Sienireissu Merikarvialle/Mushroom Picking in Merikarvia

Vuosi on vierähtänyt taas ennätysajassa ja oli aika jälleen  kokoontua Merikarvialle sienestämisen merkeissä. Olemme lähteneet Merikarvian sienimetsiin vasujen kanssa jo kolmena syksynä. Porukka on periaatteessa aina sama, mutta kuten niin usein sitten käy, jää yksi jäsen puuttumaan syystä tai toisesta. Nyt siis yksi porukan jäsen poti silmätulehdusta, äänenmenetystä ja inhottavaa yskää Turussa, eikä päässyt osallistumaan sienestykseen. Ei voinut mitään, sairaus kun iskee on se podettava pois ja toivommekin nyt kaikki, että olo on Turun suunnalla jo parempi.

Mutta neljän hengen porukkamme kokoontuu useinkin vajaalukuisena. Harvinaisempaa onkin, että olemme kaikki neljä paikalla, oli sitten sienestystä, jazzareita tai muuta pimutoimintaa. Pärjäämme siis myös kolmen hengen vaihtelevissa porukoissa, joskin puuttuvaa jäsentä toki aina kaivataan.

Tänä vuonna oli sää hieman sateinen, kun hurautimme kohti Merikarviaa. Ja todellakin - Merikarvian keskustaanhan me taas päädyimme, aivan kuten viime vuonna. Missasin täysin käännöksen, josta olisimme päässeet ystävämme äidin talolle ja yhtäkkiä havaitsinkin jo Lady Pubin kyltin! En siis vielä koskaan ole käynyt tässä jännittävästi nimetyssä Merikarvialaisessa ravitsemusliikkeessä mutta kova pyrkimys minulla näyttää sinne olevan (lue viime vuoden sienireissutarina)! Kiepautimme siis auton ympäri Merikarvian keskustassa ja palasimme takaisin ja jopa löysimme perillekin. Hauskinta oli, että juuri pubin kohdalla emäntämme lähetti tekstiviestin (koska olimme myöhässä) jossa luki yksinkertaisesti "Lady Pubis?". No, melkein kyllä...

Vaikka lauantai oli länsirannikolla sateinen, oli syksy muuten ollut alueella kovin kuiva ja uskomatonta kyllä, ei sieniä juuri ollut. Yleensä olemme vain kävelleet pienen matkan talon läheisessä metsässä ja täyttäneet korimme alle puelessa tunnissa. Lopun ajan on voinut käyttää minttukaakaon siemailuun. Nyt ei ollut minttukaakaotakaan eikä ainakaan sieniä! Jokunen suppilovahvero löytyi aina sieltä täältä., mutta verrattuna edellisien vuosien saalisiin, täämä sienestysreissu ei vaikuttanut hääviltäkään.

Metsä tosin on valtavan hieno, oli sieniä tai ei. Tämä on se varsinainen satumetsä, jossa voisi kuvitella Mestaritontun asuvan.

Lopulta alkoi tihuttaa vettä ihan kunnolla ja onnistuimme jopa kulkemaan hieman harhaan. Kotiin palasimme hieman poikkeavaa reittiä, johon kuului oja ylityskin!

Sorja ojanylitys/A graceful ditch-crossing

Olimme sentään varustautuneet jonkinlaisella sisäisellä lämmikkeellä, vaikka minttukaakaota ei ollutkaan tällä kerralla.

Mutta sienisaalis jäi kyllä ensimmäisenä iltana äärettömän laihaksi.

Oli saalis laiha tai ei, saimme kuitenkin suppilovahveroita keiton muodossa (viime vuoden pakastesieniä?). Tämä keitto on sienireissumme klassikko ja se on aivan äärettömän herkullista.

Soppa syötiin lämmikkeeksi ennen sienestystä ja varsinainen illallinen nautittiin retkemme jälkeen, kun ilta oli jo pimentynyt.

Tihkusateessa rämpimisen jälkeen maistui lohi, perunat, kukkakaali ja lisukkeet, joista erityisesti vihreä tomaattipikkelssi oli mielenkiintoinen ja herkullinen tuttavuus. Muistan, että isotätini Ida teki aikoinaan kokonaisia säilöttyjä vihreitä tomaatteja ja maku olikin hyvin samanlainen, kuin nyt tarjotun pikkelssin. Kaiken ihanan ruoan kruunasi suppilovahverokastike, joten vaikka vasuissamme oli puutetta suppiksista, löytyi niitä muodossa jos toisessakin ruokapöydästä.

Jotenkin käsittämättömästi pääsimme saunaan vasta todella myöhään. Oli miltei keskiyö! Keksimme myös uuden saunomismuodon. Kävi ilmi että kolme naista voi aivan mainiosti saunoa noin 50C asteisessa saunassa neljä tuntia putkeen ja keskustella (kälättää). Kukaan ei missään vaiheessa kaivannut lisää löylyä ja kun olimme tätä uutta harrastusta suorittaneet ne neljä tuntia. olivat kaikki liian poikki varsinaisiin suuriin peseytymisoperaatioihin. Kello oli silloin viisi aamulla...

Mutta vaikka ilta oli venynyt aamuun, olimme kuitenkin osanneet olla maltillisia ja kun seuraava päivä valkeni kirkkaana ja aurinkoisena, lähdimme kuitenkin vielä kerran metsään, nyt hieman uusille apajille etsimään sieniä.

Ja löytyihän niitä!

Kun olimme samoilleet metsässä tunnin pari, vasujemme sisällöt näyttivät jo huomattavasti paremmilta. Tämä saalis ei toki ollut mitään viime vuoteen tai sitä edelliseen verrattuna, mutta huomattavasti parempi kuitenkin kuin edellisenä iltana tihkusateessa kerätty. Eivät keikkuneet vasumme enää niin kovin kevyennäköisesti, kun palailimme takaisin, kuten ystäväni yli yhdenksänkymmentä vuotias äiti huomautti!

Viikonloppu vierähtää niin kovin nopeasti ohi ja pian olikin taas aika ajaa tynnyrikoivuporteista ulos ja suunnata auton nokka kohti Helsinkiä. Kauas on pitkä matka, kuten olen kerran kuullut sanottavan ja Helsinki on ihan riittävän kaukana Merikarvialta. Pääsin kuitenkin lähtemään kotimatkalle sellaiseen aikaan, että saavuin kotiin vielä valoisaan aikaan.

Upea pimuviikonloppu jälleen. Saldona oli sieniä, ojaan pludausta, naurua, haljennut lasipöytä ja pari kyyneltäkin. Eli aika normimeininki!


A year has gone by again in record time and it was time again to gather at Merikarvia for our annual mushroom picking weekend. We have set out in to the forests of Merikarvia with basket in hand three autumns now. Our group is basically always the same one, but as it often happens one member is missing for one reason or another. Now one member of our group was absent because of an eye infection, loss of voice and a bad cough, so she could not participate in our weekend. It couldn't be helped. If you are sick you need to rest up and we all hope that our friend is feeling much better in Turku now.

But our gang of four often gathers with one member missing. It is actually rare that all four of are present, be it mushroom picking, Pori jazz weekend or other chick activities. We can manage well with just three variable members. although we do always miss the one who is not with us.

This year the weather was a bit rainy, as we drove towards Merikarvia. And indeed - we actually wound up in the center of Merikarvia, just like last year. I totally missed the turning that I should have taken to get to our friend's mother's house and suddenly I just saw the sign for Lady Pub! I have never actually been to this cryptically named drinking establishment, but I seem to have a strong  aspiration to so so (read last years post)! We swung the car around in the center of Merikarvia and drove back and even found our way to the destination. The funniest thing was, that when we were driving past the pub our hostess sent me a text message (we were late) that simply said "At Lady Pub?" Well, almost yes...

Although it was now a rainy Saturday on the west coast, the autumn had been quite dry and believe it or not, there were hardly any mushrooms. Usually we have just walked into the forest near the house and filled our baskets in under half an hour. The rest of the time we've sipped mint cocoa.Now there wasn't even any mint cocoa and certainly no mushrooms! We found a few chanterelles here and there, but compared to other year's this mushroom picking expeditions didn't seem to be amounting to much.

The forest is very beautiful though with or without mushrooms. This is a real enchanted forest where you can imagine trolls live.

Finally it began to drizzle quite a lot and we even managed to stray a bit. We returned home via an alternative rout that even included crossing a ditch!

A good mushroom catch or not, we did get chanterelles as a soup (last year's mushrooms from the freezer?). This soup is our mushroom weekend's classic dish and it is just so very delicious.

The soup was had before the mushroom picking as a warmer and we had actual dinner after our excursion, when darkness had already fallen.

After trudging in the rain salmon, potatoes, cauliflower and various accompaniments tasted delicios. Green tomato pickle was especially interesting and delicious. I remember my great aunt Ida making whole pickled green tomatoes and the taste was quite similar to this pickle. All the wonderful food was topped off with chanterelle sauce, and even though we had very few mushrooms in our baskets they were to be found in several forms at the dinner table.

It is unfathomable how we went to the sauna so late. It was almost midnight! We also invented a new way to have a sauna. It seems that it is quite possible to sit in a 50 sauna four hours straight and talk (blab). At no point did anyone want more heat and when we had had the sauna in this new way for four hours, everyone was so tired that no one wanted to do any bathing or very thorough washing much. It was five A.M. by then...

But even though it had been a long evening we had taken it easy and a s the next day dawned bright and sunny, we decided to go into the forest one more time to look for mushrooms in a slightly different place.

And we found some too!

When we had roamed about for an hour or two, the contents of our baskets looked a lot better. This catch was of course nothing compared the the past few years, but compared to the previous evening's catch in the rain this was much better. Our baskets did not swing so emptily coming home, as my friend's over ninety-year-old mother pointed out!

The weekend just always goes by so very quickly and soon it was time to drive out of the birchbarrell gate again and start the journey towards Helsinki. Far is a long way to go, as someone once said and Helsinkin is quite a long way from Merikarvia. I did however manage to start out early enough so that I arrived in Helsinki when it was still light.

A great girl's weekend again. Mushrooms, wet ditches, laughter, a cracked glass table and even a few tears. A pretty standard weekend!