Joulupiparit

Jokavuotinen joulupipareiden paisto-operaatio suoritettiin viime sunnuntaina. Siinä on aina paljon hommaa ja Samppa kysyikin onko se pakko tehdä. Ei ole pakko mutta pipareiden paisto on ihan mukavaa. Ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Nyt tein jälleen kyllä aika suuren taikinan ja loppua kohden tuntui, ettei taikina hupene olleenkaan. Lopulta luovutin ja Samppa sai syödä loput taikinasta (jota ei nyt ihan hirveästi jäänyt), eli hänenkin täytyi myöntää, että kyllä kandee tehdä pipareita, joskaan ei ole pakko.

Olen jo vuosia tehnyt piparitaikinan ystäväni äidin perinteisen reseptin mukaan. Hän teki vuonna 2001 omakustanne keittokirjan, jossa listasi jälkipolville kaikki perheen lempireseptit ja se olikin erinomainen idea, koska kyseinen henkilö ei enää valitettavasti ole joukossamme. Olisipa hän vielä kirjannut sen taannoisen kurpitsamarmelaadin reseptin...

Joka tapauksessa, olin vuosia yrittänyt löytää hyvää piparireseptiä. Yleensä pipareista tuli kuitenkin aika mauttomia ja usein kivikovia. Kovia pipareista tulee, jos taikinassa on likaa vehnäjauhoja. Aina tuntui kuitenkin siltä, että oli pakko lisätä niitä jauhoja, jotta saisi taikinan kaulittua niin, ettei se takerru kaulimeen tai alustaan. Kokeilin sitten tätä Dollen reseptiä heti kirjan saatuani ja, a vot, kaikki onnistui täydellisesti!

Resepti on seuraava:

1muna
200 voita
90 g sokeria
2 dl siirappia
mausteet, kutakin 2 tl:
kaneli
inkivääri
neilikka
pomeranssinkuori
maustepippuri
2 tl soodaa
8 dl vehnäjauhoja

Siirappi kuumennetaan kiehuvaksi ja siihen lisätään mausteet. Muna ja sokeri vatkataan vaahdoksi ja mikrossa pehmennetty (ei kokonaan sulanut) voi lisätään munaseokseen. Siirappiseos lisätään ja sen jälkeen jauhot, johon sooda on sekoitettuna. Sitten taikina sekoitetaan hyvin, ensin vispilällä, sitten lastalla ja lopuksi ihan käsipelillä. Taikinan annetaan seistä seuraavaan päivään. Jos taikinan laittaa jääkaappiin, kannattaa se otta hyvissä ajoin esiin ennen leipomista, koska taikina jähmettyy melko kovaksi viileässä.




Jälleen kauniita mausteita kattilassa


Ja nyt tulee se oleellinen asia: taikina kaulitaan kahden leivinpaperin välissä. Silloin ei tarvitse lisätä yhtään ylimääräistä jauhoa ja piparit pysyvät ihanan rapeina, eikä tarvitse pelätä hampaan katkeavan, kun yrittää nakertaa kivikovaa piparia. Kaulittavien taikinalämpäreiden kannattaa olla aika pieniä. Jos kaulii valtavan ison taikinaklimpin, käy usein niin että reunat ovat paperinohuita ja keskiosa paksu. Silloin pipareista tulle hyvin eripaksuisia. Leivinpapereita voi vähän jauhottaa mutta aivan vähän.

Piparit paistetaan 180 asteisessa uunissa 8 min, 11 min. jos tehdään esim. isompia sydämiä. Nyt tein ihan pieniä sydämiä, paljon keskikokoisia, jonkin verran suuria sydämiä ja pari pipariukkoa ja -akkaa.



Paljon pipareita. Huom. "evääksi" saamamme granaattiomenat viime viikonlopun kreikkalaisesta illasta!

 Tein kaksinkertaisen määrän taikinaa, kuten olen tehnyt joka vuosi. Pipareiden menekki on vaihtelevaa. Joskus ne menevät jo suurin piirtein ennen joulua ja joskus olen antanut niitä lahjaksi. Joskus niitä jää aika paljonkin, jolloin niitä voi hyvin käyttä juustokakkujen pohjaksi.

Yritin sitten vielä hifistellä jotain maailmojasyleileviä kuorrutusjuttuja. Ei taaskaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ostin valmista kuorrutusta ja kuvittelin jotenkin sitten vaan pursottelevani jotain ihmeellisen pikkutarkkoja kuviointeja. Jaa-a. Dk Oetkerin valmis sokerikuorrutus oli tosi kovaa ja vaikeaa pursottaa, eikä paljon siitä parantunut, että putkiloa pidettiin kuumassa vedessä ohjeen mukaan. Luovutin kahden piparin jälkeen, lopputulos nähtävissä yllä olevassa kuvassa. Kun vähän tutkin asiaa, tajusin että se koristeaine, jota olin ajatellut onkin pikeeriä (royal icing), joka valmistetaan munanvalkuaisista, tomusokerista ja sitruunanmehusta ja jonka pursottamiseen tarvitaan kirjoitustylla ( voi hyvä ihme!). Eli toiseen kertaan jäivät pitsikuvioinnit. Näitä pipareita tarjotaan vaan sellaisenaan tai sinihomejuuston kera. Simplicity is divine!

(Tämä piparitaikina on toki täydellinen vain silloin, jos noudattaa ohjetta. Silloin se ei toimi, jos muuten laittaa tuplamäärän kaikkia aineita mutta vain yksinkertaisen määrän jauhoja. Silloin taikina onkin tosi lötköä, joskin kaulittavissa juuri niiden leivinpapereiden välissä. Silloin piparit leviävät koko pellin kokoiseksi, pitsiseksi piparilevyksi. Mutta kuka nyt niin tekisi, että laskisi aineet väärin...)