Äijämättöä

Vietimme nyt viimeisen viikonlopun Kaukalosaaren mökillä tänä syksynä. Paikka laitettiin talviteloille ja vene hinattiin Helsinkiin. Syksyn viimeisen mökkiviikonlopun kunniaksi Roine päätti pistää parastaan ja perjantaina ylitimme järven pahimmassa myräkässä, jossa olemme koskaan - ainakaan syksyllä - olleet. Rasvatyynen Längelmäveden vaihduttua Kaivannon kanavan jälkeen Roineeksi, oli järvi kuin eri sääalueelta, kuin eri vuodenajalta, kuin eri maailmasta. Vettä suihkusi sisään avoveneeseemme kuin vesityksitä ja aallot heittivät venettä aika holtittomasti. Kaiken lisäksi säikähtänyt ja läpimärkä koira yritti tunkea peloissaa syliini. Mutta ensisäikähdyksen jälkeen ei auttanut kuin suoriutua matkasta ja pahin myräkkä hellitti jo vähän puolenvälin paikkeilla. Viimeisen etapin matkasimme jo tyynissä vesissä ja perille pääsimme ehjin nahoin ja täysilukuisina. Omaa tilannettani auttoi se, että olin satamassa pukenut päälleni kelluntahaalarin, jota Samppa ei suinkaan tehnyt. Toinen meistä oli siis läpimärkä ja jäässä ja toinen täysin kuiva ja aika mukavissa lämpötiloissa.

Tätä episodia lukuunottamatta sujui kaikki mökillä mitä mallikkaimmin. Takkatulta, lumumbaa, puunkaatoa ja puutöitä, kasvimaan kääntämistä ja yleistä puuhailua. Ytävämme saapui avuksi lauantaina ja hänen kunniakseen päätimme valmistaa hänen Lammasaaren mökillä suosimia perunoita.

Tämä on kyllä jotain, jota nimittäisin äijäruoaksi. Mutta vaikka olin epäilevä ( ja olen syönyt näitä kerran Lammassaaressa paukkupakkasella uutena vuotena, eikä tulos ihan vakuuttanut...), oli lopputulos aivan mahtava. Tästä ruokalajista taisi tulla nyt yksi vakituisista mökkiruoistamme. Eikä vähiten siksi, että se on hyvin vaivatonta tehdä ja valmistuu hienosti pallogrillissä.

Tähän herkkuun tarvitaan aineita, joita en normaalisti juuri käytä. Ne ovat:

1 pussi Rainbow pakastelohkoperunoita
1 pala Rainbow sinihomejuustoa
Meiran valmista grillaus- ja marinaadikastiketta
suolaa
mustapippuria

Kuten aineista arvata saattaa, kävimme ruokaostoksilla S-ryhmän kaupassa, tarkemmin ottaen Kangasalan Prismassa. Saatiin sitten S-ryhmä ja vielä Meirakin kaikki samaan nyyttiin :). Varsinkin valmis grillaus- ja marinaadikastike veti hiljaiseksi. Mutta resespti menee näin, joten päätin myös noudattaa sitä.

MODUS OPERANDI:

Foliosta otetaan aika pitkä pätkä, joka taitellaan kaksinkerroin. Perunalohkot levitetään tasaisesti foliolle. Sinihomejuusto murennetaan haarukalla ja sirotellaan tasaisesti perunoiden päälle. Suolaa ja mustapippuria lisätään maun mukaan. Lopuksi grillaus- ja marinaadikastikeetta kaadetaan koko komeuden päälle, vaikka ruutukuviona, kuten itse hifistelin. Kastiketta ei kannata laittaa ihan kauheasti, ettei se ala valua foliopakkauksesta grillatessa. Kun kaikki on valmista, kääritään nyytti moninkertaisesti folioon. Itse laitoin varmaan viisi tai kuusi kerrosta. Tämän jälkeen laitoin nyytin jääkaappiin odottamaan illan grillausta, joka ei koskaan sinä päivänä tapahtunut!

Vieraamme saapui niin myöhään, että oli jo säkkipimeää, eikä kenelläkään ollut energiaa aloittaa valtavaa grillausoperaatiota, varsinkaan pilkkopimeässä. Illalla oli sitten tarjolla vain napostelulautanen (juustoja, makkaroita, oliiveja, pikkukurkkuja, oliivileipää yms.) ja lumumbaa ( ja vähän muutakin...).

Seuraavan päivän puunkaadon ja muun puuhastelun jälkeen valmistimme kuitenkin vielä kunnon aterian. En nyt osaa sanoa, vaikuttiko perunoiden hidas sulaminen jääkaapissa lopputulokseen mutta se oli kuitenkin  - kuten jo aiemmin sanoin - aivan mahtava. Perunoita grillattiin hyvällä hiilloksella pallogrillissä kansi päällä puoli tuntia, jonka aikana ne käännettiin kerran. Juuri kääntämisen kannalta on hyvä, että foliokerroksia on paljon ja että foliokäärö on tiivis. Kun sitten avasimme käärön, tulvahti ilmoille taivaallinen sinihomejuuston tuoksu, johon grillauskastike oli myös antanut oman säväyksensä. Makuelämys oli todella nautinnollinen, enkä enää koskaan aliarvio edullisia valmisaineita, vaan uskon että niiden käyttöä voisi kehitellä lisää näiden perunoiden tapaan, jolloin elämä mökillä on taas vähän vaivattomampaa.

Koimme vielä viikonlopun päätteeksi pienen seikkailun, kun aamun ihana utu muuttui hernerokkasumuksi. Vietyämme ystävämme Tarkealan rantaan Saarikylille, jatkoimme kohti Kaivantoa. Emme kuitenkaan nähneet yhtään mitään, emmekä sitten osuneetkaan kanavaan, vaan aika lailla sivuun. Tässä hätä ei ollut suuri, löysimme kyllä kanavan seuraamalla rantaviivaa mutta on se vain uskomatonta, kuinka suuntavaisto voi mennä ihan pieleen :).

Katsotaan pääseekö mökille taas sitten, kun (jos) jäät kantavat ja voimme ajaa pihaan! Nyt on ainakin puita mökin ja saunan lämmittämiseen.