Ystävänpäivä/Valentine's Day

Eilen lauantaina juhlimme ystävänpäivää ystävien kesken ja samalla hieman laskiaista, päivän etukäteen mutta kuitenkin.

Alunperin Oliver oli tilannut minulta pulkkajuhlan jo heinäkuussa ja lupasin sellaisen järjestää. Suunnitelmat hieman sitten muuttuivat loppumetreillä kun toinen ystäväperhe ei päässyt osallistumaan juhlaan ja pulkkailusäätäkään ei saatu. Päätimme kuitenkin siis kokoontua pienemmällä porukalla ja harrastaa kuitenkin jotain ulkoiluaktiviteettia.

Yesterday on Saturday we celebrated Valentines Day with friends. And Shrovetide a bit too, a day early but still.

Originally Oliver had requested a sledding party from me in July and i promised to have one. The plans changed a bit in the end as one family could not make it to the party and it really wasn't sledding weather either. But we decided to just have the party with fewer people and do some at least some sort of outdoor activity.

Suuntasimme Matinkaaren kautta Vanhankaupunginlahden lintutornille. Matka oli sopiva ja kohde mielenkiintoinen. Ilma oli harmaa, kolea ja märkä mutta suomalaisella tavalla kaunis. Puhuimme ystäväni kanssa juuri siitä, että tällaiset harmaan ruskeat maisemat hivelevät suomalaisen silmää, kun muualla maailmalla ihmiset masentuisivat täysin kaikesta harmaudesta ja hiljaisuudesta (ja toki on suomalaisiakin, jotka näin tuntevat...).

We headed towards the bird watching tower in Vanhankaupunginlahti via the Matinkaari bridge. It was a good walk and the bird watching tower is an interesting place to see. The weather was grey, chilly and wet but beautiful in a Finnish way. We were just saying with my friend, that grey brown landscapes like this please the Finnis eye, when people elsewhere would be totally depressed by all this grayness (and of course there are Finns too, who feel this...).

Lintutorniin kiivettyämme nautimme eväät, eli valkosuklaa-maapähkinävoikaakaota. Aikuiset nauttivat kaakaonsa Bushmills-tujauksen kera ja yhdistelmä oli vallan mainio! Kaakaojuomakin on vallan mainiota, mutta Hesarin ohjeessa olisi voinut mainita se, että juoma kannattaa todellakin siivilöidä ennen tarjoilua. Nytkään en kaatanut kaikkea juomaa termokseen, koska kattilan pohjalla lillui paljon sulamatonta maapähkinävoita, eli siis maapähkinärouhetta. Sitä tuli kuitenkin termokseenkin mukaan ja kaikkien mukin pohjalla oli aika paljonkin maitoista pähkinämurua, joka ei ole kauhean herkullisen näköistä. Eräskin ystävämme kysyi oliko kyseessä mahdollisesti kaurapuurojuoma (okei...tietenkin jos on makuaistit tallella, voisi jo päätellä juoman mausta, että siitä ei ole kyse...). Eli juoman siivilöintiä peliin seuraavan kerran, kun sitä valmistetaan.

Kiirehdimme kotiin juuri kun valo alkoi hiljalleen hiipua. Vierailulle oli tulossa lisääkin porukkaa erityisesti Siiri-pentua katsomaan ja valitettavasti kaarsimme Toini Muonan kadulle vähän myöhässä, kun vieraat jo odottivat oven takana.

Having climbed the bird watching tower we got out picnic lunch which was white chocolate and peanut butter cocoa. The adults had their cocoa with a shot of Bushmills and the combination was just great! The cocoa too was just great, but the Helsingin Sanomat recipe could have mentioned, that you really need to strain the drink before serving. Even now I didn't pour all of the cocoa from the pan into the thermos, because there was still a lot of undissolved peanut butter, actually finely ground peanuts, at the bottom of the saucepan.  Some of that did get into the thermos though and everyone had grated peanuts soaked in milk at the bottom of their mugs and that didn't look very appetizing. One friend asked if it was some sort of oatmeal drink we were having (okay...of course if you have any taste buds at all, you might deduct from the taste of the drink, that it's not oatmeal...). So the straining is an absolute must the nest time we make it.

We hurried home when the light was just beginning to fade. We were expecting a few more guests who were especially coming to see Siiri and unfortunately we turned to Toinin Muonan katu when the guests were already waiting outside our door. 

Siiri oli tietenkin aivan tohkeissaan, kun talo oli täynnä vieraita ja kaikki huomioivat nimenomaan häntä. Alkupaloina söimme supikkaita ja sulhaspiirakoita. Supikkaat hieman kärähtivät uunissa - osa oikeastaan aika paljon! Tympeää. Onneksi saamme pian uuden uunin. Sulhaspiirakoiden uppopaistaminen sentään onnistui aika hyvin.

Siiri was of course super excited having the house full of guests and everyone was making a fuss over her. For starters we ate supikas and sulhas pies, the supikas pies burned a bit the oven - some of them quite badly actually! Not good. Luckily we're getting a new oven soon. At least i managed to deep fry the sulhas pies pretty decently.

Laskiaisen tienoolla tarjotaan tietenkin hernekeittoa. Samppa on tämän perheen hernekeittomestari ja hänen valmistama keitto onkin täyttä tavaraa. Lihaa ja mausteita ei säästellä, vettä kylläkin. Sampan hernekeitto on koostumukseltaan enemmänkin sosetta! Mutta sehän ei ole huono asia lainkaan. Kuka nyt haluaisikaan vetistä hernekeittoa syödä?

We of course serve pea soup around Shrovetide. Samppa is the pea soup master in this house and the pea soup he makes is the real maccoy. Plenty of meat and spices, not so much liquid. Samppa's pea soup is in fact more like a thick sauce than a soup! But that isn't a bad thing at all. Who want's watery pea soup anyway?

Keiton menekki oli aika hyvä, kun viisi ihmistä (joista yksi oli lapsi) söi koko 4 litran padallisen soppaa! Suurin kunnioitus sille henkilölle, joka rohkeasti söi kolme lautasellista hernekeittoa (asia, joka sitten hieman kostautui loppuillasta...).

The soup was well liked, as five people (one of which was a child) ate the whole 4 liter pot of soup! The biggest respect goes to the person who had three helpings (and who had to pay for it a bit later in the evening...).

Punssi on kuulunut jo useamman vuoden ajan laskiaispöytäämme. Viimeksi pari vuotta sitten mietin, pitäisikö pussia kokeilla tarjoilla lämpimänä. Mutta nytkin nautimme ihanan, makean punssin viilennettynä.

Punch has been a part of our Shrovetide menu for several years now. Last time a couple of years ago I was wondering, if I should serve the punch warm. But now we enjoyed our punch cold yet again. 

Viineissäkin on nykyään aivan uudet luokitukset. Tämä PET- muovipullossa myytä ekoviini sopii myös vegaaneille.

Even wines have a totally new classifications. This eco wine bottled in a plastic PET bottle is also suitable for vegans.

Jälkiruokana oli vastapaistettuja lettuja. Vähän siitä taas tuli käryä avokeittiöömme, jossa myös ruokailimme, mutta ei se jälleen kerran ketään haitannut. Letunpaistostahan tulee ihana tuoksu!

We had freshly fried pancakes for dessert. Our kitchen, which is also where we eat, got a bit smoky from the frying again but it didn't bother anyone. It's actually a lovely smell!

Lopuksi oli vielä kuppikakkuja! En yhtään tiedä mihin vatsaan näitä herkkuja syötiin. Itse luovutin itse asiassa kuppikakkujen kohdalla. Oliver kuitenkin jaksoi urheasti syödä sellaisen ja otti vielä kotiin mukaan kuppikakun doggie bagissä!

Kuppikaut olivat ihan OK... Ne olivat olevinaan red velvet cupcakes. "Red velvet my ass" kuten ystäväni loihe lausumaan oman hieman epäonnisen red velvet- kokeilunsa yhteydessä. Vaikka taikina oli punaista, kun laitoin taikinalla täytetyt muffinivuoat uuniin, oli paistunut kakku sitten vain ihan ruskeaa. Ja jotain outoa siinä taikinassakin oli, vaikka seurasin ohjeita tarkkaan. Reseptin kuvassa taikina oli vallan juoksevaa, kun oma taikinani muistutti lähinnä tahnaa. Samoin vaniljakuorrute ei ollut ihan sellaista, kun oletin, eli paksumpaa. Kuorrute oli aika valuvaa ja kun koristelin kuppikakut ennen vieraiden tuloa, olin melko varma että kuorrute olisi jo valunut tarjoiluvadille siinä vaiheessa, kun vihdoinkin herkut tarjoilisin. Onneksi ei niin käynyt, mutta minun pitää ehdottomasti tutkia tätä cupcake- asiaa vielä tarkemmin, ennen kuin postaan mitään varsinaista reseptiä.

And then we had cupcakes too! I don't know where we put all this food. I gave up when we got to the cupcakes. But Oliver outrageously ate his cupcake and even took one home in a doggie bag. 

The cupcakes were OK...They were supposed to be red velvet cupcakes. "Red velvet my ass" as my friend said after her slightly unlucky red velvet experiment. Even though the dough was red when it was put in the oven in the paper cupcake molds, the baked cupcakes were just brown. There was something odd in the dough, even though I followed the recipe closely. In the recipe picture the dough was quite runny but my dough was very gooey. Also the vanilla icing wasn't quite what I expected, meaning thicker. The icing was pretty runny and when I was decorating the cupcakes before the quests arrived, i was pretty sure the icing would have run on to the serving dish by the time I was ready to serve the cupcakes. Luckily this did not happen, but I definitely need to examine this cupcake case more closely, before I post any sort of recipe here.

Kuvassa Ollin hieno joutsenaiheinen ystävänpäiväkortti ja Sagan kaunis sydänkortti, jonka saimme jo aiemmin. Ja kuten arvata saattaa, ovat rakkaimmat toivotukset Siirille <3.

Pictured above is the marvelous swan Valentine's Day card Oliver made and also the pretty heart shaped card we got from Saga earlier on. And as you may well guess, the fondest thoughts were for Siiri <3.

Ystävänpäivä oli täynnä jännittäviä käänteitä - ainakin pienille corgi-pennuille. Vieraiden lähdettyä Siiri simahti totaalisesti. Väsynyt mutta onnellinen pentu!

Valentine's Day was full of excitement - at least for a small corgi puppy. When the guests had left Siiri fell fast asleep. A tired but happy puppy!