Kaikki, mikä kaapista löytyy
Jaksan yhä muistella lomaviikkoani, josta on siis nyt jo valovuosia aikaa - tai siltä se ainakin tuntuu. Heti ensimmäisenä lomapäivänä, maanantaina, ryhdyin tekemään kaikkia pieniä kokeiluja keittiössä ja seuraava resepti on yksi tulos näistä kokeiluista.
Samppa oli ystävänsä kanssa Tallinnaan suuntautuneella päiväristeilyllä ja sain nauttia koko päivän omasta rauhasta. Päätin, että en mene ulos muuten, kuin koiran kanssa lenkille pari kertaa. En siis kauppaan tai muualle. Kun joutuu rampaamaan muuten paikasta toiseen, on niin luksusta saada olla kotona ihan koko päivän. Mutta jos ei halua mennä kauppaan ja haluaa silti syödä, pitää kurkistaa, mitä kaikkea kaapista löytyy. Sieltä löytyi seuraavaa:
jauhoja
voita
kananmunia
sipuleita
valkosipulia
pakastekatkarapuja
jämäpala Parmesan- juustoa
purkki tomaattimurskaa
kaiken maailman mausteita
tomaatteja
mustia oliiveja
Ryhdyin suunnittelemaan Provence- tyyppistä piirasta, johon siis tulisi mausteeksi herbes de Provence seosta. Katkaravut sopivat ajatukseen hyvin, samoin tomaatit. Mietin myös tonnikalaa - jota ei kaapissa kyllä ollut - ja heti perään kovaksi keitettyjä kananmunia ja anjoviksia- joita kaapissa olisi ollut. Se polku vei kuitenkin enemmänkin Niçoise- tyypiseen makumaailmaaan, joka on joskus myös kokeiltava mutta joka nyt sai jäädä hautumaan.
Tutkin jälleen useampaakin kahdeksastakymmenestä keittokijastamme ja konsultoin hetken nettiä. Näiden tutkimusten seurauksena syntyi oma Quiche Provençal. Piirakan pohja tehtiin Parasta kotiruokaa- keittokijan mukaan (Aura Liimatainen ja WSOY 1995), täyte on aika pitkälle itse kehitelty.
Saimme muuten yllä mainitus keittokirjan Sampan siskolta kerran joululahjaksi ja se on ollut verrattoman hyvä opus, josta löytyy kaikki perusruoat sekä myös erikoisempiakin reseptejä.
Quiche Provençal
Pohja
100g huoneenlämpöistä voita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
3/4 dl kylmää vettä
Täyte
3 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 tölkki tomaattimurskaa
200g pakastekatkarapuja (sulatettuna)
1 1/2 tl Herbes de Provence yrttisekoitusta
3 kananmunaa
n. 2 dl raastettua Parmesania
1 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria (maun mukaan)
Pehmeä voi ja kuivat aineet sekoitetaan puuhaarukalla ryynimäiseksi. Vesi lisätään ja taikina sekoitetaan tasaiseksi. Taikina painellaan voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille ja pohjaa paistetaan 225 asteisessa uunissa 10 min.
Sipuli leikataan ohuiksi renkaiksi ja kuullotetaan oliiviöljyssä kunnes sipuli on pehmeää ja kullankeltaista. Valkosipuli lisätään ja paistamista jatketaan pari minuuttia. Tomaattimurska ja herbes de Provence lisätään pannulle ja annetaan seoksen vielä hautua n. 10 min. Seos jäähdytetään ja (sulatetut) katkaravut, kananmunat, Parmesan suola ja pippuri lisätään. Kaikki ainekset sekoitetaan hyvin keskenään ja kaadetaan esipaistetun piirakkapohjan päälle. Piiraan pinnan voi koristella tomaattirenkailla ja mustilla oliiveilla. Piirasta paistetaan sitten vielä 20 min.
Piirakasta tuli maukas ja aika kauniskin. Sitä voi syödä lämpimänä tai kylmänä salaatin kera tai tarjota pikkunaposteltavaski juhlissa. Piirakkapalan kanssa voi vaikka nauttia lasillinen ihanaa Rosé d'Anjou roseeviiniä palanpainikkeeksi, jota en kuitenkaan ihme kyllä tehnyt ensimmäisenä lomapäivänäni (Alkossa on myynnissä Rémy Pannier Rosé d'Anjou, 8,49€, sitten kun sitä tekee mieli)!
Ja pitäähän joka ruokatarinassa olla se ei mennyt niin kuin..."- osio! Kuten sanoin, mietin myös anjoviksia, kun kehittelin tätä reseptiä. Kun vihdoin päädyin tähän Provençal- vaihtoehtoon, ajattelin että voin kuitenkin koristella piiraan anjovifileillä. Niitä oli ostettu aikoinaan kolme purkkia surullisenkuuluisien glögijuhla- tapasten tekoon. Anjovikset jäivät kuitenkin sattuneista syistä ruokakaappiin, josta nyt siis kaivoin yhden purkin esiin. Ja avainsana tässä on nimenomaan "ruokakaappi". Kuivakaappi. Ei jääkaappi. En tiedä kuinka ajatuksissaan ihminen voi olla, mutta jos niitä ruokakaupassa säilytetään kylmässä, voisi olettaa, että kotonakin laittaisi ne vaikka jääkaappiin. Silloin voisi olettaa väärin, kun minä olen kysessä!Anjosvisfileet olivat siis kolme kuukautta ruokakaapissa ja kun avasin ensimmäisen purkin, oli jäljellä pelkkä liemi! Fileet olivat kirjaimellisesti sulaneet huoneen lämmössä pois. Ensin ei mikään kello soinut päässäni. Ajattelin vain, että purkki oli jotenkin viallinen. Avasin seuraavan purkin ja sama juttu ja yhä sama juttu kolmannenkin purkin kohdalla. Sitten alkoi päässäni pikku hiljaa raksuttaa. Totta tosiaa; purkissakin mainittiin, että säilytys on kylmässä! Ei tullut siis anjosviskoristetta tällä kertaa. Taidan nyt muistaa koko loppuelämäni ajan, kuinka anjovisfileepurkia säilytetään.
Mutta ajatukset askartelevat jo tulevan parissa ja seuraavan kerran kokeilen sitä Niçoise- tyypistä piirasta - anjoviskoristeineen päivineen.
Samppa oli ystävänsä kanssa Tallinnaan suuntautuneella päiväristeilyllä ja sain nauttia koko päivän omasta rauhasta. Päätin, että en mene ulos muuten, kuin koiran kanssa lenkille pari kertaa. En siis kauppaan tai muualle. Kun joutuu rampaamaan muuten paikasta toiseen, on niin luksusta saada olla kotona ihan koko päivän. Mutta jos ei halua mennä kauppaan ja haluaa silti syödä, pitää kurkistaa, mitä kaikkea kaapista löytyy. Sieltä löytyi seuraavaa:
jauhoja
voita
kananmunia
sipuleita
valkosipulia
pakastekatkarapuja
jämäpala Parmesan- juustoa
purkki tomaattimurskaa
kaiken maailman mausteita
tomaatteja
mustia oliiveja
Ryhdyin suunnittelemaan Provence- tyyppistä piirasta, johon siis tulisi mausteeksi herbes de Provence seosta. Katkaravut sopivat ajatukseen hyvin, samoin tomaatit. Mietin myös tonnikalaa - jota ei kaapissa kyllä ollut - ja heti perään kovaksi keitettyjä kananmunia ja anjoviksia- joita kaapissa olisi ollut. Se polku vei kuitenkin enemmänkin Niçoise- tyypiseen makumaailmaaan, joka on joskus myös kokeiltava mutta joka nyt sai jäädä hautumaan.
Tutkin jälleen useampaakin kahdeksastakymmenestä keittokijastamme ja konsultoin hetken nettiä. Näiden tutkimusten seurauksena syntyi oma Quiche Provençal. Piirakan pohja tehtiin Parasta kotiruokaa- keittokijan mukaan (Aura Liimatainen ja WSOY 1995), täyte on aika pitkälle itse kehitelty.
Saimme muuten yllä mainitus keittokirjan Sampan siskolta kerran joululahjaksi ja se on ollut verrattoman hyvä opus, josta löytyy kaikki perusruoat sekä myös erikoisempiakin reseptejä.
 |
| Provencen tunnelmaa |
Quiche Provençal
Pohja
100g huoneenlämpöistä voita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
3/4 dl kylmää vettä
Täyte
3 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 tölkki tomaattimurskaa
200g pakastekatkarapuja (sulatettuna)
1 1/2 tl Herbes de Provence yrttisekoitusta
3 kananmunaa
n. 2 dl raastettua Parmesania
1 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria (maun mukaan)
Pehmeä voi ja kuivat aineet sekoitetaan puuhaarukalla ryynimäiseksi. Vesi lisätään ja taikina sekoitetaan tasaiseksi. Taikina painellaan voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille ja pohjaa paistetaan 225 asteisessa uunissa 10 min.
Sipuli leikataan ohuiksi renkaiksi ja kuullotetaan oliiviöljyssä kunnes sipuli on pehmeää ja kullankeltaista. Valkosipuli lisätään ja paistamista jatketaan pari minuuttia. Tomaattimurska ja herbes de Provence lisätään pannulle ja annetaan seoksen vielä hautua n. 10 min. Seos jäähdytetään ja (sulatetut) katkaravut, kananmunat, Parmesan suola ja pippuri lisätään. Kaikki ainekset sekoitetaan hyvin keskenään ja kaadetaan esipaistetun piirakkapohjan päälle. Piiraan pinnan voi koristella tomaattirenkailla ja mustilla oliiveilla. Piirasta paistetaan sitten vielä 20 min.
Piirakasta tuli maukas ja aika kauniskin. Sitä voi syödä lämpimänä tai kylmänä salaatin kera tai tarjota pikkunaposteltavaski juhlissa. Piirakkapalan kanssa voi vaikka nauttia lasillinen ihanaa Rosé d'Anjou roseeviiniä palanpainikkeeksi, jota en kuitenkaan ihme kyllä tehnyt ensimmäisenä lomapäivänäni (Alkossa on myynnissä Rémy Pannier Rosé d'Anjou, 8,49€, sitten kun sitä tekee mieli)!
Ja pitäähän joka ruokatarinassa olla se ei mennyt niin kuin..."- osio! Kuten sanoin, mietin myös anjoviksia, kun kehittelin tätä reseptiä. Kun vihdoin päädyin tähän Provençal- vaihtoehtoon, ajattelin että voin kuitenkin koristella piiraan anjovifileillä. Niitä oli ostettu aikoinaan kolme purkkia surullisenkuuluisien glögijuhla- tapasten tekoon. Anjovikset jäivät kuitenkin sattuneista syistä ruokakaappiin, josta nyt siis kaivoin yhden purkin esiin. Ja avainsana tässä on nimenomaan "ruokakaappi". Kuivakaappi. Ei jääkaappi. En tiedä kuinka ajatuksissaan ihminen voi olla, mutta jos niitä ruokakaupassa säilytetään kylmässä, voisi olettaa, että kotonakin laittaisi ne vaikka jääkaappiin. Silloin voisi olettaa väärin, kun minä olen kysessä!Anjosvisfileet olivat siis kolme kuukautta ruokakaapissa ja kun avasin ensimmäisen purkin, oli jäljellä pelkkä liemi! Fileet olivat kirjaimellisesti sulaneet huoneen lämmössä pois. Ensin ei mikään kello soinut päässäni. Ajattelin vain, että purkki oli jotenkin viallinen. Avasin seuraavan purkin ja sama juttu ja yhä sama juttu kolmannenkin purkin kohdalla. Sitten alkoi päässäni pikku hiljaa raksuttaa. Totta tosiaa; purkissakin mainittiin, että säilytys on kylmässä! Ei tullut siis anjosviskoristetta tällä kertaa. Taidan nyt muistaa koko loppuelämäni ajan, kuinka anjovisfileepurkia säilytetään.
Mutta ajatukset askartelevat jo tulevan parissa ja seuraavan kerran kokeilen sitä Niçoise- tyypistä piirasta - anjoviskoristeineen päivineen.
Kommentit
Lähetä kommentti