Sulhaspiiraat
Lomaviikko on mennyt siivillä. Voiko olla jo perjantai? Kuvittelin jotenkin, että viikon aikana saisin kirjattua tänne blogiin useammankin reseptin mutta tässä sitä nyt ollaan - viikon lopussa. Viime viikonlopun laskiaisjuhlista halusin jakaa sulhaspiiraiden reseptin, samoin kuin vaniljajäätelön. Ensin siis suolaisten sulhaspiiraiden ohje.
Kun saavuimme pulkkamäestä viime lauantaina, alkuhätään oli tajolla sulhaspiiraita ja marinoituja valkosipuleita. Sulhaspiiraat ovat yksinkertaisen maukkaita ja varsin helppoja valmistaa. Piiraat taitavat olla karjalaista perinneruokaa. Itse olen leikannut reseptin jostain lehdestä yli kymmenen vuotta sitten. Sen muistan, että resepti oli isä Mitron. Nythän se vähän huvittaa, isä Mitron kyseenalaisen maineen varjossa, mutta piiraat ovat kuitenkin oikein hyviä, joten ainakin ruoanlaitossa isä Mitro osaa asiansa.
SULHASPIIRAAT:
15 piirasta
Täyte
5dl vettä
2 dl pitkää riisiä
1/2 tl suolaa
3 munaa
3 rkl voita
Kuoritaikina
3/4 dl kylmää vettä
1/2 tl suolaa
1 1/2 dl ruisjauhoja
1/2 dl vehnäjauhoja
Paistamiseen
rypsiöljyä
Keitä riisi suolan kanssa vedessä pakkauksen ohjeiden mukaan. Lisää voi kuumaan riisiin, anna sulaa hyvin ja sekoita. Keitä munat koviksi (10-12 min.) ja laita ne kylmään veteen odottamaan kuorimista.
Sekoita kuoritaikina kulhossa. Muovaa taikina pitkulaiseksi ja leikkaa 15 palaan. Pyöritä palat palloiksi ja paina hyvin jauhotetulla alustalla litteiksi kakuiksi. Kaulitse piirakkapulikalla pala kerrallaan hyvin ohuiksi.
Kuori munat ja lisää ne hakkeluksena riisiin. Nosta täytettä taikinaläpysköiden päälle. Sivele puolen taikinan reuna vedellä ja sulje piirakka. Paina reunat kiinni ja tasoita pizzaleikkurilla. Paista piiraat uppopaistamalla öljyssä paistinpannussa (jossa on hieman normaalia korkeampi reuna). Öljy saa olla aika kuumaa, jotta piirakat ruskistuvat kauniisti. Jos öljy ei ole tarpeeksi kuumaa, imee taikina itseensä rasvaa ja piiraista tulee lötköjä ja todella rasvaisia, ei lainkaan rapeita. Öljyn oikean kämpötilan voi testata esim. puisella syömäpuikolla. Jos kuplia syntyy kun syömäpuikko painetaan kattilan pohjaan, on öljy tarpeeksi kuumaa. Saman asian saa testattua myös pienellä palalla taikinaa, joka kuplii ja nousee pintaan, kun öljy on tarpeeksi kuumaa. Laita valmiiksi paistuneet piiraat talouspaperilla vuoratulle vadille, jolloin ylimääräinen öljy imeytyy talouspaperiin.
Resepti on hyvin uskollinen isä Mitron alkuperäiselle. Oma lisäni on voi, joka sulatetaan kuumaan riisiin. Mielestäni se tuo täytteeseen hieman kiinteyttä. Muuten täyte leviää pitkin joka paikkaa, jos irtonaisella riisillä ei ole mitään sidosainetta. Piirakkapulikkaa en myöskään omista mutta sellaisen hankkiminen voisi olla hyvä idea. Voisin kuvitella, että pyöreiden taikinaläpysköiden tekeminen olisi helpompaa pulikalla, kuin tavallisella kaulimella. Alkuperäisessä reseptissä sanotaan, että taikinan tulee olla niin ohutta, että "läpi näkyvät naapurikylän kirkon tornit". Jaa. Ei ole tässä kylässä, eikä naapurikylässäkään, kirkontornia näkyvissä mutta ohuita taikinaläpyskät kyllä olivat.
Piiraat ovat periaatteessa hyvin vaivattomia valmistaa. Ainoa aikaa vievä vaihe on taikinan kauliminen ja täyttäminen. Pitää vaan ottaa rauhallisesti ,eikä näitä piiraita kannatakkaan valmistaa kiireessä. Herkullisia sulhaspiiraat kyllä ovat. Pelkäsin ensin itse, että ne olisivat ainoaksi tarjottavaksi hieman mauttomia. Eihän niissä ole mausteena kuin hieman suolaa. Mutta ehkä juuri siksi, että maku on niin puhdas ja konstailematon, tekivät piiraat kauppansa erinomaisesti. Erityisesti kuoritaikinaa kehuttiin. Ihaninta oli, kun nuori vieraamme, seitsemän vuotias Mats, pyysi reseptin! Täällä se nyt sitten on myös hänen luettavissaan.
Kun saavuimme pulkkamäestä viime lauantaina, alkuhätään oli tajolla sulhaspiiraita ja marinoituja valkosipuleita. Sulhaspiiraat ovat yksinkertaisen maukkaita ja varsin helppoja valmistaa. Piiraat taitavat olla karjalaista perinneruokaa. Itse olen leikannut reseptin jostain lehdestä yli kymmenen vuotta sitten. Sen muistan, että resepti oli isä Mitron. Nythän se vähän huvittaa, isä Mitron kyseenalaisen maineen varjossa, mutta piiraat ovat kuitenkin oikein hyviä, joten ainakin ruoanlaitossa isä Mitro osaa asiansa.
SULHASPIIRAAT:
15 piirasta
Täyte
5dl vettä
2 dl pitkää riisiä
1/2 tl suolaa
3 munaa
3 rkl voita
Kuoritaikina
3/4 dl kylmää vettä
1/2 tl suolaa
1 1/2 dl ruisjauhoja
1/2 dl vehnäjauhoja
Paistamiseen
rypsiöljyä
Keitä riisi suolan kanssa vedessä pakkauksen ohjeiden mukaan. Lisää voi kuumaan riisiin, anna sulaa hyvin ja sekoita. Keitä munat koviksi (10-12 min.) ja laita ne kylmään veteen odottamaan kuorimista.
Sekoita kuoritaikina kulhossa. Muovaa taikina pitkulaiseksi ja leikkaa 15 palaan. Pyöritä palat palloiksi ja paina hyvin jauhotetulla alustalla litteiksi kakuiksi. Kaulitse piirakkapulikalla pala kerrallaan hyvin ohuiksi.
Kuori munat ja lisää ne hakkeluksena riisiin. Nosta täytettä taikinaläpysköiden päälle. Sivele puolen taikinan reuna vedellä ja sulje piirakka. Paina reunat kiinni ja tasoita pizzaleikkurilla. Paista piiraat uppopaistamalla öljyssä paistinpannussa (jossa on hieman normaalia korkeampi reuna). Öljy saa olla aika kuumaa, jotta piirakat ruskistuvat kauniisti. Jos öljy ei ole tarpeeksi kuumaa, imee taikina itseensä rasvaa ja piiraista tulee lötköjä ja todella rasvaisia, ei lainkaan rapeita. Öljyn oikean kämpötilan voi testata esim. puisella syömäpuikolla. Jos kuplia syntyy kun syömäpuikko painetaan kattilan pohjaan, on öljy tarpeeksi kuumaa. Saman asian saa testattua myös pienellä palalla taikinaa, joka kuplii ja nousee pintaan, kun öljy on tarpeeksi kuumaa. Laita valmiiksi paistuneet piiraat talouspaperilla vuoratulle vadille, jolloin ylimääräinen öljy imeytyy talouspaperiin.
Sulhaspiiraat valmiina paistamista varten. |
Resepti on hyvin uskollinen isä Mitron alkuperäiselle. Oma lisäni on voi, joka sulatetaan kuumaan riisiin. Mielestäni se tuo täytteeseen hieman kiinteyttä. Muuten täyte leviää pitkin joka paikkaa, jos irtonaisella riisillä ei ole mitään sidosainetta. Piirakkapulikkaa en myöskään omista mutta sellaisen hankkiminen voisi olla hyvä idea. Voisin kuvitella, että pyöreiden taikinaläpysköiden tekeminen olisi helpompaa pulikalla, kuin tavallisella kaulimella. Alkuperäisessä reseptissä sanotaan, että taikinan tulee olla niin ohutta, että "läpi näkyvät naapurikylän kirkon tornit". Jaa. Ei ole tässä kylässä, eikä naapurikylässäkään, kirkontornia näkyvissä mutta ohuita taikinaläpyskät kyllä olivat.
Öljyssä paistuvia sulhaspiiraita. |
Piiraat ovat periaatteessa hyvin vaivattomia valmistaa. Ainoa aikaa vievä vaihe on taikinan kauliminen ja täyttäminen. Pitää vaan ottaa rauhallisesti ,eikä näitä piiraita kannatakkaan valmistaa kiireessä. Herkullisia sulhaspiiraat kyllä ovat. Pelkäsin ensin itse, että ne olisivat ainoaksi tarjottavaksi hieman mauttomia. Eihän niissä ole mausteena kuin hieman suolaa. Mutta ehkä juuri siksi, että maku on niin puhdas ja konstailematon, tekivät piiraat kauppansa erinomaisesti. Erityisesti kuoritaikinaa kehuttiin. Ihaninta oli, kun nuori vieraamme, seitsemän vuotias Mats, pyysi reseptin! Täällä se nyt sitten on myös hänen luettavissaan.
Valmiita sulhaspiiraita. |
Kiitos reseptistä. Tein tänään ensimmäistä kertaa sulhaspiirakoita erään karjalaisen keittokirjan reseptillä ja hiukan jäi parantamisen varaa. Tein samalla karjalanpiirakoita, ja koska yleensä käytän kaulitsemiseen karkeita ruisjauhoja, tein kaikki kuoret samalla kertaa. Karkea jauho oli huono valinta sulhaspiirakoihin. Vielä viikko aikaa parantaa suoritusta.
VastaaPoistaVähän myöhässä tulee vastukseni - on tainnut joulunaika olla niin kiireistä, että kommentitkin ovat menneet vähän ohi. Piti ihan muistella, mitä jauhoja käytän kaulitsemiseen mutta luulisin, että vehnäjauhoja. Nämä piirakat ovat kyllä ihan aina onnistuneet, kun olen niitä tehnyt. Ja kohtahan on taas laskiainen, jolloin niitä perinteisesti tarjoilen alkupaloiksi ennen hernekeittoa.
VastaaPoista