiuksia haroen ja manaille kuten Arabianrannassa tehtiin. Tässä tapahtui esimerkiksi sellainen outo ilmiö, että väri hävisi kokonaan niistä terälehdistä, joita oli kuivatettu liian kauan! Jos jotain, olivat ne itse asiassa kuivuttuaan intensiivisemmän värisiä, kuin lyhyemmän ajan kuivatetut. Kun juhlien aamuna vilkaisin sydämiä, olivat ne ihan värittömiä! Taas paniikkikohtaus. Joten viimeinen silaus liilaa hilettä oli jälleen kerran pyrkimys naamioida moka - vähän kuin sen taannoisen glögikakun kanssa. Eli EI Strömsö- materiaalia.

JOKA TAPAUKSESSA, kattaus onnistui ihan hyvin. Väänsin rautalangasta spiraalin, jossa oli piikki. Tämä työnnettiin sydämeen ja spiraaliosaan sai kiinnitettyä pöytäkortin. Kattauksen teemaväri oli liila. Se ei todellakaan ole mitenkään en vogue väri tällä hetkellä ja se näkyi, kun metsästin tarvikkeita. Löysin toki Indiskasta kauniit, liilat katelautaset ja itselläni on aika paljon liloja astioita. Kynttilöitä en kyllä sitten löytänyt ja olisin halunnut tumman liiloja tai mustia lautasliinoja. Kumpiakaan en saanut. Kynttilät olivat sitten kupariset - nouseva väri muuten - ja lautasliinat valkoiset. Varmaan parempi näin. Muuten kattaus olisi ollut liilampi kuin Donny Osmondin sukat!

Liila kattaus

Ilta sujui hienosti. Vieraat saapuivat kuuden maissa, juuri soivasti mainitun ajan kohdan jälkeen. Alkupaloina söimme Hesarin Ruokatorstain (29.12.2011) reseptien mukaan tehtyjä tapas- paloja (jäi jotenkin harmittamaan se glögareiden tapa- härdelli, joten piti vähän paikkailla sitä nyt), eli paprika-chorizovartaita, punasipuli-balsamicopiirasta ja mantelikeittoa. Kaikki onnistuivat hyvin ja varsinkin mantelikeitto oli hauska uutuus. Pääruoka oli tietenkin blinit lisukkeineen mutta ne ja jälkiruoka ovat omat, erilliset tarinansa. Yhteenvetona voi vaan taas todeta, että hienot ystävät tekevät hienon illan ja tämäkin blinilta oli jälleen mitä onnistunein.