Karviaiskakku

Tämän tarinan voisi otsikoida myös "Plan B". Tämän kyseisen illan aikana käyttöön otettiin myös plan C ja D:kin.

Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä ystävien kanssa kimpassa lihapiirakoita. Siis niitä kunnon suomalaisia snagarilihiksiä. En nyt muista, miten tämä suunnitelma alunperin kehittyi mutta näin päätettiin tehdä ja päivämääräkin päätettiin sun muuta. Olin tulostanut jokunen vuosi sitten lihisten ohjeen jostain nettireseptistä, mutta en ollut koskaan varsinaisesti kokeillut tehdä piirakoita. Lihapiirakoiden lisäksi päätimme mennä pulkkamäkeen pienimmän vieraan kanssa (silloin oli vielä paljon lunta, blogini ei TODELLAKAAN ole reaaliajassa) ja ulkoiluretkelle olisimme ottaneet mukaan termoksellisen minttukaakaota.

No, elämää ei aina voi suunnitella niin kovin tarkkaan. Ihan ensin meni pulkkamäkisuunnitelma uusiksi, koska juuri silloin kevät päätti hiipiä Arabianrantaan ja Annalan mäki tulvi. Ja lopulta emme tehneetkään lihapiirakoita, vaan söimme prinssinnakkeja ja minttukaakaokin vaihtui samppanjaan, mikä ei tietenkään ollut paha asia. Kaikki toimi kuitenkin, joten voi vain todeta, että tarkkojen suunitelmien tekeminen on kovasti yliarvostettua touhua! Ainakin vapaa-ajalla.

Ainoa asia joka säilyi alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, oli karviaiskakku.

Päätin hetken mielijohteesta tehdä perjantai-iltana kakun. Muistin, että viljelypalstan karviaissatoa oli yhä pakastimessa, joten makua ei tarvinnut miettiä sen kummemmin. Karviainen on ihan lempimarjojani. Jotenkin se muistuttaa maultaan etäisesti raparperia ja samoin kuin raparperi, tarvitsee karviainen seurakseen paljon sokeria, jotta sen kirpeys hieman talttuu. Lajike, joka palstallamme kasvaa, on hyvin tumma ja olin oikeastaan aika yllättynyt siitä, miten mahtava punainen väri marjoista tuli esiin, kun niitä keitti.

Kuvamateriaalini kakusta on surkeaa. En edes viitsi aloittaa tuttua valitusvirttäni surkeasta kamerastani. Kyllä kuvaajakin voisi hieman keskittyä. Nappasin todellakin vain pari nopeaa otosta kakusta ennen sen tarjoilua, enkä ehtinyt keskittyä valoon tai minkään sortin "stailaukseen" siinä hötäkässä. Nyt pitää vain mennä näillä kuvilla, joista kuitenkin jotenkin saa käsityksen esim juuri siitä upeasta väristä, josta aiemmin mainitsin.

Tämänkin kakun kanssa sattui kaikenlaisia kommelluksia, mutta enemmän niistä tarinan lopussa. Tässä perusresepti:

pohja:
200g Digestive-keksejä
50g voita
Murskaa keksit hienoksi muruksi. Sulata voi mikrossa ja sekoita voisula keksimuruun hyvin. Vuoraa irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohja leivinpaperilla ja painele keksimuru-voiseos vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin ja valmista marjakompotti.

karviaismarja kompotti:
300g karviaismarjoja
100g sokeris
1/2 dl vettä

Kuumenna marjat ja vesi ja anna porista hetken keskilämmöllä. Lisää sokeri ja jatka keittämistä miedolla lämmöllä n 15 min. Painele kompotti tiheän siivilän läpi puukauhalla ja jäähdytä.

täyte:
1 dl sokeria
300 g maustamatonta tuorejuustoa (vaikka Philadelphiaa)
3 dl kuohukermaa
4 kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna
1 annos karviaismarja kompottia
2 tl vaniljasokeria
7 liivatelehteä
Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa munankeltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää tuorejuusto ja vaniljasokeri ja sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää jäähdytetty karviaismarja kompotti ja sekoita hyvin. Kuumenna tilkka vettä kiehuvaksi, purista lionneet liivatteet liiasta vedestä ja sulata liivatelehdet kiehuvaan veteen. Lisää liivateseos tuorejuustomassaan ja sekoita hyvin. Vaahdota kerma. Vaahdota munanvalkuaiset jäykähköksi vaahdoksi. Lisää vaahdot tuorejuustomassaan vuorotelleen, ensin kerma, sitten valkuaiset. Lisää vaahdot varovaisesti lastalla "taitellen", jotta kuohkeus säilyy. Kaada täyte irtopohjavuokaan keksipohjan päälle, kopauta vuokaa pari kertaa työalustaa vasten, jotta täyte tasoittuu. Laita vuoka taas jääkaappiin, nyt noin pariksi tunniksi.

glasyyri:
3dl keitettyä karviaismarjamehua
3 liivatelehteä
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. 5 min. Kuumenna tilkka karviaismarjamehua kiehuvaksi. Purista liika vesi lionneista liivatelehdistä ja sulata liivatelehdet kiehuvaan mehuun. Kaada liivateseos kylmään mehuunja sekoita  hyvin. Kaada glasyyri ohuena nauhana kiinteän kakkutäyteen päälle ja laita vuoka jälleen kerran jääkaappiin, jossa se saa hyytyä yön yli.

Seuraavana päivänä irrota kakku vuoasta. Kannattaa vetää terävän veitsen kärki kakun ja reunan ympäri kerran ennen reunan avaamista. Tässä kannattaa ottaa rauhallisesti ja olla hyvin varovainen nostaessa reunaa kakun ympäriltä. Siirrä kakku tarjoiluvadille leivinpapereineen. Paperin saa pois kun laittaa lastan kakkupohjan ja parerin väliin. Kohottamalla varovaisesti kakkua saa leivinpaperin siististi vedettyä kakun alta. Koristele kakku omien mieltymysten mukaan. Tällä kertaa käytin tuoreita vadelmia ja valkosuklaasydämiä.

Karviaismarjakakku

Tein itse myös karviaismarjamehun. Meillä ei ole mehumaijaa, eikä tilanpuutteen vuoksi sellaista varmaan tulekaan, joten teen kaiken mehun keittämällä. Täältä blogista löytyy jo esim. raparperimehun ohje. Marjamehut teen Ota kesä talteen- kirjan ohjeen mukaan ((Ta vare på sommaren, Nina Dreyer Hensley, Jim Hensley, Paul Lowe, Gyldendal Norsk Forlag ASA 1999). Perusohjeessa keitetään kilo marjoja ja 3-4 dl vettä hitaasti kattilassa ja marjat saavat mehustua kannen alla, kunnes ne ovat vaalenneet. Marjat kaadetaan talouspaperilla vuoratun siivilän läpi ja ne saavat valua n. tunnin ( usein puoli tuntia riittää). Mehu mitataan ja kaadetaan takaisin kattilaan, jossa se kiehautetaan ja sokeri lisätään. Sokeria tulee olla 300-400g siivilöityä mehulitraa kohti. Kirjan ohje kehottaa lisäämään mehuun 1 tl natriumbentsoaattia mehulitraa kohti mutta itse en ole koskaan söilöntäainetta lisännyt. Mehu juodaan kuitenkin niin nopeasti, että se ei lisäainetita säilyvyyden tähden tarvitse.

Tämän kyseisen kakun ongelma liittyi juuri mehuun - ja ehkä vähän kompottiinkin. Ulkona oli aika kylmä, kun tein kakkua (kevättulva alkoi vasta yöllä) ja jäähdyttelin sekä kompottia että mehua parvekkeella. Aajattelin kylmyyden nopeuttavan kakuntekoprosessia. No jaa. Kun kaadoin liivatteen tuorejuusto-karviaiskompotti seokseen alkoi täyte hyytyä VÄLITTÖMÄSTI, koska kompotti oli niin kylmää. Jouduin laittamaan kulhon kuumaan vesihauteeseen, että sain täytteen taas juoksevaan muotoon ja kaadettua vuokaan! Hullummin vielä kävi glasyyrille, joka toki pysyi juoksevana kunnes sain sen kaadettua kakaun päälle mutta joka sitten hyytyi jääkaapissa niin vauhdilla, että glasyyrin pinnasta tuli aivan röpöliäinen. Alla olevasta kuvasta näkee, kuinka siinä kävi.



Röpöliäinen glasyyrin pinta.


Ei siis auttanut taas muu, kuin suorittaa jonkinlainen naamiointi kakulle. Värinsä puolesta sopivat vadelmat kakkuun hyvin ja olin tehnyt jääkaappiin valkosuklaasydämiä, jotka nyt otin käyttöön. Sydämetkään eivät olleet ihan priimoja. Tein ne ylijääneestä valkosuklaasta, kun tein reunusta erääseen toiseen kakkuun ( jonka kyllä laitan tänne blogiin myös jossain vaiheessa) ja taiteilin sydämet aika suurpiirteisesti. Mutta tämä oli hetken mielijohteesta tehty kakku, joten ehkä kaikki sen elementit saivatkin olla vähän ikään kuin sinne päin.

Marjat, varsinkin vadelmat, ovat usein pinnaltaan hieman sameita. Kauniin kiiltäviksi ne saa, kun pensselöi niiden päälle hieman juoksevaa kiillettä. Itse teen kiilteen hillosta ja vedestä keittämällä. Pieneen kattilaan laitetaan puolet hilloa ja puolet vettä ja seosta keitetään hetken, koko ajan sekoittaen. Seos kaadetaan tiheän siivilän läpi (teesihti on hyvä) ja kiilteen annetaan jäähtyä hetken. Kiillettä voi töpötellä marjojen päälle vesivärisiveltimellä.

Ulkomuoto-ongelmista huolimatta, oli kakku herkullinen. Oli kiva vaihteeksi tehdä tällainen "old school" kakku, jossa oli marjahilloketta eikä mitään sen kummempia hifistelyjä tai kokeiluja. Karviaiskompotin sokerimäärä vähän arvelutti mutta kakku ei ollut missään nimessä liian makea.

Pitää vaan muistaa pitää mehujen ja hillokkeiden lämpötila vähemmän jäätävänä.

Samppa teki kuin tekikin niitä lihapiirakoita seuraavana päivänä. Olihan kaikki ainekset hankittu. Ne olivat todella hyviä  mutta myös todella VALTAVIA. Ja kun lihis ei nyt muutenkaan ole kovin kevyttä ruokaa, kävi yhden Sampan lihapiirakan syöminen työstä :). Mutta resepti on kehityskelpoinen. Maku oli erinomainen, nyt vain muotoilua pitää vähän hienosäätää.