Sukujuhla
Sukujuhlien emännöinti siirtyi tänä vuonna äidiltäni minulle. Olemme aina perinteisesti kokoontuneet ruokailemaan yhdessä joka syksy, äitini, meidän perhe, serkkuni miehineen ja "melkein sukulaiset" eli läheinen ystäväpariskunta. Perin emännänvelvollisuuksien lisäksi äidiltäni 50-luvulta peräisin olevan suuren emaloidun rautapadan ja stroganoffin ja rosollin reseptin. Tämä helpotti. Muuten olisin taas kehitellyt jotain ihmeellisiä ja työläitä ruokalajeja ja ollut aivan raivon partaalla vieraiden saapuessa, kun kaikki olisi mennyt enemmän tai vähemmän pieleen. Rajoilla käytiin kyllä nytkin. Illallinen seitsemälle hengelle otti melkein enemmän voimille, kuin glögijuhlien järjestäminen viidellekymmenelle hengelle. Homma pitää kuitenkin saada sujumaan aika kitkattomasti ja mielellään aika nopeastikin, joten itse ei voi jäädä siemailemaan viiniä tai kiskomaan röökiä partsille, vaan pitää olla tilanteen tasalla koko ajan - ainakin kahviin ja konjakkiin asti.
Mutta kuten sanottu, striganoff pelasti paljon. Se oikeasti valmistuu melkein itsestään.
Kuvassa porisevat pilkotut lihat edellä mainitussa padassa. Siitä olisi oikeasti pitänyt ottaa "before & after" kuva! Pata oli aivan sysimusta. Siinä oli kypsennetty ruokia kaasu-uunissa vuosien ajan. En edes tiennyt, minkä värinen pata oli - veikkasin ruskeaa. Mutta vanha kunnon sopkeripala tepsi tähänkin! Fairya pintaan ja ankaraa hinkkaamista sokeripalalla ja lika lähtee - oikeasti. Hellaa voi puhdistaa samalla konstilla. Eikä naarmuta. Samppa tämän puhdistuoperaaaation sitten toteutti ja siihen meni viisi tuntia ja aika määrä sokeripaloja. Mutta kun pääsee vauhtiin ja näkee kuinka jälkeä syntyy, ei vaan voi lopettaa. Äitin ei tietenkään tunnistanut koko pataa. Hän ei voinut kuvitellakaan, että sitä voisi koskaan saada puhtaaksi. Tämä on nyt kiva lisä vanhojen patojen kokoelmaamme.
Mutta se helppo stroganoff. Siihen tarvitaan runsas kilo naudan kulmapaistia ( nyt oli lisänä hirvenlihaa myös, lahja kummisedältäni, lihaa oli siis melkein puolistoista kiloa) paloiteltuna, kolme porkkanaa, kolme maustekurkkua, lihalientä (nyt oli Touch of taste häränlihafondia), vehnäjauhoja, 4 rkl soijaa, ketsuppia, suolaa ja valkopippuria. Lihat ruskistetaan voissa padassa. Nestettä irtoaa paljon, josta äitini ei maininnut mitään ja olin aivan paniikissa, kunnes hiffasin, että tämähän se kastike oikeastaan on. Kun lihat ovat kaikki kauttaalta ruskistuneet, lisätään soija ja annetaan lihojen ja soossin "putrata", kuten äitin sanoi. Sillä aikaa valmistetaan suuruskastike. 2 rkl voita sulatetaan paistinpannussa ja siihen lisätään 2 rkl vehnäjauhoja ja sekoitetaan. Lämmintä lihalientä lisätään, seosta koko ajan hämmentäen. Määristä en oikein osaa sanoa. Lihalientä lisätään, kunnes kastike on sopivaa. Lopuksi lisätään vielä ketsuppia, jälleen "sopivasti" ja kastike lisätään pataan lihojen joukkoon. Sitten vielä about 1 rkl suolaa ja valkopippuria maun mukaan, kansi padalle ja hiljaista hauduttamista 1,5 h, jonka aikana voi käydä vaikka kaupassa suorittamassa viimeiset paniikkiostokset, jotka unohtuivat edellisenä päivänä.
Stroganoff onnistui täydellisesti ja maistui aivan samalta kuin äidin tekemä, mikä olikin tavoite. Tämä on maailman helpoin ruoka ja jos on tulossa vieraita, jotka eivät ole kasvissyöjiä tai vegaaneja, on tämä oikeasti emännän pelastus. Muut ruokalajit sukuillalliselle vaativatkin enemmän näpertelyä. Aluksi oli jättikatkarapuvartaita ja kahta dippikastiketta ja toki omat kakkuvirittelyni vievät aina aikaa ja raastavat vähän hermojakin. Stroganoffin kanssa tarjottu riisi, vihreä salaatti ja rosolli olivat kyllä myös aika vaivattomia. ja kyllä, syömme rosollia kaikkina muina aikoina vuodesta paitis jouluna. Ja siinä EI ole silliä mutta kylläkin ihana kastike, joka valmistuu kermavaahdosta, etikkapunajuuriliemestä ja tipasta etikkaa.
Krysanteemiteema toistui "melkein sukulaisten" tuomassa kimpussa. On varmaa sitten vieläkin upeampi, kun liljat aukeavat.
Mustavalkoista Paratiisia, Essence laseja ja kaatimia, Citterio 98 aterimet, Timo Sarpanevan Ascot kynttiläjalat, Finnlaysoni pöytäliina ja lautasliinat... Can't get more finnish than that! Nyt kun illatkin hämärtävät koko ajan aikaisemmin, voi kattaa pöytään paljon kynttilöitä.
Sukujuhlien vieraat ovat aika helppoa porukkaa. Kaikki ruoka maistuu, ja maistuu hyvin! Jättikatkaravut hävisitvät alta aikayksikön, melkein kaikki stroganoff meni ja kakku... No, se onkin sitten ihan oma lukunsa.
Mutta kuten sanottu, striganoff pelasti paljon. Se oikeasti valmistuu melkein itsestään.
Mutta se helppo stroganoff. Siihen tarvitaan runsas kilo naudan kulmapaistia ( nyt oli lisänä hirvenlihaa myös, lahja kummisedältäni, lihaa oli siis melkein puolistoista kiloa) paloiteltuna, kolme porkkanaa, kolme maustekurkkua, lihalientä (nyt oli Touch of taste häränlihafondia), vehnäjauhoja, 4 rkl soijaa, ketsuppia, suolaa ja valkopippuria. Lihat ruskistetaan voissa padassa. Nestettä irtoaa paljon, josta äitini ei maininnut mitään ja olin aivan paniikissa, kunnes hiffasin, että tämähän se kastike oikeastaan on. Kun lihat ovat kaikki kauttaalta ruskistuneet, lisätään soija ja annetaan lihojen ja soossin "putrata", kuten äitin sanoi. Sillä aikaa valmistetaan suuruskastike. 2 rkl voita sulatetaan paistinpannussa ja siihen lisätään 2 rkl vehnäjauhoja ja sekoitetaan. Lämmintä lihalientä lisätään, seosta koko ajan hämmentäen. Määristä en oikein osaa sanoa. Lihalientä lisätään, kunnes kastike on sopivaa. Lopuksi lisätään vielä ketsuppia, jälleen "sopivasti" ja kastike lisätään pataan lihojen joukkoon. Sitten vielä about 1 rkl suolaa ja valkopippuria maun mukaan, kansi padalle ja hiljaista hauduttamista 1,5 h, jonka aikana voi käydä vaikka kaupassa suorittamassa viimeiset paniikkiostokset, jotka unohtuivat edellisenä päivänä.
Stroganoff onnistui täydellisesti ja maistui aivan samalta kuin äidin tekemä, mikä olikin tavoite. Tämä on maailman helpoin ruoka ja jos on tulossa vieraita, jotka eivät ole kasvissyöjiä tai vegaaneja, on tämä oikeasti emännän pelastus. Muut ruokalajit sukuillalliselle vaativatkin enemmän näpertelyä. Aluksi oli jättikatkarapuvartaita ja kahta dippikastiketta ja toki omat kakkuvirittelyni vievät aina aikaa ja raastavat vähän hermojakin. Stroganoffin kanssa tarjottu riisi, vihreä salaatti ja rosolli olivat kyllä myös aika vaivattomia. ja kyllä, syömme rosollia kaikkina muina aikoina vuodesta paitis jouluna. Ja siinä EI ole silliä mutta kylläkin ihana kastike, joka valmistuu kermavaahdosta, etikkapunajuuriliemestä ja tipasta etikkaa.
Kattaus oli aika perinteinen eikä siinä nyt pahemmin kikkailtu. Kukka-asetelma oli rakennettu jättikrysanteemeista ja aika isoista vihreistä lehdistä, joita kukkakaupan myyjä opasti rullaamaan ja vetämään varsi rullan läpi jotenkin. Ei mennyt kyllä ihan kuin Stömsössä! Lopuksi turvauduin jopa kaksipuoleiseen teippiin... Mutta rullat pysyiväy kyllä rullina, eivätkö onneksi yhtäkkiä pingahtaneet auki kesken aterian.
Sukujuhlien vieraat ovat aika helppoa porukkaa. Kaikki ruoka maistuu, ja maistuu hyvin! Jättikatkaravut hävisitvät alta aikayksikön, melkein kaikki stroganoff meni ja kakku... No, se onkin sitten ihan oma lukunsa.
Kommentit
Lähetä kommentti