Kreikkalainen ilta



 Omat kokkailut ovat jääneet vähemmälle tämän viikonlopun aikana. Joulunalusajan juhliakin, pieniä ja suuria, on ollut sen verran paljon, että aikaa ei ole jäänyt keittiöpuuhiin. Ihanaa sinänsä, että on juhlia ja että tapaa nyt myös sellaisia ihmisiä, joita ei muuten vuoden aikana pahemmin ehdi nähdä. Toisaalta neljä eri rientoa viikon aikana alkaa jo käydä voimille!

Olimme kuitenkin eilen Espoossa uusien ystävien luona. Uusien ystävyyssuhteiden solmiminen näin aikuisiällä ei ole mitenkään jokapäiväistä ja se on ilahduttavaa ja samalla mielenkiintoista. Suomalais-saksalainen pariskunta lapsineen asuvat Lintuvaarassa, jonne saimme kutsun saapua viettämään kreikkalaista iltaa.



Suuria, kauniita granaattiomenoita



Kuten arvata saattaa, oli ruoka kreikkalaisvaikutteista. Kaiken kruunasivat uskomattoman upeat granaattiomenat, jotka oli hankittu suoraan etnisen kaupan omistajalta ja jotka hakkasivat marketin pienet granaattiomenat koon ja maun suhteen mennen tullen. Saimme mukaankin pari näitä hedelmiä, joiden ihanan hehkuvan punaiset siemenet ovat kuin pieniä rubiineja ja joiden maku on makea ja mehukas.

Ilta oli mitä onnistunein, ruoka herkullista ja seura hyvää. Ainoa pieni notkahdus tunnelmassa oli ihan alkumetreillä kun maistoin ensimmäisen kerran eläessäni retsinaa! Luulin saavani lasillisen ihan jotain tavallista valkoviiniä ja ajattelin kauhuissani ensi siemauksen jälkeen, että juon hometta. Ilmeeni paljasti tilanteen heti. Luulin ihan oikeasti, että sain pahasti, pahasti pilaantunutta valkoviiniä. Oli täysin mahdotonta paikata mokaa enää mitenkään, koska ilmeeni oli niin kauhistunut. Ei auttanut selitellä. Makua ei kyllä parantunut yhtään tieto siitä, että aine onkin kreikkalaista perinnejuomaa. Sen pitäisi olla kai pihkan makuista mutta vannon, että siinä maistuu vain home. Ei tullut siis minusta retsinan ystävää. Not my poison. Onneksi talosta toki löytyi muutakin juotavaa.



Upea kattaus



Kattaus oli hyvin kaunis ja tunnelma omakotitalossa oli hieno. Toinen asia mikä on hieno, on ystäväni Darylin kamera, jolla nämä kuvat on otettu. Oma mahtava Olympukseni ei tällaisia kuvia ota! Kokeilimme kameroita vierekkäin ja siinä missä Darylin kameran näytöllä granaattiomenat piirtyivät teräväksi valon ja varjon leikiksi, oli oma näyttöni täynnä rakeista puuroa. Ihan turha edes yrittää ottaa kuvaa, ellei ole aurinkoinen päivä! Olisiko uuden kameran hankinnan aika?