Kuppikakkukatastrofi/Cupcake Catastrophe

Tässä pieni tarina siitä, kuinka asiat eivät aina mene ihan putkeen...

Teen välillä kakkuja myyntiin Kaffila Bokvillaniin, joka sijaitsee Bokvillanan huvilassa aivan lähellä kotiamme. Olin suunnitellut tekeväni kakun viime sunnuntaille mutta koska Kaffilassa oli kuppikakkusunnuntai, ajattelin että ehkä voisin kehittää ihan oman kuppikakun kyseiselle sunnuntaille. Samppa aina soimaa minua siitä, että teen kulinaristisia kokeiluja ensi kerran vieraille tai jonnekin tuliaisiksi, joten tällä kertaa olin kaukaa viisas ja tein aiemmin viikolla koestasin tuorejuustokuppikakkuja.

Koesatsi onnistu mainiosti, joten olin luottavaisin mielin tulevan sunnuntain suhteen.

Ja sitten sunnuntai tuli...

A little story about how things don't always go to plan...

I sometimes make cakes for sale to Kaffila Bokvillan, which is at the Bokvillan villa very close to our home. I had planned to make a cake for last Sunday but at it was Cup Cake Sunday at the Kaffila, I thought I could maybe make a special cream cheese cupcake of my own for that particular Sunday. Samppa always reproaches me for conducting culinary experiments for the first time when guests are coming or when I cook something to take to a friend's, so this time I thought I'd be well prepared and made a test batch of cream cheese cupcakes earlier the same week.

The test batch turned out perfectly, so I looked forward to Sunday with confidence.

And then Sunday came...

Ensi pieni kuvaus työvaiheista, jotka olivat moninaiset. Ostin Tigerista pahvisia muffinivuokia, jotka vuorasin leivinpaperilla. Hirveä homma! Asetattinauha olisi ollut kätevämpää mutta sitä ei ollut tarpeeksi, enkä lähtenyt sitä metsästämään. Näillä mentiin, ja ainakin ensimmäisellä kerralla systeemi toimi kuitenkin aika hyvin.

Tein pohjalle seoksen kakkumurusta, valkosuklaapisaroista ja voista. Siitä tulikin aika hyvä, eikä se murustunut yhtä paljon kuin pelkkä voi-keksipohja. Seuraavaksi tein valkosuklaa-vaniljatäytteen samalla menetelmällä, kuin yleensäkin teen juustokakkutäytteet. Päälle tuli mangososeglasyyri.

First a short description of the process, which was not simple. I bought some paper cupcake tins from Tiger and lined them with baking paper. That was a lot of work. Cake ribbon would have been a lot more handy, but I didn't have enough of it and wasn't about to go looking for it in the shops. This is what I had to work with ans at leas the first time this system worked pretty well.

I made the base from crumbled cake, white chocolate chips and butter. It worked pretty well too and was not a crumbly as a plain biscuit and butter base. Next I made a white chocolate and vanilla filling in the same way I usually make cheesecake fillings. Finally I made a mango puree glaze.

Nämä pienet kakut eivät sinänsä olleet oikeasti kuppikakkuja, vaan ehkä enemmänkin jotain leivoksia.  Teemaan päästiin kuitenkin asettelemalla leivokset paperisiin kuppikakkuvuokiin, Jo ensimmäisellä kerralla kakut vaikuttivat vähän huterilta mutta pysyivät kuitenkin kasassa. Toisella kerralla asia ei enää ollutkaan niin.

These little cakes were not really cupcakes as such but more like some sort of pastries. But keeping with the theme I placed the pastries in paper cupcake molds. Even the first time the cakes seemed a bit wobbly but they stayed in one piece nonetheless. This was not the case anymore the next time...

Alku vaikutti kyllä lupaavalta ja asettelin kakki 16 leivosta kakkurasian pohjalle odottamaan koristelua. Tein tuorejuustosta, tomusokerista ja valkosuklaasta kuorrutuksen, jonka sitten pursotin mangososeglasyyrin päälle. Jo siinä vaiheessa huomasin, että kakut kallistelivat pahaenteisesti, oltuaan huoneenlämmössä hetken. Osa kakuista pullisteli ja lopuksi pari kallistelijaa sitten romahtivat kyljelleen!

At first everything seemed quite promising and I placed all 16 pastries on the bottom of a cake box to await garnishing. I made a frosting from cream cheese, powdered sugar and white chocolate which I piped on top of the mango glaze. Already then I noticed, that the cakes were beginning to tilt ominously in every direction, having been in room temperature for a while. Some cakes were beginning to puff out and finally a couple of the leaning ones collapsed on their side!

Romahtaneet kakut siirrettiin kulhoon. Ne hajosivat aivan täysin, pelastusta ei ollut. Mutta päätin, että hajonneetkin kakut voitaisiin myöhemmin syödä, niin kuin myös tehtiin.

The collapsed cakes were transferred into bowls. They fell apart completely, there was no saving them. But I decided that even the broken cakes could be later eaten, which was also done.

Vielä tässä vaiheessa olin optimistinen. Pullistelkoot ja kallistelkoot vaan! Maku oli kuitenkin kohdillaan, joten olin päättänyt viedä kakut Bokvillaniin, tuli mikä tuli. Pakkasin leivokset kakkukupuihin - kakkurasia oli tähän hommaan aivan liian hutera - ja suuntasin kohti Kaffilaa. Pian kuitenkin kävi ilmi, että tehtävä olisi mahdoton. Lähes kaikki kakut romahtivat kyljelleen ja hajosivat, kun kannoin niitä kuvuissa. Ei näitä "kuppikakkuja" olisi voinut laittaa esille lainkaan. Onneksi myönsin sen lopulta ja vein kakut kotiin.

Meillä on nyt sitten pikkukakkuja syötäväksi vaikka koko viikoksi!

Mikä meni pieleen? Kakut olivat varmasti ainakin liian korkeita ja kai liivatettakin olisi vain pitänyt olla enemmän. Ja miksi koesatsi onnistui? Oli syy mikä tahansa epäonnistumiselle, EN ANNA PERIKSI! Täytyy nyt vähän vetää happea tämän homman kanssa mutta sitten tartun työhön jälleen. Vielä jonain päivänä vien Bokvillaniin rivikaupalla herkullisia, ryhdikkäästi pystyssä pysyviä tuorejuustokuppikakkuja!! Mikään ei inspiroi niin paljon, kuin pieni haaste! Pysykää siis kuulolla - jatkoa kyllä seuraa...

Even at this stage I was still optimistic. They could lean and puff up for all I cared! The taste was after all good, so I was determined to take the cakes to Bokvillan, come what may. I packed the pastries in cake tins - the cake box was too wobbly - and headed towards the Kaffila. Soon it was however evident, that the mission would be impossible. Almost all the cakes collapsed and fell apart, when I was carrying the cake tins. These "cupcakes" would be impossible to set out on display. Luckily I finally admitted that to myself and took the cakes back home.

So now we have lots of little cakes to eat for the whole week!

What went wrong? The cakes were certainly at least too high and perhaps there was just enough gelatin in the filling. And why did the test batch turn out OK? Whatever the reason for this failure, I SHALL NOT GIVE UP! I just have to take a deep breath now and then get back to work. One of these days I will take rows of delicious, erect cream cheese cupcakes to Bokvillan!! Nothing inspires as much as a little challenge! So stay in tune - this story is to be continued...